Japanin lomamatka 2009

- Tokio -
- 2. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Maanantai 26.1.2009

Kellojen 7 tuntia eteenpäin siirtämisen vuoksi tulimme perille Tokioon maanantaina kymmenen aikaan. Olimme aavistuksen myöhässä, mutta nytkin oli kyseessä vain muutamasta minuutista. Kävelimme ulos koneesta putkea pitkin terminaalin satelliittirakennukseen. Sisällä nousimme kiskoilla kulkevaan vaunuun, joka vei meidät varsinaiseen terminaali kakkoseen. Siellä oli vastassa ensimmäisenä passintarkastus, jossa otettiin koneellisesti sormenjäljet molemmista etusormista ja lopuksi vielä valokuva. Tässä kohtaa myös maastapoistumiskaavake niitattiin passiin kiinni ja maahantulokaavake otettiin parempaan talteen.

Seuraavaksi laskeuduimme liukuportaat alas matkalaukkuhihnojen luo. Saimme odotella jonkin aikaa laukkujamme, mutta onneksi molemmat tulivat ja olivat ehjiä. Laukkujen kanssa menimme samassa hallissa olevaan tulliin, jossa setä otti vastaan tulliselvityskaavakkeen. Hän myös kysyi, että olemmeko liikkeellä kaksin ja onko meidän kaikki matkatavarat mukanamme. Homma oli ohi hetkessä, vaikka kaikilta se ei ollutkaan kovin nopeasti ohi. Seurasin matkalaukkuja odotellessa tullin toimintaa ja jotkut viettivät siinä aikaa melkoisen pitkään, lieneekö ollut jotain tullattavaa tai kiellettyä mukana?


Limusiinibussin lähtölaiturit
Limusiinibussin lähtölaiturit

Tullin jälkeen pääsimme varsinaiseen tuloaulaan, jossa aloimme katsella limusiinibussin lipputiskiä. Tiirailin molempiin suuntiin, enkä huomannut sitä missään, kunnes avovaimo ilmoitti meidän seisovan juuri sen kohdalla, hehhee. Kävelimme tiskille ja kerroin minne hotelliin olemme menossa. Tyttö varmisti vielä, että kyseessä on Tokyo Towerin vieressä oleva hotelli ja kertoi sen jälkeen bussin lähtevän viiden minuutin päästä. Saatuamme liput ja lähtölaiturin numeron selville, oli bussin lähtöön aikaa enää pari minuuttia. Hetken jo kävi mielessä, että niinköhän me kaksi täällä ennen käymätöntä löydetään joku bussi parissa minuutissa, mutta erehdyin.

Bussien lähtölaiturit olivat käytännössä heti viereisen ulko-oven luona, meidän bussin laituri numero 17 sijaitsi ovesta vasemmalle muutaman kymmenen metriä. Olimme laiturilla ennen bussia, sillä se tuli siihen täsmälleen ajallaan. Laiturilla oli meitä vastassa kaksi henkilöä, jotka merkkasivat matkatavaramme ja antoivat niiden vastaliput meille sekä bussiin noustessa repäisivät bussilipuista osan itselleen. Kyydin hinta oli 3000 jeniä per henkilö, eli sillä hetkellä olleen kurssin mukaan noin 27 euroa per nuppi. (Tästä eteenpäin hinnat ovat vain jenejä.) Olin valinnut meille tarkoituksella sellaisen hotellin, johon pääsee suoraan limusiinibussilla. Ratkaisu oli mielestäni hyvä, sillä lentomatkasta väsyneenä arvosti yksinkertaista tapaa päästä hotelliin lepäämään. Mikään rautatieseikkailu ei tässä vaiheessa oikein kiinnostanut.


Tokio-näkymiä bussin ikkunasta kuvattuna
Tokio-näkymiä bussin ikkunasta kuvattuna

Bussi kävi noukkimassa vielä matkustajia ykkösterminaalista kahdelta pysäkiltä. Lopulta 50 hengen bussin kyydissä oli huimat kahdeksan matkustajaa. Pysähdyimme ennen omaa hotellia kahden hotellin luona. Matka lentokentältä meidän hotellille kesti noin 1,5 tuntia. Hotellin pihalla meitä oli vastassa hymyilevä tyttö, joka otti vastaan matkatavaramme ja kuskasi ne kärryillä sisälle hotelliin. Annoin respan tytölle hotellivoucherin ja passimme, joista hän otti valokopiot. Täytin myös sisäänkirjautumiskaavakkeen.


Hotellihuoneen double bed yhdellä peitolla
Hotellihuoneen double bed yhdellä peitolla


Paperihommien ollessa selvät, laukkutyttö vei meidät kahdeksanteen kerrokseen huoneeseen numero 842. Saimme lyhyen opastuksen koskien huonetta ja hotellin palveluita ja kaikki tämä suomalaisia ilahduttavasti ilman mitään tippejä. Olimme huoneessamme 12:40 aikoihin. Normaalisti huonetta ei vielä tähän aikaan saisi, mutta respa kertoi päästävänsä meidät jo nyt huoneeseen. Tuo oli hieno juttu, sillä olimme todella väsyneitä, koska lentokoneessa nukkuminen ei onnistunut kummaltakaan.

Painelimme suurin piirtein saman tien nukkumaan, mikä oli järkevin ratkaisu. Kovin pitkiä unia ei tullut otettua, mutta yli kolme tuntia sentään kuitenkin. Vaille viisi lähdimme huoneesta tutkimaan vähän hotellia.


Hotellissa oli useita ravintoloita
Hotellissa oli useita ravintoloita

Totesimme nyt ihan käytännössä, että tässä hotellissa oli useita erilaisia ravintoloita. Kävimme vähän kurkkimassa missä ne sijaitsivat ja miltä näyttivät. Osa oli kylläkin kiinni vielä tähän aikaan. Hotellin alakerrassa oli myös pieni supermarketti (convenience shop) sekä useita pieniä putiikkeja, oikeastaan sen alakerta oli kuin tavaratalo pienoiskoossa.

Pikaisen hotellikierroksen jälkeen kävimme ottamassa itselle tallelokeron, joka sijaitsi aivan respan vieressä. Se oli ilmainen, piti vain täyttää kaavake. Tallelokerot olivat kerrankin fiksusti, sillä sinne pääsi vain yksi henkilö / porukka kerrallaan ja se oli lukitun oven takana oleva koppero. Saimme lokeron toisen avaimen itsellemme. Vaikka Tokiota kehutaan turvalliseksi paikaksi, päätimme laittaa osan rahoista ja korteistamme tallelokeroon turvaan, koskaanhan ei tiedä mitä reissussa tapahtuu.


Paikallinen ruokapaikka
Paikallinen ruokapaikka

Jätimme huoneen avaimen respaan ja suuntasimme askeleemme viereistä Tokyo Toweria kohti. Kävimme pikaisesti ihmettelemässä sen korkeutta ihan juurella, ennen kuin jatkoimme matkaa eteenpäin. Meillä oli jo nälkä, joten suuhun piti saada jotain ruokaa. Se olikin aika jännä paikka, sillä ruokapaikkoja oli kyllä, mutta eihän niissä ollut millään ymmärrettävällä kielellä kerrottu mitä ruoka pitää sisällään. Onneksi joissain paikoissa oli muovimallit ruoista ja menuissa näytti olevan hyvät kuvat.

Päädyimme lopulta yläpuolen kuvan ruokapaikkaan sen takia, että ulkona oli hinnasto ja kuvallinen menu. Sisällä saimme eteemme heti lasilliset vettä ja kupissa tofua. Kohta perään toinen tarjoilija toi toiset lasilliset vettä. Sisälle tullessa tarjoilija varmisti, että meitä on vain kaksi. Istuimme pöytään ja aloimme hoo moilasina tutkailla ruokalistaa. Tarjoilijat eivät puhuneet sanaakaan englantia, emmekä me japania. Minun teki mieli jotain kanaa, joten kotkotin kuin kana ja heiluttelin kyynärpäitä siipinä. Se toimi, tarjoilija osoitteli hymyillen listasta kanaruokaa ja tilasimme sen. Se osoittautui friteeratuiksi kanapalleroiksi ja oli todella maittavaa. Annos olisi voinut olla isompikin, mutta 400 jenin hintaan ei kait mitenkään tuhtia ateriaa vielä saa. Tarjolla olisi ollut myös tuplahintaisia aterioita, mutta tämä riitti meille tällä kertaa. Lopullinen lasku oli kanojen ja tofujen kanssa 900 jeniä kahdelta hengeltä.

Ruokailun jälkeen kävimme matkalla nähdyssä 7-Eleven ruokakaupassa ostamassa iltapalaa ja purtavaa huoneeseen. Esim. 0,5 litran Sapporo olut maksoi 278 jeniä, purkkinuudelit 160 jeniä ja 2 litran vesipullo 178 jeniä. Kaupasta olisi saanut jopa valmiita aterioita, mutta sellaisia emme ostaneet koko matkan aikana. Osassa niissä oli jopa kalorimäärä merkattuna ja vieläpä todella selvästi, josta laihduttajat ovat varmaan mielissään. Kaupasta suuntasimme takaisin hotellille. Respasta sisäänkirjautumisen yhteydestä saadulla lapulla sai huoneen avaimen. Yleensä joku laukkupoika tai -tyttö otti sen vastaan heti ulko-oven jälkeen ja kävi hakemassa avaimen. Palvelu hotellissa pelasi paremmin kuin hyvin, sitä tunsi olevansa ihan toivottu asiakas, eikä joku nurkissa majaileva mieliharmi, heh.


- edellinen päivä - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi