Japanin lomamatka 2009

- Tokio -
- 6. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Perjantai 30.1.2009

Heräilimme tänään päivään uuteen seitsemän kieppeillä. Ulkona satoi vettä oikein kunnolla, mikä ei ollut kovinkaan mieluinen yllätys. Meidän olisi mentävä nyt ostamaan toinen sateensuoja. Eilinen säätiedotus oli luvannut isoon osaan Japania sadetta perjantaiksi ja lauantaiksi. Huoneessa nautitun aamiaisen jälkeen kävimme tyhjentämässä tallelokeron. Piipahdimme samalla reissulla alakerran ruokakaupassa tuhlaamassa hotellilta saamamme 2 x 1000 jenin etusetelit. Ostimme niillä sateenvarjon ja tuliaisnameja. Summa ylittyi hieman, joten maksoimme yli menevän osan rahalla. Pääasia, että koko summa tuli käytettyä, sillä etuseteleistä ei saanut rahaa takaisin, vaikka olisi ostanut alle niiden summan.


Aamukahvit Excelsior Caffessa
Aamukahvit Excelsior Caffessa

Menimme aamulla ensin Tokyo Towerille, ajatuksena käydä siellä aamukahvilla. Torni oli itsessään jo yhdeksältä auki, mutta toisen kerroksen ravitsemusliikkeet ja myymälät avautuisivat vasta puoli kymmeneltä. Emme jääneet notkumaan nurkkiin, vaan suunnistimme kohti Kamiyachon metroasemaa. Löysimme sen läheisyydestä Excelsior Caffe nimisen kahvilan, jossa nautimme aamukahvimme 280 jenin kappalehintaan. Tämä paikka oli aika väljä asiakkaiden suhteen ainakin näin aamutuimaan.


Suuntana Sony Building
Suuntana Sony Building

Kahvien jälkeen laskeuduimme alas metroasemalle ja ajoimme metrolla kolme pysäkinväliä Ginzan asemalle. Siellä yhtenä minun tutustumispaikkana oli monen oppaan ja kävijän mainitsema Sony Building. Rakennus löytyi helposti kylttejä seuraten, mutta sen ovella tuli niskaan kylmää vettä muualtakin kuin taivaalta, sillä se avautuisi vasta klo 11:00, eli aika lailla tasan tunnin päästä.

Eipä hätiä mitiä, sillä Ginzassa oli isoja tavarataloja, jotka avautuivat jo kymmeneltä, joten suunnistimme Mitsukoshi-tavarataloon katselemaan mammonashowta. Tavaratalossa oli huomattavasti enemmän myyjiä aamutuimaan mitä asiakkaita. Tuotteet olivat kalliita merkkituotteita ja me vain lähinnä tuijottelimme tyrmistyneinä niitä ja varsinkin niiden hintalappuja. No, pitäähän sitä köyhälläkin olla jotain huveja, eli rikkaiden tuotteiden hintojen haukottelu, hah!

Tavaratalokierroksemme jäi kylläkin tuohon yhteen tavarataloon. Sieltä ulos tullessa huomasin kadun toisella puolen Nissan Galleryn, jossa oli näytillä kaksi Nissanin upeaa GT-R-urheiluautoa. Kävin ottamassa niistä kuvia ja ihastelemassa niitä. Siinä autoja katsellessa tuli mieleen, että olin nähnyt Tokion kartassa lähistöllä Nissan Buildingin tekstin.


Nissan President edustusauto
Nissan President edustusauto

Lähdimme kävelemään kartan osoittamaan suuntaan ja muutaman korttelin päästä sellainen rakennus ilmestyi eteemme. Olin arvellut aivan oikein, että kyseisestä rakennuksesta löytyisi myös jonkinlainen autonäyttelytila, johon olisi vapaa pääsy. Siellä oli ensin pihalla näytillä tavanomaiset Nissanin kansanmallit ja sisätiloissa urheiluautot, edustusautot, pari nelivetoa ja pari tila-automallia. Nissaneita on tullut omistettua sen verran, että tuolla vierähti tovin aikaa autoja ihmetellessä ja kuvaillessa. Sanomattakin lienee selvää, että tuo paikka kiinnosti meistä vain toista.

Saatuani tarpeeksi Nissaneista, lähdimme sivukatuja pitkin takaisinpäin, kohti Sony Buildingia. Nyt se oli jo auki, joten astelimme sisälle tutkailemaan mitä sillä oli meille tarjottavaa. Kävelimme sen läpi alhaalta ylös, katsellen ja kokeillen Sonyn tuotteita. Sieltä olisi voinut myös ostaa tuotteita, mutta sellaisten tarvetta ei nyt ollut. Jatkoimme matkaa rakennuksessa ihan ylös asti ja siellä törmäsimme pisteeseen, jossa pääsi käyttämään Sonyn tietokoneita ja yllättäen niillä pääsi myös nettiin. Tulipahan siinä samalla käytyä katsomassa Iltasanomien sivut ja säätiedot sellaiselta sivustolta jonka kieltä ymmärsin. Valitettavasti sadetta luvattiin Tokioon koko päiväksi ja vielä lauantaiksikin. Sunnuntai, eli lähtöpäivä olisi jälleen aurinkoinen.

Sony Buildingista laskeuduimme metroasemalle ja ajoimme sillä viereiselle Hibyan asemalle, joka kylläkin oli loppujen lopuksi niin lähellä, että kävellen siellä olisi varmaan ollut nopeammin, heh. Meillä oli tarkoitus käydä katselemassa vähän puistoja, kuten Keisarin palatsin puistoa ja sen vieressä olevaa puistoa, mutta vettä tuli niskaan siihen malliin, että kävimme vain puiston kulmalla ja palasimme sateelta suojaisaan metroon.


Roppongin Hard Rock Cafe
Roppongin Hard Rock Cafe

Ajoimme metron kyydissä nyt Roppongin asemalle, jossa nousimme jälleen sateen ja tuulen riepoteltavaksi. Sää oli ihan yhtä kurja kuin edelliselläkin pysäkillä, pah! Siellä oli yksi paikka jossa halusin käydä, eli Hard Rock Cafe. Olimme päättäneet mennä syömään rokkikuppilaan ja sehän piti tehdä, satoi tai paistoi. Paikka löytyi helposti, kun tiesi mistä sitä hakee. Ihan sattumalta sitä on jo vaikeampi löytää, hieman syrjäisestä sijainnista johtuen.

Nousimme toisessa kerroksessa olevaan rokkikuppilaan ja tilasimme itsellemme Legend Burgerit ja Shaket. Hintaa tuolle ateriakokonaisuudelle tuli huimat 5140 jeniä. Hampurilaiset olivat 1890 jeniä kappale ja shaket 680 jeniä kappaleelta. Vaikka oli kallista, niin oli hyvääkin ja miljöö tuttua Hard Rock Cafe -tyyliä. Palvelu pelasi myös moitteettomasti koko ajan. Tarjoilija jopa kysyi, että aiommeko mennä tekemään ostoksia heidän myymälään. Vastasimme myöntävästi ja saimme häneltä 10 prosentin alennuskupongin ostoksia varten.

Ruokailun jälkeen laskeuduimme alas ja kipitimme sadetta uhmaten ilman sateensuojia rokkikuppilan myymälään. Minulla oli ajatus ostaa itselle jotain pitkähihaista ja löysin sieltä mieleisen collegepuseron 10 prosentilla alennettuun, eli 4320 jenin hintaan. Ei ollut halpa tuokaan, mutta kaikkea ei voi saada ilmaiseksi.


Roppongi Hills
Roppongi Hills

Kaupasta palasimme sateeseen ja kohti metroasemaa. Halusin käydä katsomassa sadetta uhmaten Roppongi Hillsin, sillä oppaiden mukaan se olisi näkemisen arvoinen paikka. Siellä oli kieltämättä uusia isoja rakennuksia sekä iso hämyheikki, vai mikä tuo kuvassa oleva iso ötökkä sitten ikinä onkaan? Pitkään ei ulkoilu tuulessa ja sateessa innostanut, joten laskeuduimme alas maan alle ja kahville Starbucksille. Siellä otimme kaksi kahvia ja kahvileivät 1060 jenin yhteishintaan.


SunKus ruokakauppa
SunKus ruokakauppa

Kahvilta poistuimme metroasemalle ja ajoimme takaisin Kamiyachon asemalle. Siellä nousimme ylös jotain ihme reittiä pitkin ja maan päällä olimme hetken ihan hukassa, että missä ihmeessä me ollaan? Pimeässä loistava Tokyo Tower näkyi rakennusten välistä, joten mitenkään pahasti emme edes voineet olla eksyksissä. Näimme lähettyvillä SunKus nimisen ruokakaupan ja päätimme mennä tekemään sinne ruokaostokset. Esimerkiksi tumma Yebisu olut 350 ml maksoi 256 jeniä, puolen litran vesipullo 137 jeniä ja pieni kuivalihapussi 398 jeniä. Kuivaliha oli vastaavaa mitä Suomessakin myydään markettien juomaosastoilla janoa lisäämään. Kaupalta palasimme hotellille, joka löytyi lopulta varsin helposti tornin mukaan suuntimalla, eli edes karttaa ei tarvittu.


Tokyo Tower iltaloistossaan
Tokyo Tower iltaloistossaan


- edellinen päivä - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi