Egyptin lomamatka 2008

- Hurghada -
- 6. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Lauantai 22.3.2008

Tulipahan sitä taas herättyä, nimittäin vähän yli kuuden. Puoli seitsemän aikaan lämpötila parvekkeen säähavaintoasemalla oli 25 astetta. Yö meni vähän levottomasti, johtuen osaltaan kuumuudesta ja osaltaan nähtävästi bussimatkan aiheuttamasta selkäkivusta. Aamiaisella minua odotti pieni pettymys, sillä himoitsemani suolaliha puuttui tyystin. Muuten aamiainen oli kuten aikaisemmin, eli hyvin ravitseva ja täyttävä. Olimme nyt aamupäivän hotellilla. Yhdeksän jälkeen lämpömittari näytti 30 astetta, eli päivästä tuli todella lämmin.


Hotellin portti ja porttivahti työssään
Hotellin portti ja porttivahti työssään

Kipaisin kymmenen aikaan ostamassa 1,5 litran vesipullon läheisestä supermarketista 2 punnan hintaan. Tervehdin kauppaan mennessä kuvan porttivahtia, mutta silti sama heebo kysyi hetken päästä palatessamme, että asunko hotellissa ja mikä on huoneen numero? No, kerroin missä huoneessa asun ja se kelpasi vahdille. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun asiaa minulta tiedusteltiin. Tokihan tuo tehdään vain asukkaiden parhaaksi, mutta kyllä meikäläisen naaman olisi voinut muutaman minuutin muistaa, kun kerran aina tervehdin heitä ohi kulkiessani.


Lasipohjakatamaraani
Lasipohjakatamaraani

Vähän ennen yhtätoista lähdimme matkaan kohti viereisen hotelli InterContinentalin rantaa. Siellä piti olla 11:15 aikaan, eli varttia ennen laivan lähtemistä. Pääsimme hotellin porttivahdin ohi ilman, että kukaan kyseli mitään. Laiturin päässä odotteli keltainen katamaraani, jonka yläkannelle nousimme annettuamme henkilökunnalle maksukuitin. Saimme myös muoviset numerolätkät, joita kuulemma tarvitaan kun mennään alas kaloja ihastelemaan.

Veneeseen ei tullut kovinkaan paljon porukkaa, joten mitään tungosta ei päässyt tulemaan missään vaiheessa risteilyä. Hintaa tälle risteilylle tuli kahdelta hengeltä yhteensä 50 euroa. Tottahan toki tuossa on varmaan suomalaisen matkatoimiston lisä, mutta mitäs pienistä. Paatti lähti merelle aikataulussa ja ajeli noin puoli tuntia koralliriutoille.


Koralliriutat lasipohjan läpi
Koralliriutat lasipohjan läpi

Lopulta meidät komennettiin kannen alla kaloja katselemaan. Sitä ennen risteilyemäntä oli kertonut, että meidän numerolätkillä mennään oikeanpuoleiseen ponttoniin. Alas laskeutuessamme ne lätkät kerättiin pois. Alhaalla oli aika villi tunne istua, kun merenpohja sekä korallit olivat vain pienen matkan päässä takapuolesta. Olin ihan sata varma, että kapteeni ajaa taatusti veneen kiinni noihin riuttoihin, niin lähelle se näytti menevän. Ei vaan osunut, oli pikkaisen tarkka kapu. En vaan oikein käsitä, että miten se voi ajaa niin lähelle riuttoja osumatta niihin?

Kaloja oli nähtävillä paljon, mutta valitettavasti lajeja oli suhteellisen vähän. Olisin niin mielellään halunnut nähdä jotain isompiakin vonkaleita. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten ihailimme etupäässä kuvassa näkyviä raitakaloja, mitä ne nyt sitten lienevätkään. Istuminen alhaalla ponttonissa oli vähän kykkimistä, sillä istuinosa oli tosi matala ja asento väkisin kyyryssä. Istuimme siellä noin tunnin verran merenalaisia ihmeitä katsellen. Paatti vaihtoi muutaman kerran paikkaa sen aikana, tosin ihan vain lyhyitä matkoja kerrallaan.


Steigenberger mereltä nähtynä
Steigenberger mereltä nähtynä

Merellä näkyi vaikka minkälaista kulkijaa, oli lautailijoita, veneilijöitä, polkuveneilijöitä, liitovarjoilijoita ja jopa pallon pelaajia keskellä merta eräällä matalikolla. Ranta-alue vaikutti olevan melko matala pitkälle ja hyvinkin kaukana saattoi joku seistä ns. keskellä merta. Paluumatka kesti puolisen tuntia, mutta palasimme takaisin eri reittiä. Teimme sellaisen rengasmatkan. Kyllähän tuosta kokemuksesta sen viisikymppisen maksoi mielellään, varsinkin kun avovaimoni ei ollut koskaan ennen katsellut merta lasipohjan läpi. Paluumatkalla meille kaupattiin vaikka mitä, mm. meriaiheista kirjallisuutta, pelikortteja, kalojen tunnistamistaulukoita ja matkan aikana kuvattua videota ym. Egypti-aiheisia videoita tai dvd-elokuvia. Emme ostaneet mitään, sillä mukana oli myös oma videokamera. Tuotteiden kauppaamisen lisäksi meille tarjottiin ilman lisämaksua pullot vettä ja keksipatukat.


Lapin sivukonttoriko?
Lapin sivukonttoriko?

Myöhemmin iltapäivällä oli jälleen aika etsiä murkinaa, joten lähdimme matkaan. Matkalla silmiini sattui jälleen tuo Santa Claus Bazar, jolla tuskin on mitään tekemistä meidän kotoisen joulupukin kanssa. Pitihän siitäkin kuva ottaa muistoksi. Päästyämme Hard Rock Cafe -ravintolan luo, päätin suorittaa yhden tuliaisostoksen. Ravintola itse oli kiinni, mutta sen kauppa oli onneksi auki. Kävin ostamassa sieltä pojalleni t-paidan 180 punnalla. Valitettavasti juuri se haluamani paita oli pojan kokoluokasta loppu, joten piti tyytyä seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon.

Jatkoimme tallustelemista ja tovin päästä olimme RamStoren luona. Kävimme ensin kurkkaamassa pariin muuhun kauppakeskuksessa olevaan liikkeeseen, mutta niistä emme ostaneet mitään. RamStoresta sen sijaan ostimme kaikenlaista 80 punnalla mm. Bounty suklaapatukka 5 puntaa ja sipsipussi (sitruuna – chili) 5 puntaa.


Haa, hampurilaisia!
Haa, hampurilaisia!

Sitten tuli sellainen himo kohdalle, että lomalaisten oli aivan pakko saada mättää massut turvoksiin perinteistä roskaruokaa, slurps! Olimme katselleet Mäkkäriä jo sillä silmällä aikaisemmin, mutta nyt vasta kävimme narauttamassa sen oven saranoita. Sisällä oli tuttuja tuotteita myynnissä. Ainoa ongelma oli, kun emme saaneet oikein mitään selvää, mitä tiskin takana oleva pitkä mies puhui. Tarkoitus oli lähinnä tilata normaalit Big Mac ateriat, mutta kyseinen hemmo möi meille kaikki jätti-isoina versioina. Olisi pitänyt tajuta itse sanoa, että minkä kokoisen haluaa, mutta kun ei tajunnut. Toisaalta, loppujen lopuksi hänen meille myymät jättiateriat olivat ihan fiksu ratkaisu.

Maksoimme ruoat tiskillä ja ne tuotiin meille pöytään hetken päästä. Pikkaisen meinasivat silmät pudota päästä, kun eteen ladottiin varmaan litran tonkka juotavaa, kilon verran ranskalaisia ja Big Mac hampurilainen. Hintaa kahdelle tuollaiselle jättiaterialle tuli 55 puntaa. Aterioiden mukana olivat myös ketsupit, joten niitäkään ei tarvinnut lähteä itse metsästämään mistään. Eipä niitä kyllä missään näkynytkään olevan tarjolla. Massu tuli tuosta niin täyteen, että suunnittelemani kylmä huurteinen jäi ottamatta.

Lyllersimme massut turvoksissa ulos Mäkkäristä ja pysäytimme ensimmäisen vapaan taksin. Takaisin kävelemisestä ei olisi tullut mitään, pyörimisestä sen sijaan ehkä. No, taksikuski pyysi jälleen meiltä 30 puntaa matkasta. Mietin, että kaksikymppinenkin olisi tuosta matkasta liikaa. Sitten laskin taas mielessäni, että mitä se tekee euroissa ja tarjosin kuskille 20 puntaa. Pienen väännön jälkeen hinta oli tuo kaksikymmentä puntaa. Jälleen kerran taksimatka sujui ilman mitään ongelmia ja kyydin maksoin tasarahalla.


Hotelli ja allas iltavalaistuksessa
Hotelli ja allas iltavalaistuksessa

Ilta meni lähinnä lepäillen ja pimeän tullen hotellin piha-alueilla kävellen. Iltavalaistus oli kyllä jälleen kerran upeaa katseltavaa. Ainoa mikä tänään häiritsi, oli golf-kentän todella kirkas valaistus. En tiedä yhtään minkä vuoksi se oli nyt kirkas, kun usein sen valaistus oli suhteessa muuhun valaistukseen. Tietty, jos siellä oli joku iltapelivuoro, oli se ymmärrettävää, tosin kukaan ei sitä näyttänyt käyttävän. Illalla myöhemmin kävimme vielä pikaisesti läheisessä Pharaohs-supermarketissa ostamassa vettä ja jotain muuta pientä. Siellä oli kohtuuhintaista vettä ja kaveri antoi aina mentholnamit kaupan päälle.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi