Bulgarian lomamatka kesäkuussa 2006

- Kultahietikko - Varna - Albena -
- 4. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Sunnuntai 11.6.2006
Historiallinen aamu, sillä en ollut meidän perheen ensimmäinen herääjä, vaikka nousin kellon mukaan jo 6:40 ylös vuoteesta. Hitto, kun sitä ei pääse tuosta työpäivien heräämisrytmistä millään eroon. Kotona tosin koira herättelee myös viikonloppuisin erittäin mielellään aikaisin aamulla. Tänään oli myös kohtalaisen lämmin päivä. Aamulämpötila oli 7:00 aikaan 21 astetta ja yhdeksän jälkeen parvekkeen varjossa 25 astetta. Tarkkuushan näillä lämpötilojen mittaamisella on sen veteen piirretyn viivan luokkaa. Ne antavat jotain suuntaa, mutta virallinen lämpötila voi heittää suuntaan tai toiseen tuohon Nokialaisen lämpömittariin nähden. Tänään meni koko aamupäivä hotellin altaalla, kun poika halusi polskia siellä. Sopihan tuo, sillä kuka hullu sitä jaksaa jatkuvasti ravata kaikenmaailman rättien perässä pitkin myyntikojuja. En uinut tälläkään kertaa, sillä jotenkin minä ja vesi emme sovi yhteen.


Intialainen ravintola Kultahietikolla
Intialainen ravintola Kultahietikolla

Olimme eilen bonganneet intialaisen ravintolan, joka suorastaan kutsui meidät luokseen maistelemaan sen herkkuja. Saimme käteemme esitteen, jonka mukaan se aukeaisi puolilta päivin. Suuntasimme nenämme sitä kohti noihin aikoihin, sillä tukevasta aamiaisesta huolimatta meillä alkoi olla jo nälkä. Toinen syy aikaisempaan lounaaseen oli tänä iltana hotellissa oleva illanvietto, jonka hintaan sisältyi ruokailu juomineen. En ole itse aikaisemmin käynyt intialaisessa, joten sen takia paikka kiinnosti. Paikka ei ollut mikään pettymys, vaan ruoka oli todella hyvää ja meikäläiselle hottien sapuskojen ystävälle myös tarpeeksi maustettua. Pyysin oman annoksen tulisena versiona ja sitä se olikin. Mikään hirmu edullinen paikka tuo ei ollut, sillä kolmen hengen ateriat maksoivat juomineen 45,80 levaa. Ruoka oli kuitenkin koko hinnan väärtti. Suosittelimme paikkaa eräälle toiselle hotellissa olleelle seurueelle, ja he kävivät myös toteamassa ruoan olevan hyvää.


Mitähän sitä tänään ostaisi?
Mitähän sitä tänään ostaisi?

Olin jättänyt tarkoituksella lippiksen kotiin ja ostin tänään sellaisen eräästä kojusta. Mielikuvituksettomana ja huumorintajuttomana henkilönä päädyin niinkin erikoiseen lippikseen, kuin auton merkkilippikseen. Tuosta tuli mieleen eräs huvittava juttu, joka nauratti melkoisesti. Juttelin puolisolleni, että voisin ostaa huumorimielessä eräälle hyvälle tutulleni Lada-lippiksen, mutta en ole nähnyt sellaista missään. No, avovaimoni meni sitten reippaana kysymään asiaa eräästä kojusta, jossa oli kaksi nuorta neitoa myymässä lippalakkeja. Juu, sille naurulle ei meinannut tulla loppu, ei sitten millään, heh. Toivuttuaan pahimmasta räkätyksestä, kyselivät, ettei esimerkiksi Mersun lippis kävisi korvikkeeksi? Ei käynyt, sillä ei sellainen ole hauska tuliainen. Kojulta poistumisen jälkeen sain vähän kuulla mokomasta Lada-lippis ideasta. Kuka käski mennä kysymään sitä, en minä ainakaan, hih hii. Toki ymmärrän hyvin, miksi niitä ei siellä ole myynnissä. Autokantakin on lähes kokonaan henkilöautoissa länsikalustoa, siis ainakin Kultahietikon ja Varnan suunnalla.


Vai menisikö laulamaa karaokea?
Vai menisikö laulamaa karaokea?

Katuja kävellessä sisäänheittäjät huutelivat kaikenlaista. Yksi huusi suomeksi, että mitä kuuluu, kukkuluuruu. Huusi se vielä jotain muutakin, mutta se ei jäänyt mieleen. Olimme vieneet pojan ruokailun jälkeen ukin ja mummon hoiviin, joten pääsimme tutkailemaan paikkoja kahdestaan.


Kultahietikon rantanäkymä
Kultahietikon rantanäkymä

Tänään olivat varmaan shoppailun jumalat lepäämässä tai oikeat planeetat väärissä asemissa tai väärät planeetat oikeissa, sillä mukaan ei tarttunut ostoksia edes pientä pakettiautollista. Olin tuosta jollain tapaa hämmentynyt, mutta en ilmaissut sitä ääneen. Kävelimme pitkän aikaa, eikä mukaan tarttunut kuin yksi rasvapurnukka, huh huh! Poika oli löytänyt ystäviä ja oli niiden perheen kanssa altailla iltapäivän.


Hotelli Erman illanvietto
Hotelli Erman illanvietto

Kello 19:00 aikaa menimme hotellin illanviettoon. Saimme pöydän heti esiintymispaikan edestä, tosin istuin kuvaamismielessä väärälle puolen sitä. Paikalla oli esiintymässä kansantanssiryhmä, joka koostui eri-ikäisistä lapsista sekä aikuisista soittajista. Lapset lauloivat ja esittivät erilaisia tansseja, joihin he ottivat mukaan myös paikalla ollutta yleisöä. Meidän pöydässä istunut saksalaismies sai kunnian osallistua useampaankin numeroon. Taisi herran ruokakin jäähtyä siinä lattialla hetkutellessa. Menuun kuului shopska salaatti, vegetable burek, pork kavarma kebap, omenapiirakka sekä lasi viiniä ja snapsi rakiaa. Ruoka oli syötävää, vaikkei kaikilta osin aivan herkullisimmasta päästä. 14 levaa tuosta menusta ei ollut mielestäni ollenkaan paha hinta, vaan päinvastoin. Menimme kohtalaisen aikaisin lepäämään, sillä olimme suunnitelleet huomiselle päivälle avovaimon kanssa toisen Varnan reissun. Iltalämpötila näytti 20:50 22 astetta. Illalla tuli seurattua vielä jonkin aikaa hotellin live-esiintyjiä omalta parvekkeelta, ne kun näkyivät siihen todella hyvin ja kuuluivat vieläkin paremmin.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi