Egyptin lomamatka 2008

- Hurghada -
- 5. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Perjantai 21.3.2008

Aamu lähti käyntiin jälleen hyvissä ajoin, eli puoli seitsemän kieppeillä. Kun menee aikaisin nukkumaan, herää myös aikaisin. Nautin siinä kiireettä aamusuihkun ja aamukonjakin, kuten tapanani oli tehdä joka aamu. Konjakilla on tosin vain psykologinen merkitys, mutta hyvänmakuinen sellainen, heh. Klo 7:15 lämpömittari näytti 26 asteen lämpötilaa ja kahdeksan jälkeen kahta astetta enemmän. Tälle päivälle korkein lämpötila 29 astetta oli mittarissa 11:43 aikaan.

Hotellin aamiainen oli pysynyt samanlaisena, vaikka emme olleet siellä kahteen aamuun sitä olleet syömässä, hyvä niin. Aamiaisen jälkeen menimme tapaamaan opasta respan luo. Varasimme siinä huomiselle päivälle katamaraaniristeilyn. Minulle tuli mieleen, että ahvenoita olisi kiva käydä kurkkimassa veneestä käsin. Emme ole vesi-ihmisiä, joten tuollainen lyhyt veneretki on meille paras ratkaisu. Päiväksi en viitsi merelle lähteä, sillähän voisi vaikka ruskettua, hah! Olisimme halunneet lauantaille klo 9:00 lähdön, mutta sitä ei ollut ohjelmassa, joten jouduimme tyytymään klo 11:30 risteilyyn. Opas hoiti tuon varaushomman loistavasti. Tällä reissulla oppaiden palvelut toimivat todella kiitettävästi.


Kaltoin kohdeltu Citroen
Kaltoin kohdeltu Citroen

Päätimme mennä tänään shoppailemaan, joten oppaan luota poistuttuamme suuntasimme kengänkärjet kohti RamStorea, joka on kiinteähintainen kauppa. Me menimme nimenomaan niistä suurimpaan, jossa valikoima oli kaikista parhain. Matkalla katselin hieman surullisin mielin huonosti kohdeltuja autoja. Jos oma ranskattareni näyttäisi kuvan autolta, pääsisi varmaan poru. En tiedä mitä autot Egyptissä maksavat, mutta tuskin ainakaan Suomen hintoja.


Sofi Cafe
Sofi Cafe

Olimme aamuvirkkuina liikenteessä niin aikaisin, ettei RamStore ollut vielä auki, kuten ei ollut moni muukaan paikka. Hetken tallusteltuamme päätimme piipahtaa avoinna olevaan Sofi Cafeen kahville ja oluelle. Siellä virvoittavia juomiamme nauttiessa aika kului paremmin kuin jalkojen päällä.


Iiiiso kahvi alle 1 euron!
Iiiiso kahvi alle 1 euron!

Minun oli pakko laittaa tuo kahvikupin kuva tuohon yläpuolelle, koska se oli järjettömän iso ja hinta alle yhden euron. Punnissa kahvin hinta oli 7 puntaa ja 0,5 litran Stella-pullon hinta 10 puntaa. Tässä kahvilassa oli juomien hintataso ilahduttavasti kohdallaan.

Kahvilasta suuntasimme askeleet RamStoreen, jota voisi luonnehtia joksikin Tiimarin ja Tarjoustalon risteytykseksi. Tavaraa oli paljon, niin vaatteita kuin koriste-esineitäkin. Tarkempi tutkimus tosin paljasti, että vaatteet olivat lähinnä t-paitoja ja koriste-esinevalikoima melko suppea, vaikka niitä lukumäärällisesti oli paljon. Siellä oli myös pieni leluosasto sekä karkkia ja sipsejä. Ostimme sieltä mm. karkkipusseja 20 punnan kappalehintaan, t-paidan 25 punnalla ja pienen pehmokamelin 15 punnalla. Vaikka tavaraa oli paljon, niin emme silti löytäneet etsimiämme koriste-esineitä.

RamStoren ostosten jälkeen kävelimme takaisin hotellille. Matkalla jouduimme tuttuun tapaan höpöttelemään yli-innokkaiden kauppiaiden kanssa. Kovasti yrittivät taas tehdä kauppaa, mutta olimme päättäväisiä, eli emme astuneet sisälle yhteenkään liikkeeseen. Huilailimme hotellilla tunnin verran, ennen kuin lähdimme kadun varteen metsästämään taksia. Taksin saaminen Hurghadassa on helppoa, riittää kun kävelyttää itsensä tienvarteen taksien nähtäville. Ellet sinä tajua kysyä taksia, taksinkuljettaja taatusti kysyy sinulta, että minne menossa ja tarjoaa kyytiä. Taksit ajelevat tyhjinä asiakkaita metsästämässä, eli montaa minuuttia sellaista ei tarvitse koskaan odottaa.

Taksin pysähdyttyä kohdallemme kerroin minne olisimme menossa ja kysyin mitä matka maksaa? Kuski ilmoitti hinnaksi 30 puntaa ja sanoi sen olevan virallinen taksa. Tarjosin hänelle 20 puntaa ja siihenhän sitä sitten pienen vääntämisen jälkeen päädyttiin. Autossa näytti olevan toimiva taksamittari, jota seurasin matkan aikana mielenkiinnosta. Perille päästyämme se näytti n. 7 punnan hintaa, joten vaikka tingimme kyydistä, maksoimme siitä ”oikeaan” hintaan nähden kolminkertaisen summan.

Suuntasimme Sakkalassa ensin kaupunkikierroksella tutuksi tulleeseen kiinteähintaiseen kauppaan, josta ostimme 5 kappaletta t-paitoja yhteensä 100 punnan hintaan. Muuta emme kaupasta löytäneetkään, joten matka jatkui kohti toisia kauppoja. Kävimme myös oppaan mainostamassa Cotton Housessa, mutta sieltäkään ei tarttunut mitään mukaan. Se oli myös kiinteähintainen kauppa.


Sakkalan katunäkymä
Sakkalan katunäkymä

Päädyimme sitten sattumalta erääseen pihan perällä olevaan matkamuistomyymälään, jota myös kait rihkamakaupaksi voi nimittää. Meillä oli tarkoitus ostaa musta Anubis, koska sellainen makaava on kuin ilmetty meidän koira, heh. Tuossa kaupassa sellainen oli ja vielä täysin musta. Myyjä innostui totta kai päivän ensimmäisistä asiakkaista ja alkoi pulputtaa kuin papupata. Hän kertoi, että hinta olisi venäläisille 640 puntaa, mutta meille vain 350 puntaa. Tajuhan tuossa oli mennä, kun tuollaisia hintoja kuuntelin.

Tarjosin siitä pokkana 30 puntaa. Myyjä selitteli vaikka ja mitä, että miten ne tehdään käsitöinä hänen Luxorin tehtaassa ja laatu on korkea, plaah! Nostin tarjouksen 40 puntaan. Taas tuli selittelyjä ties mistä. Laskin mielessäni mitä tuosta voisi maksaa ja tarjosin viimeisen kerran, nyt 50 puntaa. Tiukaksi veti tällä kertaa, sillä minun piti tosissaan lähteä ulos liikkeestä. Huusihan se myyjä minut takaisin ja kertoi myyvänsä sen 50 punnalla. Taisi hinta ottaa miestä kovasti pattiin, kun hävisi samassa paikalta isompia virkkamatta ja jätti rahastamisen sekä tuotteen paketoinnin nuorelle apulaiselleen. Apupoika sen sijaan hoiti homman kotiin hymyillen.

Tuon jälkeen piipahdimme vielä yhdessä matkamuistomyymälässä, jossa koetin tinkiä kahta matkamuistoa itselle mieluisaan hintaan. Pääsin siellä 140 punnasta 90 puntaan, mutta jätin ne ostamatta, koska olin itse tarjonnut niistä vain 60 puntaa. Avopuolisoni opetti samalla toiselle myyjälle, miten sanotaan suomen kielellä ”minä rakastan sinua”. Tyyppi tahtoi kait mielistellä paremmin suominaisia.


Steak House ravintolan pizzat
Steak House ravintolan pizzat

Kaupanteko alkoi nälättää niin kovasti, että marssimme läheiseen Steak House ravintolaan, pikkaisen ehkä turhankin huolimattomalla asenteella. Tuo huolimaton asenne nimittäin selvisi, kun tilasin ja sain pitkän jankkaamisen jälkeen meille juomat. Kysyin tarjoilijalta, että onko niillä Stella-olutta ja kaveri myönsi olevan. Ihmettelin kun oluita ei kuulunut ja mies halusi vain ottaa meidän ruokatilauksen. Kerroin haluavani juomat heti ja ruoka tilataan sen jälkeen. Saimme juomat Stella-laseissa, siis ilman pulloja, joten epäluuloni kasvoi. Maistelin juomaa ja nyt tiedustelin toiselta tarjoilijalta, että mitä hittoa tuo juoma on? Olihan se olutta, nimittäin alkoholitonta olutta! Just joo, ilmankos ravintolassa ei ollut muita asiakkaita mehua litkimässä. Eipä siinä mitään, juotavaahan se oli, kun tiesi mitä joi. Tilasimme molemmat pizzan ja ne olivat kyllä maittavat. Kaksi pizzaa ja vesioluet maksoivat yhteensä 101 puntaa.

Täysi vatsa pehmensi luontoani sen verran, että ravintolasta poistuttuamme palasimme äskeiseen matkamuistomyymälään ja kerroin ottavani ne matkamuistot 90 punnalla. Nyt siellä oli toinen kaveri myymässä, eikä se hinta enää sopinutkaan hänelle. Tinkimisen jälkeen hän vaati 95 puntaa, vetoamalla lopuksi siihen, ettei minulle yksi 5 puntaa merkitse mitään. Tottahan tuo oli, eli periaatehan se lähinnä tuollaisissa summissa riitelee. Maksoin sen 95 puntaa oikeastaan lopulta hymyssä suin, sillä myyjän hauskat kommentit ja täysi vatsa olivat saaneet minut pehmenemään.

Kotimatkan alussa minun oli pakko päästä vielä ihan oikealle oluelle, sillä pizza tuntui huhuilevan sitä vatsassa kovaan ääneen. Sellainen löytyi pienen jaloittelun jälkeen Joli pubista. Niistä kahdesta oluesta maksoimme yhteensä 16 puntaa, mikä oli jo edullista. Oluiden jälkeen otimme kadulta taksin ja tinkasin taas hinnan 20 puntaan. Meitä ei yritetty huijata taksissa mitenkään muuten, kuin ehkä vähän ylihintaisella kyydillä, eli esimerkiksi mitään rahanvaihtotemppua ei tehty. Syynä tähän oli se, että maksoin aina tasarahalla. Opas varoitteli heti ensimmäisenä päivänä taksikuskien huijausyrityksistä, jotka ovat erittäin yleisiä.


Tyypit kaasuttavat golf-kentän reunaa
Tyypit kaasuttavat golf-kentän reunaa

Illalla hotellilla kävimme vaihtamassa vielä lisää puntia. Onneksi rahanvaihtopiste, eli pankki, oli omassa hotellissamme. Saimme tällä kertaa ensimmäiset 1 punnan kolikot, jotka kiiltelivät uutuuttaan. Hyvä uudistus, sillä nyt jää niiden todella likaisten 1 punnan seteleiden käsittely jatkossa vähemmälle. Ihmettelin illalla, kun jotkut tyypit kaasuttivat golf-kentän reunaa lehtipuhaltimen kaltaisella laitteella. Olisikohan kyseessä ollut tuholaisten myrkytys?

Myöhemmin illalla seurailin parvekkeelta, kun joku rytmiryhmä esiintyi hotellin takapihalla olevalla esiintymislavalla. Tuota kun seurasi viidennestä kerroksesta, niin ei ollut kenenkään hujopin nuppi tiellä.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi