Bulgarian lomamatka kesäkuussa 2006

Perjantai 9.6.2006
Loma tuli aloitettua melko aikaisella heräämisellä. Mittailin seitsemältä lämpötilaa Nokia kännykän mittarilla parvekkeelta ja se näytti 18 astetta plussaa. Lämpötilat ovat tästäkin eteenpäin plussaa, ettei vaan kenellekään tule mieleen meidän matkailleen pakkasten aikaan. Klo 09:00 oli lämpötila mittarin mukaan jo 23 astetta. Lämpötilat on mitattu aina samasta kohtaa parvekkeelta, joka oli aina varjossa.

Aamu käynnistyi aamupalan etsimisellä. Kävimme tiedustelemassa asiaa aamiaisravintolan henkilökunnalta ja he pyysivät hoitamaan maksun respaan. Ostimme respasta koko porukalle aamiaiset viikoksi. Emme olleet tilanneet niitä ennakkoon. Aamiainen maksoi 5 levaa aikuiselta ja 3 levaa lapselta. Aamiainen tuli halvemmaksi ottaa hotellista kuin matkatoimiston kautta, mikäli joku sitä tietoa kaipaa. Aamiainen oli ihan kelvollinen, vaikka ei aivan edellisen reissun hotelli Alban aamiaiselle pärjännytkään.

Tarjolla oli erilaisia leikkeleitä, kuten makkaroita, kinkkua ja juustoja. Lämpimällä puolen oli makkaroita, munakasta, paistettuja munia ja jotain köyhien ritareiden tapaisia. Myös keitettyjä munia oli tarjolla. Lisäksi oli joko riisiä tai keitettyjä makaroneja. Sämpylöitä, patonkia kuten myös tummaa ja vaaleata siivutettua leipää löytyi. Muroja ja mysliä oli tarjolla, kuten myös bulgarialaista jogurttia, jota maistoin vain kerran. En tykännyt siitä edelliselläkään reissulla, vaikka silloin söinkin sitä joka päivä. Suhteemme ei ollut muuttunut kahdessa vuodessa mihinkään.

Juotavaksi oli paria mehulaatua, kahvia ja lämmintä sekä kylmää maitoa sekä kaakaojauhetta kaakaon tekoon. Myös erilaisia hedelmiä löytyi ja makean himoon pikkuleipiä. Eikä tarvinnut syödä käsin, sillä oli siellä myös ruokailutarvikkeet, mikäli jollain sellainen ajatus tuli päähän. Aamiainen oli meidän porukan mielestä hyvä hintaansa nähden, vaikka poika ei kuulemma oikein löytänyt mitään syötävää. Tosin eipä hän syö Suomessakaan mielellään aamiaista, joten sitä mielipidettä ei kannata ottaa kovin vakavasti.

Meidän tervetulotilaisuus oli 10:30 ravintola Buffalossa. Suuntasimme sinne hyvissä ajoin, jos vaikka matkaan menisi jonkin verran aikaa. Joo, menihän siihen ihan muutama minuutti. Paikka oli lähempänä mitä arvelimme. Olimme ajaneet sen ohi yöllä, mutta eipä tullut huomattua sitä. Tilaisuudessa oli tarjolla lasi viiniä tai vaihtoehtoisesti limua. Tilaisuuden informatiivinen osuus kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen suuntasimme askeleet kohti rantakatua. Löysimme matkalla myös Mäkkärin, sellainen nakkikioskin kokoisen narikan. Ensin tuli mieleen, että ihanko nuo olivat tosissaan rakentaneet siitä niin ison. Siellä mahtui varmaan kolme seisomaan vierekkäin. No jaa, löytyi Kultahietikolta myöhemmin myös iso Mäkkäri, jonka opaste oli sen narikan kohdalla. Yllätin itseni heti ensimmäisenä päivänä ostamalla muutaman postikortin ja kirjahyllyyn tulevan koristeen. Kortteja sai noin 0,50 levan kappalehintaan. Muu perhe löysi huomattavasti enemmän ostettavaa, sillä he ovat minuun nähden ammattilaisia.

Iltapäivän tunneilla lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Suuntasimme rantakatua maailmanpyörältä oikealle. Päädyimme uima-altaiden lähellä olevaan Kazablanka nimiseen ravintolaan. Meidän kolmihenkisen perheen ateriat juomineen tulivat maksamaan 48,50 levaa. Kokonaisuus sisälsi pippuripihvin, kanafileen ja pojan yllättävän ruokavalinnan, pizzan. Pihvin tilanneena sain kaupan päälle ilmaisen pienen oluen. Jee, mikäs siinä! Toisen kolmihenkisen seurueen sapuskat tulivat maksamaan juomineen 34 levaa. Tämä vertailutieto sen takia, että ruokailuille on hankala sanoa mitään tarkkoja hintoja ainoina oikeina. Kaikki riippuu todella paljon mitä syö. Minä itse olen ihastunut isoihin ja kalliisiin pihveihin, joten ne nostivat kokonaishintaa monta kertaa.

Ruokapaikan lähellä oli mahdollisuus testata ruoan pysymistä sisällä ja omaa pysymistä mekaanisen härän selässä. Poika halusi kokeilla molempia, joka maksun jälkeen myös onnistui. Ruoka pysyi sisällä, mutta herra karjapaimen halusi keskeyttää ratsastuksen ennen ajan loppumista. Rynkytys sai kuulemma riittää siltä kertaa. Tämän lisäksi piti testata vesialtaassa olevat ajoneuvot ja paiskoa tölkkejä, tosin huonolla menestyksellä, mikäli voittamista vain pidetään menestyksenä. Ehkä tämä oli onni, sillä voittona olleelle järkyttävän kokoiselle pehmoleijonalle olisi nähtävästi pitänyt ostaa oma lentolippu koneeseen. Illalla kävimme muistelemassa perinteitä ja nautimme pannukakut eräässä pannukakkupaikassa. Nuo ovat sellaisia kadulla olevia kioskeja. Hyvää oli, kuten oli ollut kaksi vuotta aikaisemmin Sunny Beachillakin.

Tutustuimme vielä päällisin puolin oman hotellin Skybaariin, joka oli erään siiven katolla. Myös biljardipöytä tuli testattua hotellin alakerrassa illan mittaan.