Bulgarian lomamatka kesäkuussa 2006

- Kultahietikko - Varna - Albena -
- 3. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Lauantai 10.6.2006
Aamuherätys koitti jälleen seitsemän kieppeillä. Eilinen päivä oli ollut sen verran raskas, että uni maittoi todella hyvin. Metelistä öiseen aikaan en osaa sanoa oikein mitään, sillä käytin koko reissun ajan korvatulppia herkkäunisuuteni takia. Toinen porukka valitteli koirien pitävän rähinää aamuöisin. Yön aikana oli työnnetty lappu oven alta, jossa pyydettiin tulemaan hotellin omaan illanviettoon sunnuntaina muodolliseen 14 levan hintaan. Alle 12-vuotiaat lapset oli puoleen hintaan. Perinteinen loma-aamu pitää aloittaa lääkkeellä, joten tempaisin pienet siivut Pliska brandya. Sää oli todella mahtava ja lämpötila klo 9:25 Nokialaisen mukaan 25 astetta.

Tänään emme lähteneetkään aamusta tutkailemaan Kultahietikkoa, sillä olimme sopineet eilen hotellin oman tila-auton kuljettajan kanssa, että menemme Varnaan tutkailemaan sen ostosmahdollisuuksia. Meillä oli tarkoitus mennä linja-autolla, mutta vanhukset halusivat vaivattoman ja mukavan kyydin. Hinta tuolle edestakaiselle matkalle kuuden hengen autolla oli 72 levaa, mikä on yhteen tavalliseen taksiin nähden kallis. Tosin tavallinen taksi ottaa 20 levaa suunta ja niitä olisi tarvittu kaksi. Olimme kymmeneltä hotellin supermarketin luona, kuten hotellin kuljettajan kanssa oli sovittu.


Varnan kävelykatu
Varnan kävelykatu

Matka Varnaan kesti parisenkymmentä minuuttia. Auto jätti meidät Varnan keskustassa olevan Mäkkärin lähettyville eräälle sivukadulle. Kuljettaja neuvoi vähän paikkoja ja sovimme ajan milloin haluamme hänen tulevan noutamaan meidät. Keskusta oli puoli yhdentoista kieppeillä vielä todella rauhallinen. Melkein heti kävelykadulle päästyämme bongasimme hopealiikkeen ja ostin sieltä lupaamani hopeasormuksen. Hopeakorut myytiin grammahintaan. Hopea maksoi 4 levaa / gramma. Muistini mukaan sormukselle tuli hintaa vähän alle 13 levaa.


Varnan keskustan iso katedraali
Varnan keskustan iso katedraali

Kävelykadun liikkeistä löytyi vielä yhdet kengät ostettavaksi. Ne tulivat todella tarpeeseen, sillä pojan kengät olivat menneet hajalle. Keskustan suihkulähteen vierellä nautiskelimme virvokkeita ja jäätelöä. Kellokauppiaat olivat innokkaasti tyrkyttämässä kellojaan erittäin halvalla. Ylitimme ison kadun katedraalin vieressä olevan alikulkutunnelin kautta. Jatkoimme katedraalin oikeaa puolta menevää katua tarkoituksena tutkia mitä siellä on tarjolla. Löysimme aika pian yhdeltä sivukadulta kaupan, josta lähti mukaan halpoja pyyhkeitä (4 levaa kappale) ja jotain muuta vaatetta. Siinä kävi aika paljon paikallisia asukkaita ostoksilla.


Kangaskauppa Varnan sivukadulla
Kangaskauppa Varnan sivukadulla

Meidän yksi tarkoitus oli löytää Varnasta kangaskauppa. Löysimme erään verhokaupan, josta löytyi ostettavaa niin verhon tekoa kuin muutakin tarvetta varten. Hinnat olivat kuulemma todella halpoja. Metrihinnat olivat ostetuissa kankaissa 10 – 12,50 levaa / metri. Minä en ymmärrä noiden päälle mitään, mutta spesialisti kertoi kankaiden olevan halpoja. Yritin selvittää kadun nimeä, mutta sen kylttiä ei ollut missään, joten nimi jäi mysteeriksi. Palailimme tuon kaupan jälkeen takaisin katedraalin kulmille, koska aikaa oli mennyt kävellessä ja kauppoja kierrellessä melkoisen paljon. Meillä piti vielä keritä käydä syömässä, joten vuorossa oli ruokapaikan etsiminen.

Tutkailimme kävelykadun ruokapaikkoja, mutta ne alkoivat iltapäin tunneilla olla aivan tupaten täynnä. Ruokapaikkaa etsiessämme näimme vielä toisen kangaskaupan, aivan ison suihkulähteen lähettyvillä. Se oli siitä korttelin tai pari merenrantaan päin yhdellä sivukadulla. Löysimme myös ruokapaikan vähän sivummalta, eikä siellä ollut kuin pari asiakasta terassilla. Menimme itse syömään sisätiloihin. Saimme ruoan melko nopeasti ja se oli halpaa. Meidän kolmihenkisen perheen ateriat juomineen maksoi 16,90 levaa. Menuun kuului kanaruukku, possuruukku sekä omeletti + ranskalaiset. Juomiksi oli iso olut ja kaksi limua. Mielestäni erittäin kohtuullinen hinta ja ateriat olivat todella maittavat. Törmäsimme kävellessämme myös rahanvaihtajiin ja muutamiin kerjäläisiin. Jotkut rahanvaihtajat olivat aika sitkeitä inttäjiä. Katedraalin kohdalla kävelykadun puolella oli siisti vessa, jossa perittiin vessamaksua 0,4 levaa. Olimme ennen sovittua aikaa samassa paikassa jonne hotellin auto meidät jätti. Auto oli paikalla ja myös kuski tuli siihen ajallaan, kuten oli sovittu. Paluumatka sujui aika lailla reippaasti. En tullut katsoneeksi kellosta ajoaikaa, mutta pitkään emme välillä vanhenneet.


Kultahietikon ranta
Kultahietikon ranta

Hotellille paluun jälkeen oli vuorossa merenrantaan tutustuminen. Poika meinasi, että meressä voisi käydä pulikoimassa. Eihän siinä muu auttanut, kuin ottaa ja lähteä matkaan. Minä en aikonut edes varpaita kastella vedessä. Keli oli mitä parhain, mitä nyt hieman tuulinen. Uiminen meressä jäi porukalta haaveeksi. Meinasivat raukat kuulemma jäätyä pystyyn joutuessaan kosketuksiin vilpoisan meriveden kanssa. Selitys, että uihan siellä muitakin, ei kuulemma auttanut ollenkaan. Palasimme hotellin allasalueelle, joka oli jo pojan mielestä siedettävän lämpöinen paikka. En minäkään ihan kuivana viitsinyt allasalueella olla, joten tilasin ison tuopin allasbaarista 2,50 levan hintaan. Tuon jälkeen pelasimme biljardia kolmistaan, eli toiset pelasivat ja minä nauroin, heh. Uskokaa tai älkää, niin kyllä se biljarditaito kehittyi viikossa jonkin verran.


Kultahietikon katunäkymä
Kultahietikon katunäkymä

Voiko yhtään lomapäivää lopettaa, ettei kävisi vielä iltamassa shoppailemassa? Ei voi kuulemma. Kyllähän sitä ostettavaa tarttui jälleen mukaan. Mitä löytyi ja mihin hintaan, niin siihen en voi ottaa kovin paljon kantaa, en pysynyt mukana laskuissa mitä muu perhe osti. Vaikuttivat kovin tyytyväisiltä, mikä lienee lomalla päätarkoitus. Joku juo olutta ja toiset shoppailevat, huvinsa kullakin.


Taulutaiteilijoita Kultahietikolla
Taulutaiteilijoita Kultahietikolla

Taulumaalareiden kohdalla totesimme unohtaneemme yhden oleellisen asian, nimittäin koiramme kuvan. Meillä oli tarkoitus maalauttaa kääpiöpinseristämme jonkinlainen kuva. Hienot olivat suunnitelmat joo, mutta se hiton kuva jäi tulostamatta. No, ei sitä kyllä muistettu ottaakaan, joten se siitä ja meidän muistista. Jos haluatte teettää jonkun kuvan lemmikistänne, niin ottakaa kuva mukaan. Kuvien hintataso jäi sen takia tutkimatta. Illalla totesimme, että Vladislav hotellin edustalla menevällä kadulla on todella paljon aktiivisia ravintoloiden sisäänheittäjiä. Yllättävän monet puhuivat viikon aikana muutaman sanan tai lauseen suomea. Osa osasi jopa keskustella suomeksi. Emme jaksaneet tänäänkään edes miettiä mitään myöhäisempää yöelämää, vaan kömmimme nukkumaan ajoissa.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi