Japanin lomamatka 2009

- Tokio -
- 3. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Tiistai 27.1.2009

Yö meni aika lailla valvoessa. Menimme nukkumaan eilen illalla yhdeksän kieppeillä ja heräsin yöllä vähän ennen yhtä. Nukahdin uudelleen viiden – kuuden välillä ja heräsin 8:40. Lähdimme hotellilta vähän jälkeen yhdeksän, tarkoituksena saada aamukahvit jostain lähikahvilasta. Olimme eilen bonganneet sellaisen vähän Tokyo Towerin toiselta puolen, joten suuntasimme askeleemme sinne.


Coffee Shop First
Coffee Shop First

Paikka oli auki, joten työnnyimme sinne sisälle ja tiskille tilailemaan aamukahveja. Otimme kahvien lisäksi yhden juustoleivän, joka oli tehty kahdesta paahtoleivästä + juustosta sekä pienen kolmioleivän tapaisen leivän. Koko lysti maksoi leipien ja kahvien kanssa yhteensä 760 jeniä. Kahvi oli aika vahvaa ja tulimme huomaamaan matkan aikana, että täällä juodaan joko teetä tai sitten hiton vahvaa kahvia. Jopa puolisoni vahvan kahvin ystävänä piti sitä liian vahvana. Toisaalta, matkaväsyn ollessa päällä ei millään teellä olisi hereillä pysynytkään, en ainakaan minä.


Tokion metro
Tokion metro

Kahvittelun jälkeen kävelimme hotellimme ohitse Daimonin metroasemalle. Ostimme sieltä automaatista yhden PASMO-matkakortin. Kortista joutui maksamaan automaatille 500 jenin panttimaksun. Sen lisäksi latasimme siihen kulkemiseen tarvittavaa rahaa samalla automaatilla. Toinen kortti meillä oli jo ennestään, tosin lainassa työkaveriltani. Latasimme myös lainakorttiin lisää virtaa kulkemista varten. Tuo kortti on kätevä kulkemisen kannalta, sillä se käy Tokion alueella raideliikenteessä ja busseissa. Lisää tietoja kortista saa PASMON omilta sivuilta. Korttia näytetään metroon ja junaan mennessä aseman lukijaportissa. Portti näyttää paljonko kortilla on rahaa. Metrosta tai junasta poistuttaessa portti näyttää mitä matka maksoi ja paljonko kortilla on vielä rahaa jäljellä.

Nousimme Daimonin asemalla metroon ja ajoimme sillä pysäkinvälin Shiodomen asemalle. Täällä meille kävi niin, että uusi PASMO kortti näytti portilla punaista, eikä suostunut päästämään siitä läpi. Portin vieressä kopissa ollut virkailija viittoili meidät luokseen ja käytti kortin jossain lukijassa. Minulla kävi jo hetken mielessä, ettei korttiin ollutkaan latautunut rahaa. Mies näppäili hetken jotain ja antoi kortin takaisin. Sen jälkeen se toimi kuten pitikin, joten tuo toimimattomuuden syy jäi ainakin meille arvoitukseksi.


Rainbow bridge ja vapaudenpatsaan pienoismalli
Rainbow bridge ja vapaudenpatsaan pienoismalli

Shiodomen asemalla vaihdoimme metron Odaiban saarelle menevään Yurikamome yksiraiteiseen junaan. Jäimme pois saaren ensimmäisellä asemalla (Odaiba-Kaihin-koen). Olin etukäteen selvittänyt mistä löydämme vapaudenpatsaan pienoismallin ja lähdimme sitä kohti. Matkalla patsaalle kävimme pikaisella visiitillä Decks Seaside mall ostoskeskuksessa. Olimme liikkeellä niin aamusta, että paikka oli vasta avautunut. Vapaudenpatsaan pienoismalli löytyi Aqua-Cityn kohdalta rannasta.

Aikamme sitä pällisteltyämme ja kuvailtuamme poistuimme Aqua-Cityn sisätiloihin etsimään kahvipaikkaa. Löysimme sieltä rahanimijäkeitaan nimeltä Starbucks Coffeen, jossa kaksi tavallista kahvia maksoi yhteensä 580 jeniä. Ajankohdasta johtuen tilaa oli reilusti ja saimme oikein valita istumapaikat.


Venus Fort
Venus Fort

Kahvilta poistuimme ulos ja suuntasimme kirsumme kohti Palette Townia. Siellä ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Venus Fort, joka oli taivaskattoineen ja valaistuksineen aika hieno paikka. Oli siellä kaikkea muutakin rekvisiittaa, kuten suihkulähde ja vihkialttari. Hetken kiertelyn jälkeen totesimme vatsojemme huutavan ruokaa, joten aloimme katsella ruokapaikkaa. Löysimme aika nopeasti ruokapaikan, jossa sai lounaan 1280 jenin hintaan. Siihen kuului salaatti, keitto, jonkinlainen väliruoka ja pääruoka. Tuo oli erittäin hyvänkokoinen annos ja maittava. Ruoat olivat sen verran mausteisia, että mausteiden vihaajille tai pelkääjille niistä ei olisi ollut. Minulle jäi sellainen mielikuva, että tuo oli enemmän kiinalaistyyppinen ruoka mitä japanilainen, mutta mitä väliä, nälkä lähti ja raha vaihtoi omistajaa. Meillä kummallakaan ei ole mitään erityisiä intohimoja minkään maan ruokia kohtaan.

Massut täynnä kiertelimme hetken Venus Fortin käytäviä ja liikkeitä. Seuraavaksi käyntipaikaksi valikoitui Mega Web History Garage. Siellä oli näytillä vanhoja autoja ja autoiluun liittyvää esineistöä. Siellä olisi ollut myös mahdollista tehdä ostoksia, mutta ei ollut oikein sellaisen tavaran tarvista. Autoista jäi parhaiten mieleen paluu tulevaisuuteen leffoista tuttu DeLorean urheiluauto, joka siellä oli myös näytillä. Hieno peli, sellaista en ollutkaan ennen livenä nähnyt.


Corolla Rumion, Toyotan City Showcasessa
Corolla Rumion, Toyotan City Showcasessa

Autoiluvaihteen jäätyä päälle, suuntasimme askeleemme Toyota City Showcaseen, jossa oli näytillä Toyotan uusia malleja kahdessa kerroksessa. Niiden lisäksi näytillä oli Lexukset ja jotain Toyotan kehittämiä muita kuljettimia. Tottahan toki paikalla oli myös Toyotan F1 auto ja siihen liittyvää rekvisiittaa. Olipa siellä jopa Kimi Räikkösen kuva formula-aiheista sälää myyvän putiikin ikkunassa. Autojen lisäksi siellä oli jonkinlaisia simulaattoreita, jotain pelejä ja mahdollisuus käydä ajamassa kapea testirata, joka kulki osittain ulkona. Emme tutustuneet tuohon rataan sen syvällisemmin, totesin vain porukan jonottavan ajovuoroja siihen ja näin autojen liikkuvan radalla.

Siinä vaiheessa kun Lexuksetkin olivat tulleet kuolatuksi, poistuimme rakennuksesta maailmanpyörän suuntaan ja menimme sen toisella puolen olevaan Toyota Universal Design Showcase rakennukseen. Siellä oli kaikenlaista muotoiluun liittyvää, niin autoista kuin muistakin esineistä. Eipä ollut kovinkaan kiinnostava paikka, joten vierailu jäi lyhyeksi. Palasimme sieltä takaisin uusien Toyotojen luo tai lähinnä samoissa tiloissa olevaan kahvilaan. Nautimme siellä kaksi kahvia yhteensä 300 jenin hintaan, joka oli jo kohtuullinen.

Kahvien jälkeen päätimme lähteä hotellia kohti ja kävelimme viereiselle Aomin juna-asemalle. Täällä ei junia tarvinnut pitkään odotella, joten pian olimme taas Yurikamome-linjan junassa ja matkalla kohti hotellia. Jäimme siitä pois samalla asemalla missä olimme kyytiin nousseetkin ja ajoimme jälleen metrolla saman pysäkkivälin takaisin Daimonin metroasemalle.

Kävelimme asemalta hieman toista kautta hotellin suuntaan ja törmäsimme matkalla AMPM-ruokakauppaan, jossa kävimme tekemässä ostoksia. 180 ml pahvitötsä sakea maksoi 100 jeniä, Snickers suklaapatukka 121 jeniä ja joku harakanvarvasoluttölkki 141 jeniä. Palasimme ostosten kanssa hotellille ja saimme aulassa avainta noutaessa 1000 jenin etusetelin hotellin palveluihin tai ruokakauppaan. Seteli tuli siitä hyvästä, että täytimme huoneessa lapun jossa määrittelimme kaksi päivää, jolloin huonettamme ei tarvitse siivota. Hotelli haluaa säästää luontoa ja sen vuoksi tarjoaa 1000 jenin etusetelin niiltä päiviltä jolloin huonetta ei tarvitse siivota.


Kaupunki Tokyo Towerista kuvattuna
Kaupunki Tokyo Towerista kuvattuna


Kuuden kieppeillä lähdimme vielä pistäytymään viereisessä Tokyo Towerissa, sillä se oli meillä käyntikohteena. Ilma oli hyvä ja aikaakin oli, joten päätimme hoitaa sen pois päiväjärjestyksestä. Ostimme ensin liput Towerin ulkopuolella olevasta lipunmyyntipisteestä 150 metrin korkeudella olevaan Main Observatorioon. Liput maksoivat 820 jeniä per henkilö. Kiertelimme ja kuvailimme siellä tovin näkymiä. Sinne ei ollut oikeastaan minkäänlaisia jonoja ja paikanpäällä oli tilaa aika ruhtinaallisesti tutkailla Tokion kaupungin väriloistoa.

Ostimme sieltä uudet liput seuraavaan näköalapaikkaan, eli Special Observatorioon. Näitä lippuja ei edes saanut ulkona olleesta lipunmyyntipisteestä. Liput maksoivat nyt 600 jeniä per henkilö. Ensin meidän piti kiivetä vähän matkaa portaita, kunnes tuli vastaan hissitasanne. Nyt jouduimme jonottamaan jonkin aikaa, arviolta ainakin tuollaiset puoli tuntia. Päästyämme ylös 250 metrin korkeuteen, näyttivät jo korkeimmatkin pilvenpiirtäjät matalilta majoilta. Pitää myöntää, että kaupunki oli jotenkin paremman näköinen ja uljaampi alemmalta tasolta katseltuna, mutta ylös piti päästä kun kerran tänne asti oli tultu.

Paluumatkalle meidän piti jonottaa myös vähintään se puoli tuntia, sillä jonoa oli. Jonottamisen aikana saattoi katsella maisemia, joten ihan mälsää se ei sentään ollut. Menimme jälleen samalle 150 metrin tasolle josta olimme lähteneetkin. Sieltä alaspäin lähtiessä piti kävellä ensin kerrosväli portaita pitkin. Siellä oli myös ylemmän kerroksen tapainen näköalatasanne, jossa oli vielä erikoisuutena läpinäkyvät plexit, josta saattoi katsoa suoraan jalkojen juuresta maahan saakka. Pikkaisen jänskätti katsoa siitä, hui!

Lopulta ajoimme alas ja kuinka ollakaan, ovela hissityttö jätti kaikki matkustajat tornin juuressa olevien myymälöiden ylimpään kerrokseen. Ostimme sieltä yhdestä myymälästä tornin pienoismallin 400 jenillä ja vähän alempana olevista myymälöistä vielä postikortteja 80 jenin kappalehintaan. Postimerkit saimme puolestaan ostettu tornin alimmassa kerroksessa olevasta informaatiopisteestä ja ne maksoivat 70 jeniä kappaleelta. Viimeinen ostos oli suussa sulava, eli ostin tornin ulkopuolella olevasta kojusta tötterön, joka tehtiin isosta paikalla paistetusta lätystä. Lätyn sisälle käärittiin hilloa, kermavaahtoa ja vaniljajäätelöä. Hintaa tuolle haluamalleni kokoonpanolle tuli 400 jeniä. Herkku oli todella suussa sulava, nam ja maiskis! Seuraava etappi olikin hotelli ja huone, eli ilta meni lepäillessä ja töllöä katsellessa.



- edellinen päivä - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi