Bulgarian lomamatka kesäkuussa 2006

- Kultahietikko - Varna - Albena -
- 5. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Maanantai 12.6.2006
Aamu vaikutti todella loistavalta sään puolesta. Aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta. Puoli yhdeksän aikaa lämpömittari näytti 23 astetta. Yö oli mennyt muuten hyvin, mutta joku perhanan tuntemattomasta numerosta soittaja herätti minut aamuyöllä. Kehtasi vielä lopettaa soittaminen, ennen kuin sain puhelimen käteeni. Puhelin pois tuollaisilta häiriköiltä!

Koska meillä oli tarkoitus viettää päivä Varnassa, lähdimme ajoissa reissuun. Aamulla on porukkaa liikkeellä vähemmän ja ilma myös viileämpi. Tällä kertaa päätimme ottaa paikallisbussin kulkuvälineeksi. Matkalla bussipysäkille eräs taksikuski huuteli vievänsä meidät Varnaan ensin 15 levan hintaa ja heti perään 12 levalla. Tarjous oli houkutteleva, mutta päätös bussikyydistä piti.


Kultahietikon kartta, olkaa hyvä!
Kultahietikon kartta, olkaa hyvä!

Kävelimme ulos Kultahietikon portista, eikä kukaan ampunut meitä karkulaisina, eh heh. Eikä tarvinnut kiivetä aitojen yli, kuten joskus kaikentietäviltä keskustelufoorumeilta saa lukea. Meitä ei myöskään ryöstetty läheisellä bussipysäkillä. Pysäkillä oli muitakin aikaisia turisteja sekä paikallisia. Linja-auto tuli aika nopeasti ja autossa oleva rahastaja peri meiltä 1,80 levaa per henki matkasta Varnaan. Hinta oli mielestäni aika kohtuullinen. Bussikuski harjoitteli nähtävästi formulauraa varten, sen verran reipasta meno oli välillä. Emme kysyneet pääsimmekö paalupaikalle poistuessamme siitä katedraalin pysäkillä. Tuo katedraali on erinomaisen helppo maamerkki jäädä pois bussista Varnassa. Onnistuu taatusti ihan ensikertalaiseltakin kävijältä.

Kävimme ensin ostamassa katedraalin vieressä olevalta pieneltä torilta t-paitoja. Se ei ollut ensisijainen tarkoitus, mutta sitkeä kauppias sai meidät houkuteltua luokseen. Lopputulos ei sitten ollutkaan sen kauppiaan mieleinen. Meillä tuli hinnasta hieman erimielisyyttä, mutta pidettyämme päämme, saimme lopulta paidat kovan tinkimisen jälkeen 10 levaa / kappale, kun niistä oli pyyntö 30 levaa / kappale. Taitaa noilla torikauppiailla olla katteet kohdallaan, kun myi nuo siihen hintaa, eikä taatusti tappiolla. Tuon session jälkeen päätimme kiertää kaikki torikauppiaat kaukaa.

Kävimme torin jälkeen eräässä käsityötarvikekaupassa, josta oli tarkoitus ostaa pitsiä. Olihan sitä, mutta ei tarpeeksi isoja määriä meidän tukkuostajan tarpeisiin. Tutustuin myös paikalliseen apteekkiin, sillä sain ukilta toimeksiannon käydä siellä. Kävimme läpi kaikenlaisia kauppoja. Yritin ostaa itselle mustia farkkuja, mutta en löytänyt joko sitä väriä tai koot olivat jotain muuta kuin sopivia. Farkut olivat halpoja. Yhdessäkin kaupassa oli ihan hyvän tuntuisia farkkuja alkaen 9,90 levaa. Oli siellä myös liikkeitä, joissa farkut maksoivat 130 levaa kappaleelta. Eräässä farkkukaupassa ystävälliset myyjänaiset varoittelivat kovasti paikallisista mustalaisista ja heidän tavastaan viedä rahaa repusta ja laukusta. Kehottivat pitämään reppuakin edessä vatsan päällä ja vielä hyvin käsillä suojattuna. Emme onneksi törmänneet tälläkään kertaa mustalaisiin.


Varnassa torin kulmilla
Varnassa torin kulmilla

Kävimme vielä yhdessä samassa kaupassa, johon olimme tutustuneet jo lauantaina. Siellä oli jälleen aikamoinen vilske paikallisten asiakkaiden takia. Löysimme aikamoisen kävelyn jälkeen toisen käsityötarvikkeita myyvän liikkeen ja saimme ostettua sieltä paria pitsiä juuri ja juuri hyväksyttävän määrän. Olisi ostettu enemmänkin, mutta ei niissä liikkeissä ollut varauduttu ollenkaan meidän vierailuun. Kävimme tutkailemassa maisemia mustalaistoriksi kutsutun ison torin liepeillä. Jotkut kritisoivat tuota nimeä, mutta niin sitä meillekin markkinoitiin. Mikä lienee sen virallinen nimi, siihen en ota kantaa. Tutkimme hintoja torin reunamilla ja totesimme niiden olevan aika kovia. Jätimme torin väliin ja suuntasimme askeleet kohti katedraalia. Matkalla kävimme vielä hopeakaupassa, josta ostin toisen sormuksen samaan 4 levan grammahintaa, kuin edellisenkin. Nyt sormuksen kokonaishinnaksi tuli noin 18 levaa.


Hyvää ja halpaa, vai miten se menikään?
Hyvää ja halpaa, vai miten se menikään?

Ylitimme ison tien katedraalin vierestä suojatietä pitkin ja kävelimme puistikon reunalla olevien myyntikojujen kautta kävelykadulle. Myöskään noista kojuista ei mukaan tarttunut mitään ostettavaa. Ainoa minkä ostin vähän myöhemmin, oli Bulgarian kartta eräästä lehtikioskista. Se oli Mustanmeren ranta-alueen kartta, jossa oli mukana isoimmat turistikohteet ja Varnan keskustan kartta. Jos vaikka tulee käytyä jatkossakin Bulgariassa. Kävimme nyt lauantaina huomaamassamme toisessa kangaskaupassa kävelykadun lähistöllä. Sen hinnat olivat kuitenkin niin kovat, että ostokset jäivät tekemättä. Kävimme vielä ostamassa pojalle erään kaulariipuksen, jollaisia Amerikan räppärit käyttävät. Hän näki sen lauantaina, mutta ei raskinut sitä silloin ostaa.


Jos vaikka tulva sattuisi yllättämään…
Jos vaikka tulva sattuisi yllättämään…

Kiertelimme ja kaartelimme pieniä katuja keskustassa ja kävimme aika monissa kaupoissa. Pitää myöntää, että kyllä tuonne Varnan keskustaan mahtuu monenlaista puotia, vaikka mekin tutustuimme vain murto-osaan niistä. Aikaa siellä pitäisi olla huomattavasti enemmän, mitä meillä oli käytettävissämme näiden kahden Varnan reissun aikana. Ostosten jälkeen halusin nähdä merenrannan. Meikä se taas suunnisti ja kävelimme pikkaisen pitemmän matkan. Laitoin kaiken puuttuvien katukylttien syyksi, joka ei mennyt aivan sataprosenttisesti läpi. No, merenranta löytyi ja pääsimme katselemaan jopa maalle nostettuja sotapaatteja. Niiden kohdalla tuli myös hieman vettä niskaan, mutta ei onneksi kovin paljoa.


Varnan hiekkarantaa
Varnan hiekkarantaa

Kävimme myös aivan Varnan hiekkarannalla asti. Meinasimme katsella sieltä puistosta ruokapaikan, kun siellä näytti jotain sellaisia olevan. Jatkoimme kuitenkin matkaa kohti keskustan Mäkkäriä, jonka vieressä on korkea hotelli. Sillä kävelykadulla aloimme kartoittaa ruokapaikkojen hintoja ja perseelleen lentäminen oli hiuskarvan varassa. Ei menty syömään, ei todellakaan niillä hinnoilla. Suuntasimme askeleet Mäkkärin kulmalta rannasta katsoen oikealle ja päädyimme erääseen paikallisten kansoittamaan ruokapaikkaan. Paikka oli muuten hyvä, mutta tarjolla ei ollut kunnon pihviä. Koska minua ei pizza miellyttänyt, otin kokeeksi lasagnen. Avovaimo otti pizzan, sillä arveli sen olevan turvallinen valinta. Tilasin ison oluen ja sain samalla mukana jonkun arvan. Raaputin sen ja sain toisen ison oluen ilmaiseksi. Jee, litra olutta ja lasagne! Tuo ateriointi juomineen maksoi kahdelta hengeltä 10,56 levaa, mikä oli todella halpa hinta.

Aterian jälkeen jalat kertoivat, että taksi pitää saada mahdollisimman läheltä. Olimme jo ruokailun aikana seuranneet, että lähistöllä olevassa risteyksessä on takseja. Taksit ajoivat siinä kohtaa ison kadun yli, jota ei nähtävästi saanut ajaa kuin linja-autoilla ja huoltoautoilla. Kävelimme tuohon risteykseen ja saimme kyydin Kultahietikolle 20 levalla. Autoksi sattui farmarimallinen Fiat Marea.

Kyyti oli jälleen aika haipakkaa. Ainoastaan tutkapaikan kohdalla kuljettaja hiljensi sujuvasti. Autossa oli tutkanpaljastin, joka piippaili ennen sitä. Poliisien jälkeen nopeus nousi jälleen aika huimaksi. Ihan ei tukka taipunut taaksepäin, mutta lähellä se oli. Pääsimme ehjinä suoraan hotellimme eteen.


Ilmojen halki käy turistin tie
Ilmojen halki käy turistin tie

Illan tullen kävimme vielä kävelemässä rannan ostoskatua. Tällä kertaa lähdimme tutustumaan hotellistamme päin katsottuna vasemmalle kädelle, eli Albenan suuntaan menevää rantakatua. Saimme jälleen muutamia vesiä niskaan. Ostin tänään tuliaisviinat hotellin omasta kaupasta, sillä tekemieni hintavertailujen takia niitä ei kannattanut kantaa maailman ääristä. Tänä iltana koimme aidon bulgarialaisen ukkosen ja kunnon vesisateen, tosin turvallisesti hotellihuoneessa ja huoneen parvekkeella.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi