Alankomaiden lomamatka 2009

- Amsterdam / Groningen -
- 3. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Lauantai 4.7.2009

Herätyskello oli soimassa 5:15 aikaan. Edessä oli matkapäivä Groningeniin ja takaisin, joten matkaan piti lähteä aikaisin. Meillä oli sovittu tapaaminen siellä, joten sovituista aikatauluista tuli pitää kiinni. Olimme ostaneet eilen rautatieaseman yhteydessä olevasta kaupasta aamiaistarvikkeita, koska lähtö oli niin aikaisin. Huone tarjosi kahvit, joten homma onnistui erittäin hyvin myös tällä tapaa.

Kävelimme rautatieasemalle ja päädyimme kokeilemaan lipunmyyntiautomaattia. Automaatit hyväksyivät rahaa, luottokortteja ja joitain muita maksukortteja. Kaikki automaatit eivät vaan hyväksyneet kaikkia noita, joten luottokortin hyväksyvän automaatin etsimiseen meni vähän aikaa. Aparaatista löytyi myös englannin kieli, jonka johdosta sen käyttäminen onnistui helposti. Lisäksi laite oli tehty todella käyttäjäystävälliseksi, eli myös ensikertalainen onnistuu ostamaan oikean lipun oikealle matkustusvälille ja vielä oikealle päivälle. Samalla kertaa pystyi ostamaan useamman lipun, joten saimme molemmille liput yhden ostotapahtuman yhteydessä. Hinnaltaan automaattilippu oli sama mitä lipunmyyntitädin myymä, joten taloudellista säästöä itsepalvelusta ei tullut. Yhden edestakaisen lipun hinta oli 42,30 €.


Amsterdamin päärautatieaseman laiturihalli
Amsterdamin päärautatieaseman laiturihalli

Lähettyville sattui infopiste, josta kävimme kysymässä milloin seuraava juna Groningeniin lähtee, sillä olimme paikalla jonkin verran aikaisemmin, mitä eilisen tädin printtaama ohje ohjeisti. Seuraava juna oli lähdössä muutaman minuutin päästä, joten päätimme nousta siihen.

Pian olimme junassa ja matkasimme tällä kertaa hotellimme ohi raiteita pitkin. Ohitimme matkalla myös Ajaxin kotistadionin. Ensimmäinen etappimme ei kestänyt kovin pitkään, sillä meillä oli junanvaihto Utrecht Centraalin asemalla. Jatkosta meillä ei ollut aikataulullista tietoa, joten kiipesimme laitureilta ylös ja kävimme jälleen infopisteestä kysymässä seuraavan junan aikataulun ja laiturin. Kyllä se olisi näkynyt myös infotaululla, mutta tulipahan vaivattua neuvojia jälleen kerran.

Laiturilla meille aiheutti pientä päänvaivaa se, että tämä sama juna näytti menevän kahteen eri määränpäähän, jotka olivat keskenään eri suunnassa. Groningenin kohdalla luki kyltissä Voor ja toisen paikkakunnan kohdalla Achter. Päättelimme Voor-sanan tarkoittavan junan etupäätä, mutta varmistimme asian lähettämällä tekstiviestin henkilölle, jota olimme menossa tapaamaan. Vastaus tuli pian, ja olimme olleet päättelyissämme oikeassa. Jossain vaiheessa junaan tuli etupäähän lisää vaunuja, joten varmistelimme oikean paikkamme, eli kipitimme junaa pitkin sen etummaiseen vaunuun. Edellisessä junassa oli sisällä lukenut näytöissä jotain, mutta se juna jossa nyt matkasimme, oli todella vanhaa kalustoa, eikä siinä ollut mitään infonäyttöjä missään tai emme ainakaan huomanneet.


Maalaismaisemaa moottoritien varrella
Maalaismaisemaa moottoritien varrella

Paikkavalintamme osui nappiin, eli emme matkustaneet väärään määränpäähän, kuten kuulemma joillekin on käynyt Groningeniin matkatessa. Loppumatka, eli Beilen - Groningen väli piti matkustaa ratatöiden vuoksi bussilla. Bussit olivat odottamassa rautatieasemalla, joten niitä ei tarvinnut odotella yhtään. Jopa paikalla olleet tyhjät bussit lähtivät ajamaa Groningenia kohti. Moottoritien rampin kyltin mukaan matkan pituus oli 42 kilometriä.


Groningenin keskustaa
Groningenin keskustaa

Bussi jätti meidät Groningenin bussiaseman eteen, jossa myös tapasimme paikkakunnalla asustelevan tuttavamme. Lähdimme nyt jalkaisin tutkailemaan Groningenin keskustaa, joka oli aikaisesta ajankohdasta johtuen melkoisen hiljainen paikka. Kävimme kysymässä vähän ennen yhtätoista ruokaa eräästä paikasta, mutta he sanoivat keittiön avautuvan vasta tasan yhdeltätoista, edes olutta eivät myyneet ennen sitä. Tästä johtuen teimme lähistöllä pienen kierroksen, katsellen lähinnä tyhjiä katuja. Torikauppiaat olivat jo myymässä tuotteitaan, mutta emme löytäneet valikoimista mitään ostettavaa. Yksi mikä jäi minua ihmetyttämään, olivat kaupungilla olevat koiraliikennemerkit, joissa oli erinäköiset koirankuvat. Huomasin siellä kaksi tuollaista merkkiä.


Groningenin Three Sisters -ravintola
Groningenin Three Sisters -ravintola

Kiertelimme sen aikaa, että kello oli yli yksitoista ja palasimme aikaisemmin käymäämme Three Sisters -ravintolaan, jota paikallisoppaamme suositteli. Eikä turhaan suositellutkaan, sillä ainakin syömäni iso pihvi oli todella hyvä. Ravintolan miljöö oli myös mielenkiintoinen ja se oli osa isompaa ravintolakokonaisuutta. Saimme syödä rauhassa, sillä meidän lisäksi siellä taisi olla vain parissa pöydässä ruokailijoita. Parit pihvit, yksi leike ja juomat tekivät kolmelta henkilöltä yhteensä 48,70 €.


Yhä asemissa
Yhä asemissa

Groningenin keskustasta jatkoimme matkaa isäntämme majapaikkaan, jonne kesti kävellä puolisen tuntia. Ennen sitä kävimme paikallisessa Albert Heijn -supermarketissa, jossa minulle selvisi, että on tässä maassa myös halpaa olutta. Kaupassa ollut Euroshopper olut maksoi puolen litran tölkeissä 0,42 €, mikä on halpa hinta. Oli aivan pakko ostaa neljä tölkkiä reppuun painolastiksi. Muutenkin kyseinen kauppa oli edullinen Suomen hintoihin verrattuna.

Matka jatkui kadun yli isäntämme majapaikkaan, josta itsestään oli hyvät näköalat kattojen yli. Koska reissu piti hoitaa päivän aikana, meillä ei ollut mitään hirveitä aikoja oleskella Groningenissa, pääasia oli tällä kertaa paikan päällä käyminen ja tapaaminen. Paluumatka sujui samalla tapaa, eli kävellen. Askel painoi paluumatkalla jo kovasti, mutta sinnikkäästi jatkoimme Groningenin rautatieasemalle. Siellä kävimme kysymässä neuvonnasta bussiyhteyttä Beileniin. Täti kertoi, että minuutin päästä lähtee seuraavat linja-autot ja kehotti juoksemaan. Ja mehän juoksimme, keriten juuri ja juuri bussiin.

Tällä kertaa juokseminen oli oikeastaan turhaa, sillä Beilenissä myöhästyimme junasta noin minuutin. Olimme juuri raiteiden toisella puolen, kun juna lähti ja jäimme laiturille auringonpaahteeseen. Seuraavaa junaa piti odotella neljäkymmentä minuuttia. Onneksi aseman vieressä oli kauppa, josta sai ostettua juotavaa ja jäätelöä. Vaikka Alankomaissa lähes kaikki puhuvat englantia, sattui siinä kaupassa tiskin taakse nuori nainen, joka haasteli vain paikallisella kielellä. Oli vielä erittäin puhelias omalla kielellään, josta minä taas en ymmärtänyt sanaakaan.


Erään rautatieaseman opastetaulu, jossa 
ovat tärkeät voor ja achter -sanat.
Erään rautatieaseman opastetaulu, jossa
ovat tärkeät voor ja achter -sanat.


Juna tuli ajallaan ja pääsimme jatkamaan matkaamme. Matka meni rauhallisesti, varsinkin kun yhdessä vaiheessa siirryimme istumaan hiljaiseen vaunuun. Maisemat olivat aika puuduttavia, niissä ei ole kovin paljon nähtävää. Hiljaisen vaunun hiljaisuus meinasi loppua siihen, kun sisään asteli mies lasten kanssa. Vaunussa istunut vanhempi rouva osoitteli hiljaisuus-kylttiä ja lopulta mekkaloitsijat tajusivat olla hiljaa. Minua itseäni reissaaminen väsytti sen verran, että normaalista poiketen jopa torkuin välillä.

Vasta nyt paluumatkalla meiltä tarkastettiin matkaliput. Olimme siis matkustaneet Amsterdamista Groningeniin kahdella junalla ja bussilla ilman matkalippujen tarkastamista. Myös paluumatkalla matkustimme bussimatkan ilman lippujen tarkastamista. Junassa meidän liput tarkastettiin kahteen eri kertaan. Jotenkin tuli mieleen, että tässä maassa joko konduktöörit nukkuvat pitkään tai sitten tarkastaminen on vähän satunnaista. Tällä kertaa meidän ei tarvinnut huolehtia missä päässä junaa istumme, sillä tämä juna meni kokonaisuudessaan sinne minne me olimme menossa.

Matkustimme Beilenistä Utrecht Centraaliin, jossa oli junanvaihto. Se meni aikataulullisesti täysin nappiin, eli odottamista tuli vain muutamia minuutteja. Sieltä kun kulki Amsterdamiin junia aika tiuhaan ja ne olivat usein myös uudempia kaksikerroksisia. Junanvaihdon jälkeen matka kesti enää vain parikymmentä minuuttia. Rautatieaseman kaupassa suoritettujen juomaostosten jälkeen tallailimme väsynein jaloin hotellille, jossa vaimon käytössä ollut askelmittari näytti yli 17 000 askeleen lukemaa. Ihan kivasti tepsuteltu, kun sentään istuimme kuusi tuntia julkisissa liikennevälineissä.



- edellinen päivä - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi