Japanin lomamatka 2009

- Tokio -
- 5. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Torstai 29.1.2009

Yöllä tuli taas valvottua parisen tuntia, ottaa näemmä tämä aikaero koville, pöh! Miten onnellisia ovatkaan he, jotka nukahtavat aina hetkessä ja nukkuvat vaikka seisaaltaan. Toki menin ehkä illalla turhan aikaisin nukkumaan, joka yleensä kostautuu yöllisenä valvomisen myös kotona ollessa. Ylös tuli noustua kuitenkin vasta 7:30 aikaan. Sää vaikutti jälleen pilviseltä, mutta ainakaan aamusta ei satanut. Aamiaiseni käsitti tänäänkin konjakkipaukun ja purkkinuudeleita, mikä loistava yhdistelmä, hih!


Wendy´s hampurilaispaikka
Wendy´s hampurilaispaikka

Lähdimme tänään liikkeelle vähän vaille yhdeksän. Kävelimme tuttua reittiä kohti Daimonin asemaa. Olimme nähneet siellä Wendy´s hampurilaispaikan ja päätimme mennä nyt testaamaan sen aamukahvin ja viihtyisyyden. Kaksi kahvia ja yksi jäätelö siellä maksoivat yhteensä 570 jeniä. (kaikki siis 190 jeniä / kappale). Kahvi oli Mäkkärin kahvia kalliimpaa, mutta viihtyvyys ja miljöö huomattavasti parempi. Emmekä halunneet käydä kahta kertaa samassa paikassa aamukahvilla. Tuo päätös oli helppo pitää, sillä kahviloita oli jo Daimonin aseman lähellä useita. Kahvittelun jälkeen kutsui taas juna, jolla puksuttelimme Shibyaan.


Tokion kuuluisin risteys Shibyassa
Tokion kuuluisin risteys Shibyassa

Siellä meillä oli yksi tärkeä käyntipaikka, eli metroaseman vieressä oleva Hachikon patsas ja niin ikään siinä vieressä oleva Tokion kuuluisammaksi risteykseksi tituleerattu risteys. Vaikka Shibyan asema oli valtava, niin patsas ja risteys oli helppo löytää seuraamalla Hachiko Gate -opasteita. Japanissa on onneksi metro- ja juna-asemilla hyvät opasteet, joita seuraamalla pääsee ulos oikeassa paikassa mammuttimaisilla asemilla.

Ei Shibyassa käyminen jäänyt pelkän patsaan ja risteyksen tölläämiseen, vaan tottahan toki piti käydä vilkaisemassa mitä tavaratalot tarjoavat. Suuntasimme ensin kenkämme 109-tavarataloon, jossa oli naisille tarkoitettuja riepuja vaikka kuinka monessa kerroksessa. Siellä vaatteita myyvät nuoret neitoset olivat pukeutuneet sillä tavalla, ettei moinen tulisi Suomessa kysymykseen. Jotensakin osasta myyjistä tuli mieleen, että olisivat myymässä ennemmin aikuisviihdettä kuin nuorisovaatteita.

Teimme myös pienen kierroksen sivukaduilla ihan lähistöllä. Bongasin myös elokuvasta tutun autohallisysteemin, jossa auto ajetaan eräänlaiseen hissiin ja nostetaan kerroksiin parkkiin. En tiedä tarkemmin miten se toimii, mutta näimme kun yksi auto ajettiin sellaiseen. Autoissa kiinnitin myös huomiota siihen, että tavaroiden jakelu hoidetaan aika pienellä kalustolla, eikä täyspitkällä koppiautolla kuten se Suomessa on tapana.


Harajukun Takeshita-Doori-ostoskatu
Harajukun Takeshita-Doori-ostoskatu

Nousimme jälleen junaan ja ajoimme sillä asemanvälin Harajukun asemalle. Joku sissi tuon välin olisi varmaan kävellytkin, mutta meidän jalat olivat sitä mieltä, että milloin voi siirtyä kiskoja pitkin, niin silloin sitä mahdollisuutta on käytettävä, rahanmenosta välittämättä. Harajukun asema oli todella pieni Shibyaan verrattuna, mutta ajoi tehtävän, eli siellä saattoi jäädä pois junasta ja nousta toiseen.

Aivan aseman vierestä alkoi Takeshita-Doori niminen ostoskatu, jonka varrelta löysimme Tokion halvimmat vaatteet ja valikoima oli myös mielestäni aika lailla hyvä. Luonnollisesti nuorille naisille oli kaikista eniten tarjontaa, ihan missä vain tuotteissa. Löysimme ihmisten vaatteiden lisäksi myös kaupan, joka möi vain koirien vaatteita ja jotain muita koiratarvikkeita. Siellä oli erikokoisia koiramalleja, joiden päälle sai vaatteita sovitella, kuten yksi japanilaisrouva teki kun piipahdimme kaupassa.


Shakey´s Pizzan ulkomainos
Shakey´s Pizzan ulkomainos

Kävelimme Takeshita-Doorin läpi Meiji-Doorille, jota pitkin jatkoimme isoon risteykseen. Siitä jatkoimme Omotesandoa vähän alaspäin. Tokio Passista olimme katsoneet, että lähistöllä olisi Shakey´s Pizza niminen ruoan mättöpaikka, vastaava kuin kotoinen Golden Rax Pizzabuffet. Nyt oli siis aika testata japanilainen version pizzasta, joten ei kun portaat ylös toiseen kerrokseen ja nauttimaan 850 jenin hintaista buffettia. Siellä oli tarjolla pizzaa, spaghettia, paistettuja perunoita, currya ja riisiä. Vesi kuului samaan hintaa, mutta virvoitusjuomista olisi joutunut maksamaan haluamansa koon mukaan. Pizzoista erikoisin oli kylmä pizza, joka maistui mansikalta ja jäätelöltä! Sen mainittiin olevan talven erikoinen.

Tulihan sitä taas syötyä ihan tarpeeksi. Kolmannen hakukerran jälkeen totesin mässäilyn riittävän ja luovutimme pöydän seuraaville ruokailijoille. Paikka oli melkoisen suosittu paikallisten keskuudessa. Kaikki pöydät olivat lähes täynnä ruokailijoita. Satuimme itse tulemaan juuri oikeaan aikaan, kun oli vielä varaa valita istumapaikat.

Massut turvoksissa palaisimme takaisin samoja jälkiä. Ostoskadulla teimme nyt muutamia ostoksia, joita tullessa oli lähinnä katseltu. Väki oli lisääntynyt tuntuvasti ja liikkuminen oli välillä aika hidasta. Yllättäen kadun varrella oli myös muutama ihan musta mies markkinoimassa jotain liikettä tai palvelua. Heidät huomasi japanilaisten keskuudesta todella helposti.


Shinjukun katunäkymä Mäkkärin ikkunasta
Shinjukun katunäkymä Mäkkärin ikkunasta

Seuraavaksi oli vuorossa jo tutuksi tullut junakyyti, tällä kertaa Shinjukuun. Siellä nyt ei ollut meillä mitään pakollista nähtävää, mutta päätimme piipahtaa katsastamassa myös sen, kun nurkilla kerran pyörittiin. Paikkana Shinjukun asema oli aivan valtava. Kiertelimme aseman tavarataloissa hetken, kävimme sen jälkeen katsomassa Studio Altan kuvaruutua ja sen alapuolella autoon laitettujen äänentoistolaitteiden avustuksella möykkäävää miestä. Meillä ei ollut pienintäkään aavistusta mitä mies möykkäsi, asiaa tuntui olevan kyllä paljon. Emme meinanneet löytää reittiä mennä radan toisella puolen, mutta Tokio Passin avaaminen toi siihen jälleen avun, eli löysimme Studio Altan vieressä olevan rautatien alikulkutunnelin.

Alitimme radan tunnelia pitkin ja menimme toisella puolen olevaan Mäkkäriin kahville ja jäätelölle. Kahvi maksoi tutut 120 jeniä kappale ja pehmistuutti 100 jeniä kappaleelta, eli kohtalaiset hinnat molemmilla tuotteilla. Saimme hetken odoteltuamme sieltä ikkunapaikat ja siinä vierähtikin sitten tovi liikennettä ja Mäkkärissä olevia paikallisia katsellen. Aika monet koululaiset tulivat sinne tekemään läksyjään ja vanhemmat ties mitä työtehtäviään. Ihmiset olivat kuin olisivat kotona olleet.


Pilvenpiirtäjiä Shinjukussa
Pilvenpiirtäjiä Shinjukussa

Aikamme lepuutettua, lähdimme kävelemään ja tutkailemaan alueella olevia pilvenpiirtäjiä. Kovin pitkää reissua emme sielläkään tehneet. Parhaiten korkeista rakennuksista jäi mieleen futuristisen näköinen Mode Gakuen Cocoon Tower. Täällä meiltä tuli toisen kerran paikallinen kysymään, että voiko hän auttaa jotenkin. No, meillä ei ollut mikään paikka hakusassa, joten juttelimme hetken niitä näitä rouvan kanssa, sen mitä hän heikolla englannilla kykeni. Hän kertoi kyllä heti, että osaa vain hyvin vähän englantia, mutta oli silti kovin avulias. Alueella käveltyämme bongasin myös Subarun showroomin, mutta automerkki ei kiinnostanut niin paljoa, että olisin mennyt ottamaan paikasta paremmin selvää.


Uutta ja vanhaa samassa kuvassa
Uutta ja vanhaa samassa kuvassa

Pilvenpiirtäjien jälkeen nousimme junaan ja ajoimme Hamamatsuchon ”kotiasemalle”. Kävimme nyt asemalla olleessa AMPM-ruokakaupassa tekemässä ostokset. Kävelimme hotellin ja sen vieressä olevan temppelin välistä Tokyo Towerille, koska halusimme käydä katsomassa olisivatko edellisellä käynnillä kiinni olleet matkamuistomyymälät nyt auki. Olivathan ne, joten teimme siellä pieniä ostoksia ja istahdimme vielä retken päätteeksi Tokyo Towerin Mäkkärille kahville. Medium kokoiset kahvit maksoivat siellä 220 jeniä kappaleelta. Palatessamme hotellille, saimme respasta toisen 1000 jenin etusetelin allekirjoitusta vastaan. Tänään oli siis toinen päivä, jolloin ilmoitimme, ettei siivousta tarvita. Setelit siis tulivat heti, eikä vasta päivien viiveellä, mikä oli loistavaa palvelua hotellin taholta. Ilta menikin sitten tuttuun tapaa hotellilla levätessä.



- edellinen päivä - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi