Bulgarian lomamatka kesäkuussa 2006

- Kultahietikko - Varna - Albena -
- 6. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Tiistai 13.6.2006
Taivas oli aamulla kuuden jälkeen lähes täysin pilvessä. Lämpötila oli puoli seitsemän kieppeillä 21 astetta. Juttelimme tänään oppaan kanssa huoneen jatkoajasta viimeisenä päivänä, sillä hotellin respa ei sitä ollut vielä voinut vahvistaa. Opas kertoi saman, että vasta keskiviikkona tuo jatkoaika-asia selviäisi. Mainitsi tosin myös, että sen ovat kyllä halukkaat saaneet. Päätimme palata asiaan huomenna keskiviikkona kuudentoista jälkeen, kuten respasta oli toivottu. Koska Kultahietikko on äkkiä katseltu läpi, sovimme meidän toisen huoneiston porukan kanssa, että matkaamme tänään tutustumaan Albenaan. Matkakin olisi sopivan lyhyt, niin ei tarvitse kärsiä kuumassa autossa kovin pitkiä aikoja.


Vilskettä Albenassa
Vilskettä Albenassa

Koska meitä oli 6-hengen porukka, emme ottaneet kahta taksia, vaan päätimme lähteä jälleen reissuun bussilla. Tällä kertaa saimme seisoskella Kultahietikon linja-autopysäkillä melkoisen tovin, ennen kuin oikea bussi tuli. Pysäkille pysähtyi kyllä autoja, mutta ne eivät menneet Albenaan. Taksikuskit olivat innokkaasti tarjoamassa kyytejään. Pysäkille pysähtyi kaksi taksia ja kuskit yrittivät saada asiakkaita. Tarjosivat meillekin kahta taksia, 15 levaa per auto. Hinta putosi vielä 4 levaan per henkilö, mutta päätös mennä linja-autolla piti.


Idyllinen polku joka metsän halki vie
Idyllinen polku joka metsän halki vie

Viimein paikalle pysähtyi turistibussi, jossa oli Varna – Albena kyltti tuulilasissa. Nousimme kyytiin muiden pysäkillä olleiden mukana. Matka maksoi vähän enemmän mitä paikallisbussilla Varnaan. Kustannuksia tuli 2,5 levaa / henkilö. Eipä tuokaan paha hinta ole, kun miettii vaikka pääkaupunkiseudun paikallisbussien lippuhintoja. Bussi jätti meidät Albenan linja-autoasemalle, josta lähdimme hortoilemaan eteenpäin. Tapasimme kuvan polun kohdalla erään huumorintajuisen paikallisasukkaan. Mies kertoili tuolla olevan krokotiilejä. Kysyi vielä, että mistä olemme? Kerroin meidän olevan Suomesta, joka sai herran päivittelemään oikein kovasti. Hän kertoi, että krokotiilit jättävät kaiken muun maalaiset rauhaan, mutta suomalaiset ne pistelevät poskeen heti! Joo, emme törmänneet krokotiileihin, minkä voitte päätellä kun luette tätä, heh.


Albenan hiekkaranta
Albenan hiekkaranta

Kävelimme oikein vehreän metsän poikki ja metsän läpi kulkevaa tietä pitkin rannalle. Oli vähän tuulista, eikä ilmakaan oikein suosinut auringonottoa, joten rannalla oli tilaa. Kauppiaiden suhteen ranta oli suhteellisen rauhallinen. Siitä huolimatta onnistuin tekemään yhden tuliaisostoksen eräästä rannan kojuista.


Albenan kävelykatu
Albenan kävelykatu

Kuvatekstin nimi on kävelykatu, vaikka kadulla ajoi autoja sekä kulki juna. Lievää ristiriitaisuutta, eikö totta? Mikäli pärjäätte sen kanssa, hyvä niin. Ellette, niin voitte lohduttautua sillä, että kirjoittaja itse on päässyt jo sen yli.

Löysimme pienoisen hortoilun ja kartan tutkailemisen jälkeen kuvan ostoskadun, joka oli myös nähtävästi kävelykatu. Se oli yllättävän pitkä, sillä olin odottanut mielessäni sellaista lyhyttä pätkää. Kävelimme sen päästä päähän, vaikka korkean hotellin puoleisessa päässä erään ravintolan sisäänheittäjä houkutteli meitä suomeksi ruokailemaan. Emme olleet vielä nälkäisiä, joten kierros Albenan kojujen luona oli vuorossa ensin. Kyllä sieltä ostettavaa löytyi, jopa ennen näkemättömän halvalla, mikä ei yllättänyt minua millään muotoa. Täällä Albenassa tapasimme myös hevosia kärryineen ja polkupyöriä, mitä ei Kultahietikolla ollut. Polkupyörissä näytti olevan vaihtoehtona myös sähkökäyttöinen versio, mikäli polkeminen hirvittää kuumalla ilmalla.

Palatessamme takaisin kävelykadun lähtöpäähän, päätimme mennä ruokailemaan siihen suomea puhuvan sisäänheittäjän ravintolaan. Sama kait tuo missä sitä syö, kun vaan hinta on edes jotenkin kohdillaan omalle kukkarolle. Eipä tuo hinta mikään kovin suolainen ollut, sillä meidän kolmen ateriat tekivät juomineen 38,80 levaa. Toisen kolmihenkisen seurueen ruokailu tuli kustantamaan 28 levaa. Meikäläinen se vaan pisti taas omalla annoksella hinnat eri kymmenluvulle, hah.

Ruokailun jälkeen piti kierrellä vielä kojuja ja käydä kahvilla eräässä kahvilassa, joka oli tuosta ravintolasta linja-autoasemalle päin. Otimme koko porukka erikoiskahvit, viisi otti kakkupalaset, jotka olivat järjettömän isot. Meikä otti erikoiskahvin ja sen seuraksi konjakin. Hintaa moiselle mässyttämiselle tuli 24,40 levaa. Minulla ei ole tarkkaa kuvaa siitä, mitä Suomessa maksaa nuo erikoiskahvit, mutta todennäköisesti tuota nautintoa ei kustannettaisi lähellekään vastaavalla summalla. Paluukyyti Kultahietikolle järjestyi melkoisen tuurin kautta. Kahvittelupaikan viereen jätti porukkaa Mersun tila-auto, joka jäi siihen parkkiin. Ei siinä mitään taksikylttiä ollut, mutta kävimme kysymässä, jos kuljettaja heittäisi meidät korvausta vastaan Kultahietikolle. Onnistuihan se 30 levan hintaan. Kuljettaja osoittautui vielä todella asialliseksi, kertoillen kaikenlaista, mitä nyt lyhyellä matkalla kerkiää jutustella. Tiesi hyvin Kekkosen. Oli ollut tekemisissä suomalaisten turistien kanssa reilut 20 vuotta, omien puheiden mukaan.


Kultahietikon maailmanpyörä
Kultahietikon maailmanpyörä

Lähdimme vielä illalla katselemaan Kultahietikon paikkoja. Kävimme myös vaihtamassa erään vaatekappaleen ehjään, sillä olimme huomanneet vasta hotellilla sen olevan puutteellinen. Myyjä muisti meidät ja vaihtoi sen hymyillen ehjään vastaavaan. Taas jälleen tuli todettua bulgarialaisten olevan todella ystävällisiä ihmisiä.


Iltanäkymä Kultahietikolta
Iltanäkymä Kultahietikolta

Tänä iltana saimme vettä niskaan melkoisen reippaasti. Meillä piti seisoskella pitkiä aikoja katosten alla, ettemme olisi kastuneet aivan litimäriksi. Kävimme tänä iltana ensimmäistä kertaa kahdessa cocktailbaarissa drinkeillä. Olimme liikkeellä suhteellisen aikaisin, joten kummassakaan baarissa ei ollut tungosta. Ensimmäisen paikan löysimme, kun tiedustelimme erään menomestan sisäänheittäjältä lähintä paikkaa jossa olisi happy hour. Hän vei meidät sisälle asti siihen paikkaan ja me pääsimme tilaamaan drinkit. Oli aivan mahtava huomata, että myös alkoholittomia vaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon ja happy hour tarjous koskee myös niitä.

Toinen cocktailbaari löytyi rantakatua kävellessä. Sen edessä oli kyltti, jossa asia kerrottiin riittävän isoilla kirjaimilla. Siinä paikassa soi mielettömän hyviä vanhoja hittejä, jostain tuolta 80-luvulta. Otimme sielläkin vain yhdet (siis tuplat happy hourin ansiosta). Suuntasimme tuon drinksuttelukokemuksen jälkeen takaisin omaan hotelliin.


Hotelli Erman ulkoterassi illalla
Hotelli Erman ulkoterassi illalla

Tänä iltana piti käyttää tilaisuutta hyväksi ja ottaa ensimmäisiä kuvia iltavalaistuksista. Sää suosi paluumatkaamme, ettemme kastuneet lisää. Joimme reissun aikana 12 drinkkiä, joista 2/3 oli alkoholittomia. Hintaa koko määrälle tuli 34 levaa, mikä tekee karkeasti 17 euroa. Mitä drinkit maksavat Suomessa? En juo yleensä koskaan drinkkejä, joten täkäläisiä hintoja en tiedä.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi