Egyptin lomamatka 2008

- Hurghada -
- 1. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Maanantai 17.3.2008

On ankeata herätä ensimmäisenä loma-aamuna klo 5:00 tekopirteän herätyskellon vaatiessa sinnikkäästi nousemaan. Toisaalta, nyt oli se aamu jota oli viimeiset puoli vuotta odotettu. Matkalaukut oli pakattu jo edellisenä päivänä ja passi ym. tarkastettu varmaan kymmeneen kertaan, että tulee mukaan ja on vielä tullimiesten iloksi voimassa.

Tällä kertaa matkakohteena oli Hurghada Egyptissä. Matkakohde valittiin lähinnä Kairon kuuluisien nähtävyyksien vuoksi, ei suinkaan siellä kuumana paistavan auringon ansiosta. Emme ole rantaihmisiä, joten matkakohteiden valinnassa muut syyt painavat enemmän kuin maksimaalisen rusketuksen saaminen viikossa.

Auton ajoimme jo tutuksi tulleeseen Lentoparkkiin. Matka sinne kesti kotoamme noin puoli tuntia. Osasin nyt kurvailla suoraan takariviin parkkipaikkaa etsimään, siellä kun yleensä on tilaa reilusti. Näin oli nytkin ja auto sai sieltä parkkipaikan viikoksi. Lentoparkin bussi tuli taas kuin tilauksesta, eikä matkalaukkujen kanssa tarvinnut odotella pihalla oikeastaan yhtään.

Lentokentällä check in sujui vallan ripeästi, koska mitään jonoja ei ollut. Turvatarkastuskin meni loistavasti, kun muistin eräästä aikaisemmasta kokemuksesta viisastuneena ottaa kellon pois ranteesta. Ainoastaan käsimatkalaukkuni sivutaskussa olevia kolikoita piti vilkaista turvatarkastajan kanssa.

Lähtöporttimme oli alun perin 33, mutta vain hieman ennen koneen lähtöaikaa se muuttui numeroksi 30. Lentoonlähtö oli noin vartin verran myöhässä. Muutama lisäminuutti tuli vielä kentällä, kun lentokoneen siipiin laitettiin kentällä jäänestoainetta. Se kävi näppärästi, koska koneen molemmilla puolin häärivät jäänestoainetta laittavat koneet.


Egyptin rannikko
Egyptin rannikko

Kone oli Hurghadassa noin 14:20 kieppeillä. Ennen koneen laskeutumista matkustajille jaettiin maahantulokaavakkeita. Tällä kertaa tosin kävi niin, ettei niitä riittänyt kaikille, eli mekin jäimme ilman niitä. Saimme sentään sen täyttöohjeen koneessa, jotta pääsimme vähän tutustumaan millainen kaavake pitää täyttää kentällä. Lentokoneessa sanoivat, että niitä saa kyllä kentältä.

Kone jäi kentälle, eli hurautimme bussilla terminaalirakennukseen. Jotenkin ihmeellisellä moukan tuurilla pääsimme livahtamaan sisälle ensimmäisten joukossa ja ihan ensimmäisinä Aurinkomatkojen kyltin luo tiskille viisumia saamaan. Siellä kyseltiin maahantulokaavaketta. Kerroimme, ettei niitä ollut koneessa kaikille ja saimme viisumitarrojen lisäksi tyhjät lomakkeet täyttämistä varten ja ohjeet täyttää ne ennen seuraavaa passintarkastusta. Muutamassa minuutissa lomakkeet olivat täytetty ja pääsimme passintarkastukseen. Koska ei ollut jonoja, meni passintarkastus erittäin nopeasti. Se hieman yllätti, että vain vähän passintarkastuksen jälkeen oli yksi setä katsomassa, että oliko meidän viisumitarrat leimattu passintarkastuksessa? Olivathan ne, joten sekin hidaste oli ohi hujauksessa.


Hurghadan lentokentän parkkipaikka
Hurghadan lentokentän parkkipaikka

Matkalaukkuja ei tarvinnut kauan odotella, vaan ne tulivat suhteellisen nopeasti. Seuraavana oli bussin etsiminen. Aurinkomatkojen oppaat olivat ryhmittäytyneet niin, että heidän opastuksella bussi numero 2 löytyi todella helposti muiden bussien joukosta. Joskus on noita busseja joutunut oikein hakemalla hakemaan, mutta ei nyt. Bussiin tuli vain kahden hotellin asukkaat, joten mitään pitkää kiertomatkaa ennen omaa hotellia ei ollut tiedossa.


Steigenberger Al Dau Beach hotellin aula
Steigenberger Al Dau Beach hotellin aula

Matka hotellillemme kesti vain hetken, sillä se sijaitsi lentokentän kiitoradan kohdalla merenrannalla. Lentomelu ei haitannut hotellissa yhtään. Hotellilla matkalaukkumme otettiin ulos autosta ja jätettiin pihalle. Me itse jouduimme menemään turvatarkastusportin läpi ja avaamaan mukana olevat laukut. Tuli heti sellainen tunne, että tänne ei tuoda mitään ylimääräistä, kuten esim. omia eväitä. Kokemus osoitti tosin myöhemmin, etteivät turvatarkastajat olleet kiinnostuneet eväistä tai juomista mitä hotellille raahaat, vaan lähinnä turvallisuutta vaarantavista kapineista, kuten he asialla meille vitsailivat useaan otteeseen.

Sisään kirjautuminen kävi näppärästi, kun opas keräsi kaikkien passit ja käytti niitä respassa. Saimme täytettäväksi hotellikortin, jossa oli valmiina jo toisen henkilön tiedot. Saimme tervetuliaisjuomiksi karkade-teetä. Sen verran siinä piti istuskella, että tuli isompi jano ja päätin tilata ensimmäiset oluet. Tilasin kaksi pulloa Sakara-olutta, jotka maksoivat yhteensä 52 puntaa. Ajatus oli saada itselle vähän pientä paikallista rahaa, koska meillä oli mukana Forexilla vaihdettuja viidenkymmenen punnan seteleitä. Hotellin pankin vaihtokurssi oli muuten paljon parempi mitä Forexilla, joten Suomessa ei kannata paljon rahaa vaihtaa, jos nyt ollenkaan. Niin, en saanut pienempiä paikallisia seteleitä, vaan vaihtorahat takaisin euroina, höh!


Hotellihuoneen leveät sängyt
Hotellihuoneen leveät sängyt

Sisään kirjautumisen jälkeen kävimme ulkona kertomassa laukkupojalle huoneemme numeron 1576. Se oli viidennessä kerroksessa, jonne hurautimme hissillä. Hyvä, että kerkesimme huoneeseen, kun laukkupoika koputteli ovea ja kantoi laukkumme sisälle. Opas neuvoi antamaan laukkupojalle vaikka 50 centtiä, mutta pistin hänen kouraan kahden euron kolikon. Huone oli mielestämme erittäin hyvä. Se oli tarpeeksi tilava kahdelle hengelle, siellä oli televisio, minibaari, safebox ja vessassa jopa kaksi suihkua. Toinen suihku oli ammeen yhteydessä ja lisänä oli vielä niin sanottu sadevesisuihku. Hiustenkuivain, partakonepistoke, pesuaineet ja kylpytakit löytyivät, kuten myös pyyhkeet. Huoneavainten mukana olivat pyyhekortit, joilla saisi rantapyyhkeet. Huoneesta pyyhkeitä ei saanut viedä rannalle. Minibaarin hinnat olivat suolaiset, joten sitä ei tullut käytettyä.

Tervetulotilaisuutemme oli 17:30 meidän omassa hotellissa, mikä ilahdutti meitä suunnattomasti. Kerrankin oli sellainen tilanne, ettei tarvinnut heti lähteä hakemaan tervetulotilaisuuden pitopaikkaa ties mistä hikisestä ravintolasta toiselta puolen kaupunkia. Nyt laskeuduimme vain kakkoskerrokseen ja menimme hotellin bisnescenterin yhteen neuvottelutilaan kuuntelemaan oppaitamme. Tilaisuus oli erittäin hyödyllinen. Varasimme sieltä kaupunkikierroksen ja ostimme oppailta postikortit merkkeineen, kun he niitä niin kovasti kaupittelivat. Tervetulotilaisuus kesti noin tunnin verran.


Hotellihuoneen parveke ja merinäköala
Hotellihuoneen parveke ja merinäköala

Laitoin jo tullessamme lämpömittarin parvekkeelle varjoiseen kohtaan. 18:30 aikaan lämpötila näytti 24 astetta celciusta. Lämpötilat eivät siis ole mitään virallisia lämpötiloja, vaan ainoastaan hotellin parvekkeelta varjosta mitattuja. Vertasin lämpömittaria Nokian puhelimen lämpömittariin ja ne ainakin olivat samaa mieltä lämpötilasta.


Hotelli portilta päin kuvattuna
Hotelli portilta päin kuvattuna

Nälkä alkoi kurnia lomalaisten massuissa jo ensimmäisenä matkapäivänä. Kumma, ettei maha pidä koskaan lomaa, mokomakin! Opas oli vähän aikaisemmin maininnut lähellä olevasta Hard Rock Cafe -ravintolasta, joten suunnistimme tervetulotilaisuuden jälkeen sinne ruokaa etsimään. Tilasimme siellä molemmille hampurilaiset ja puolenlitran oluet. Laskua noista syömisistä ja juomisista kertyi 167,55 puntaa. Jokainen voi sitten itse kalkulaattoria käyttäen muuttaa nuo euroiksi, mikäli haluaa verrata hintatasoa. Tässä matkakertomuksessa ilmoitan kaikki paikalliset hinnat Egyptin puntina.

Erittäin hyvien ja suussa sulavien hampurilaisten jälkeen piipahdimme vielä Hard Rock Cafe -kaupassa. Olin kait kiltti, kun matkakumppanini osti minulle sieltä paidan. Paitojen hinnat olivat 180 ja 200 puntaa. Lippikset maksoivat 180 puntaa. Kallista toki, mutta vanhastaan tiedän niiden olevan laatutavaraa ja hintansa väärti.

Teimme vielä pienen kävelylenkin. Kävimme ostamassa 1,5 litran vesipullon kaupasta 2 punnan hintaan. Pääsimme myös tekemään heti ensimmäisenä iltana tuttavuutta todella innokkaan ja ystävällisen kauppiaan kanssa. Mies onnistui jotenkin suostuttelemaan kaksi suomalaista änkyrää liikkeeseensä sisälle ja kohta nenämme edessä oli mukilliset höyryävän kuumaa karkade-teetä. Kauppa oli papyruskauppa ja niitähän siinä sitten alettiin sukuselvityksen ohella käydä läpi. Kuvat niissä olivat todella hienoja, suorastaan upeita. Tuo myyjä olisi koska vain puhunut pökerryksiin suomalaiset urheiluselostajat, juttua tuli niin paljon ja vielä kohtuullisen hyvällä englannilla. Lopulta pöydällä oli kaksi isompaa papyrusta, kaksi pientä horoskooppipapyrusta ja kaksi kirjanmerkkipapyrusta.

Tottahan toki ne pitäisi myös ostaa, vaikka tuo rasvattua ankeriastakin lipevämpi myyjä vakuutteli pitkään, ettei mitään ostopakkoa ole. Viimein hän ilmoitti paketin hinnaksi 840 puntaa. Mutta, koska nyt oli hänen poikansa syntymäpäivä, saisimme ne 420 punnalla! Meinasin pudota jakkaralta tuon huiman tarjouksen kuultuani. Tuli vastatarjouksen aika ja pamautin tiskiin tasan satasen. Taas kuunneltiin ties mitä selityksiä ja vaadittiin viimeistä tarjousta. Kerroin mielestäni käyvän hinnan olevan tuo satanen, eikä seteliäkään yli. Pienen vääntämisen jälkeen kaupat tulivat tuohon hintaan. Tilanne oli vähän kimurantti, kun meillä ei ollut oikein mitään käsitystä niiden oikeasta arvosta. Lisäksi en osaa yhtään sanoa, että ovatko ne täysin aitoja vai banaaninlehteen tehtyjä. Kuvat ovat todella hienoja, varsinkin kaikista isoin niistä. Myyjä kyllä sadatteli ja oli aika hapan niitä kääriessään, joten ehkä tuo maksamamme hinta oli ostajan kannalta suurin piirtein oikeassa luokassa.

Palasimme papyruskaupasta hotellihuoneeseen. Matkakumppanini veteli jo täysillä egyptiläisiä hirsiä, kun itse kirjoittelin ensimmäisen päivän matkapäiväkirjaa. Ensimmäinen matkapäivä oli nyt onnellisesti ohi.


- etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi