Egyptin lomamatka 2008

- Hurghada - Kairo -
- 3. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Keskiviikko 19.3.2008

Avovaimoni puhelin piipitti herätyksen merkiksi yhden kieppeillä yöllä. Eipä tullut tosiaan kovin paljon nukuttua yöllä, sillä pieni matkajännitys piti unen aika hyvin poissa silmistä. Olo oli kuin zombiella, siinä yöllä aamutoimia tehdessä. Katsoin parvekkeen säähavaintoasemalta lämpötilan ja se näytti klo 1:10 aikaan 23 astetta.

Olimme varanneet eilen kaupunkikierroksen jälkeen aamiaispaketit hotellin aulan ravintolaan, joten menimme noutamaan niitä sovittuna aikana klo 1:30. Paketit tulivat juuri kun olimme niitä kyselemässä, eli homma tosiaankin toimi. Vielä mutka huoneemme kautta ja olimme vähän ennen sovittua bussin tuloaikaa hotellin aulassa sitä odottelemassa. Bussi tuli oikeastaan samassa kun olimme aulassa, joten pääsimme heti autoon. Noudimme sen jälkeen porukkaa kahdesta hotellista ja meitä oli lopulta 20 hengen seurue matkalla kohti Kairoa.

Bussi ajoi Hurghadan ulkopuolelle bussien kokoontumispaikalle. Siellä oli vaikka minkälaista kulkupeliä lähdössä matkaan. Osa oli sen näköisiä laitteita, että ihan pelotti kyydissä olevien puolesta edessä oleva pitkä matka. Pääsääntöisesti kalusto vaikutti olevan ihan kelpoa, mutta joitain surkean näköisiä rytöjä oli eksynyt joukkoon. Oppaan mukaan saattueessa kulkee yksi tyhjä bussi, jos vaikka joku auto hajoaa matkalla. Letkan lähtiessä liikkeelle tasan klo 3:00 poliisisaattueessa tie laitettiin poikki, jotta pääsimme matkaan yhtenä jonona. En laskenut autojen määrää tarkasti, mutta ei niitä satoja ollut, vaan lukumäärä oli ennemminkin kymmenissä. Oma arvio sattui 50 – 70 kulkuneuvon haarukkaan. Parkkipaikkakaan ei ollut kuin osittain täytetty linja-autoilla ja pikkubusseilla.


Puolimatkan taukopaikka
Puolimatkan taukopaikka

Suurin piirtein kuuden kieppeillä pysähdyimme puolimatkan taukopaikkaan. Yritimme mennä vessaan, mutta jonot olivat jo sitä luokkaa, että se oli kuolleena syntynyt ajatus. Sen jälkeen koetimme ostaa pihalla olevasta telttakatoksesta itsellemme lämmintä juotavaa. Ei sekään onnistunut, sillä kuuman juoman myyjä virkkasi vaihtorahojen suhteen edellisten asiakkaiden kanssa niin huolellisesti, että palasimme autoon tyhjin käsin. Kyllä se sitten tuntui perään huutelevan, mutta eipä jaksanut enää kiinnostaa mokoman etanan mekkalointi. Söimme bussissa hotellilta saamiamme eväitä ja joimme vettä sekä aamiaispaketin mukana ollutta mehua. Bussissa oli myös myynnissä vettä ja limua, joten myös niiltä osin meistä kyllä huolehdittiin hyvin. Bussista sai viidellä punnalla kaksi pientä vesipulloa.

Matkalla Kairoon ajoimme kahden tietullimaksupisteen kautta. Joka paikassa, niissä tietullipisteissä ja muissa matkan varrella olleissa tarkastuspaikassa meidän piti pysähtyä. Kuski ilmoitti aina, että paljonko autossa on porukkaa ja ketä me olimme. Tämä toistui myös palatessa, vaikka silloin emme saattueessa ajaneetkaan.


Kairon katunäkymää
Kairon katunäkymää

Kairossa meidän ensimmäinen tutustumispaikka oli Papyrusinstituutti. Se oli oikeastaan ihan tavallinen papyruskauppa. Pääsimme siellä tutustumaan oppaidemme välityksellä papyruksen tekemiseen, mikä oli oikeastaan ihan mielenkiintoista. Pääasia tässäkin vierailukohteessa oli tietysti tavaran myyminen turisteille. Saimme myös täällä juotavaa, tosin tällä kertaa kait ihan tavallista sokeroitua Liptonin teetä. Ainakin makuaistimme kertoi niin, heh. Liikkeessä ei saanut kuvata, pelkäsivät kait meidän varastavan kuvaideat. Kuvata sai ainoastaan oppaita, heidän esitellessä papyruksen tekoa. Me emme ostaneet mitään, sillä meillä oli jo papyruksia ihan omiksi tarpeiksi. Suurin osa osti jotain, joten ainakin kaupan kannalta muutaman teelasillisen tarjoaminen toi hyvän tilin.


Gizan pyramidialue
Gizan pyramidialue

Kairon liikenne oli suoraan sanottuna kaoottista. Olimme vähän väliä jumissa jossain risteyksessä tai ihan missä vain. Autojen seassa kulkivat sulassa sovussa niin aasit, hevoset kuin kamelitkin. Torvet soivat kuin parhaimmassakin puhallinorkesterissa aivan tauotta. Oli helppo tehdä ratkaisu, etten ikinä aja Kairossa autolla – hullun hommaa!

Seuraavaksi matelimme Gizan pyramidialueelle, joka oli ainakin meidän Egyptin matkan pääkohde. Ilman noita kivikasoja olisi maahan tutustuminen voinut jäädä hyvinkin väliin. Kyllä, ne olivat todella vaikuttavat, kaikki kolme isoa pyramidia. Olihan siellä tarjolla lisäksi aurinkolaivamuseo, mutta sinne emme menneet. Pyramideilla oli paljon kameleita ja kamelikuskeja, jotka huutelivat kyytiä ja kuvan ottamista. Niihin emme langenneet, mutta sen sijaan lankesimme yhden ”ystävällisen” poliisin virittämään ansaan. Tämä virkapukuinen auttoi jalosti avovaimoni köyden yli pyramidin vierelle kuvausta varten. Eipäs tullutkaan jostain syystä heti mieleen, ettei Egyptissä kukaan tee turistin hyväksi mitään, ellei halua siitä rahaa. Onneksi 1 punnan seteli riitti, niin ei tarvinnut parin kuvan vuoksi mennä ottamaan pankkilainaa, heh. Pyramidialueella oli huomattavan paljon aseistautuneita poliiseja. Myös aina kun bussimme pysähtyi Kairossa johonkin, ilmestyi jostain pari aseistautunutta poliisia auton vierelle.

Pyramideja katselimme läheltä ja kauempaa Panorama-valokuvauspaikalta. Olisimme päässeet myös Kefrenin pyramidin sisälle, mutta skippasimme sen, oppaan kertoessa tarkemmin millaista siellä sisällä on.


Sfinksi
Sfinksi

Pyramidien jälkeen ajoimme lyhyen matkaa bussilla ja menimme tutustumaan Kefrenin laaksotemppeliin. Siellä alkoi olla jo tungoksen makua, kun reitit olivat aika ahtaat kulkea. Laaksotemppelin luona oli myös Sfinksi, tuo toinen tärkeä asia jonka halusimme reissullamme nähdä. Kyllä pitää myöntää, että vaikuttava oli tuokin katsella. Sfinksin katsominen oli vain jostain syystä tehty sellaiseksi, että tungosta syntyi ihan väistämättä erittäin kapean käytävän vuoksi. Saattoihan sitä toki ihailla kauempaakin, mutta tottahan toki piti käydä niin lähellä, kuin se vaan luvan kanssa oli mahdollista.

Noiden kivisten nähtävyyksien jälkeen oli vuorossa lounas Caviar-ravintolassa, joka oli onneksi suhteellisen lähellä pyramidialuetta. Matkaan meni toki aikaa, kun liikenne vaikutti olevan aivan jumissa. Tuolla meille tarjoiltiin pöytiin ns. puolibuffee. Ruoka tuotiin pöytään, mutta sitä sai pyydettäessä lisää. Juomat piti maksaa itse ja meidän juomat (2 x Stella olut + 1 kahvi) tekivät yhteensä 64 puntaa. Tässä kohtaa pitää huomauttaa, että vessapaperia on hyvä olla itsellä mukana, sillä sitä ei tosiaankaan ollut joka paikassa tarjolla, vaikka vessoja löytyi kyllä kiitettävästi.


Moskeija sisältä päin kuvattuna
Moskeija sisältä päin kuvattuna

Ruokailun jälkeen suuntasimme moskeijavierailulle. Kaikki porukasta eivät halunneet tulla sinne sisälle, mutta me menimme. Paikka oli mielenkiintoinen ja saimme siellä vielä näytteen rukouskutsusta. Kyllä oli miehellä mahtava ääni, ei voi muuta sanoa kun häntä kuuntelimme eräässä moskeijan huoneista. Moskeijan sisälle mentäessä kengät piti jättää kenkänarikkaan ja naisten huolehtia peittävästä pukeutumisesta. Oppaamme kyllä neuvoi todella hyvin, että miten siellä piti käyttäytyä ja toimia.


Sonesta hotellin sviitti
Sonesta hotellin sviitti

Moskeijasta ajoimme suoraan hotellille. Matka tosin kesti ja kesti, ruuhka oli jotain aivan tolkutonta. Kiva kun ei tarvinnut ajaa, vaan sai rauhassa kuvailla katunäkymiä ja katsella liikenteen sujumattomuutta ilman stressiä. Hotellilla olimme puoli viiden aikaan. Siellä oli ulko-ovella vastassa lentokentiltä tuttu matkatavaroiden läpivalaisuhihna ja metallinilmaisinportti. Me tosin pääsimme jostain syystä suoraan läpi ilman mitään tarkastusta, siis koko 20 hengen seurue. Kirjauduimme sisälle ja hurautimme hissillä kakkoskerroksen huoneeseemme. Niin, tai eihän se sitten miksikään huoneeksi osoittautunut, vaan aivan upeaksi sviitiksi, jossa oli iso olohuone, makuuhuone, kaksi vessaa ja mikä hauskinta, pienin näkemämme sauna!

Meillä olisi ollut mahdollisuus kahteen iltaretkeen, joko illallisristeilylle Niilille tai Pyramidien valoshow esitykseen. Olimme niin sikaväsyjä lähes kokonaan valvotusta edellisestä yöstä, joten ainoa ajatus oli saada vielä jotain pientä murkinaa nassuun ja petiin kuittailemaan univelkoja. Piipahdimme illan päälle hotellin alakerrassa Spekes baarissa. Siellä tunsimme itsemme jotensakin alipukeutuneiksi, koska suurin osa asiakkaista oli puku päällä. Tilasimme baarissa Stellan, kahvin ja Cold Mezzeh pikkunaposteltavaa. Saimme lisäksi alkuun sipsejä ja pähkinöitä. Koko tuolle aterialle tuli hintaa 66,10 puntaa. Olut oli 19 puntaa ja cappuccino 9 puntaa. Loppuhinta tuli syötävistä.

Suomalainen ei ole suomalainen, ellei hän testaa puolikuolleenakin Kairolaisen hotellisviitin saunaa. Näin tein, mutta jaksoin tosin lämmittää saunan vain 60 asteiseksi. Tarkenihan siinäkin, ainakin osittain. Pää oli hiessä, mutta varpaita paleli. Saunassa oli vain onneton penkki lauteena lattialla, mikä teki sen, ettei varpaille riittänyt kovin paljon lämpöä. Saunassa oli kaiken lisäksi suomalainen Veto Elektro -kiuas. Eipä ole tosin tuttu merkki minulle. Tuossa saunomisessa oli vielä yksi hauska seikka. Tiedän nyt ensimmäistä kertaa, että paljonko saunoessa meni löylyvettä. Koska vesikiulu vuosi kuin seula, otin hanasta vettä tyhjään 0,75 litran vesipulloon. Kaadoin siitä vettä löylykauhaan ja homma toimi! Saunoin reteesti koko pullollisen, heh.



- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi