Bulgarian lomamatka kesäkuussa 2006

- Kultahietikko - Varna - Albena -
- 8. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Torstai 15.6.2006
Tänä aamuna totesin koirien pitävän aikamoista mekkalaa. Joko ne jakavat aamuisin kerjäyspaikat tai kyse on vain perinteisestä reviirikeskustelusta. Aamu vaikutti melko viileältä, lämpötilan ollessa klo 7:15 vain 19 astetta. Aamiaisella aamiaisravintolaan kuuluva henkilö sekoili jotain. Hän katsoi meidän huonelaput normaaliin tapaan ravintolan yläkerrassa, mutta juoksi perässä kysymään, olemmeko me maksaneet aamiaista. Totta kait olimme, maksoimmehan ensimmäisenä aamuna sen koko viikoksi. Sama sekoileminen sattui myös toisen huoneen porukan kohdalla. Sen kummemmin asiasta ei kukaan enää maininnut, kun poistuimme aamiaiselta, joten nähtävästi epäselvyydet olivat tulleet selvitetyksi.


Lähtötunnelmissa heti aamusta
Lähtötunnelmissa heti aamusta

Totesin aamulla kengistä, että kyllä se vaan on lähtöpäivä. Jos joku ihmettelee, miten sen voi kengistä todeta, niin katsoo tuota yläpuolella olevaa kuvaa ihan rauhassa. Yhdeksän jälkeen tutkailin lämpötiloja uudemman kerran ja nyt Nokian säähavaintoasema havaitsi uudeksi lämpötilalukemaksi 22 astetta. Aamu oli poikkeuksellisen rauhallinen, sillä muut unikeot jatkoivat aamiaisen jälkeen unia.


Viimeisiä silmäyksiä Kultahietikolle
Viimeisiä silmäyksiä Kultahietikolle

Kymmenen kieppeillä lähdimme tekemään niitä vihoviimeisen hetken ostoksia. Levat kuulostivat polttelevan taskussa siihen malliin, että melkein piti juoksuksi laittaa, ettei taskuihin tulisi reikiä. Jotain pientä sitä tarttuikin vielä mukaan. Luulin, että tuliaiset oli ostettu jo puolelle Suomea, mutta sain kuulla jonkun olevan vielä ilman.


Hevosmies päivätorkuilla
Hevosmies päivätorkuilla

Meillä ei ollut kovin paljon aikaa aamupäivän shoppailuun, sillä toinen huoneisto piti luovuttaa kahdentoista aikoihin. Meidän piti olla luonnollisesti tuohon aikaan hotellilla, jotta toisen porukan matkalaukut saadaan meidän huoneistoon. Puolenpäivän jälkeen lähdimme katselemaan vielä viimeisen kerran ruokapaikkaa. Tällä kertaa menimme aivan hotellin alapuolella kulkevan kadun varressa olevaan ruokapaikkaan, jossa myös oli suomenkielinen ruokalista. Siinä kadulla listaa tutkiessamme ja asiaa miettiessämme, alkoi kadun toisella puolen oleva sisäänheittäjä huudella meitä sinne. Jäimme siihen mihin olimme menossakin. Lähinnä huvitti moinen kilpahuutelu miesten kesken.

Ruokaa odotellessa ravintolaan tuli sisälle koira, jonka pois saaminen oli aikamoisen show’n takana. Koira palasi vaikka kuinka monta kertaa takaisin, kun ovesta kulki porukkaa. Välillä se piti kantaa ja välillä se taas meni häntä koipien välissä itse. Tuttu se ainakin oli lähes kaikille ravintolassa työskenteleville. Tässäkin paikassa henkilökunta puhui jollain tapaa suomea. Sisäänheittäjä puhui parhaiten ja tarjoilijat muutamia sanoja ja lyhyitä lauseita. Meidän kuuden hengen porukalle tuli ateriakokonaisuuden hinnaksi juomien kanssa 75 levaa. Jälkkäriksi saimme ilmaiset liköörisnapsit ja pojalle limusnapsi. Sain nyt lammasta, jota olin himoinnut jo vähän aikaisemmin. Hintaa tuolla murealla lammaspihvillä oli 14 levaa. Se oli siis aivan luuton, eli ei mikään luita pursuava kyljys, kuten joskus on sattunut kohdalle. Paluumatkalla hotellille meillä kävi melkoinen tuuri, sillä juuri päästyämme hotellin katon suojiin, taivas sananmukaisesti repesi. Vettä tuli todella reilusti ja pitkän aikaa.

Lähdimme huoneesta joskus 17:00 jälkeen. Hotellin hissit olivat temppuilleet, joten valmistauduimme jopa kantamaan matkalaukut portaita pitkin. Onneksi ne tällä kertaa toimivat. Luovutimme huoneen pois ja maksoimme kahdesta suklaapatukasta kertyneen minibaarilaskun, joka oli huimat 2 levaa. Kerrankin oli sellainen minibaari, jonka tyhjentämisen takia ei tarvitsisi tehdä puolen vuoden maksusuunnitelmaa. Tuotteet olivat vain hieman kaupan hintoja kalliimpia. Esimerkiksi wiski oli minibaarissa 3 levaa, ja samankokoinen puteli samaa ainetta kaupassa 2,5 levaa.

Meidän bussi tuli hakemaan vähän ilmoitettua aikaa myöhemmin. Hotellilla kävi kyllä toinen bussi, mutta ainakin meidät oli merkattu siihen jälkimmäiseen bussiin, kuten suurin osa meidän matkakumppaneista. Toinen bussi tuli oikeastaan täyteen lähtevästä porukasta, joten melkoinen poppoo meitä olikin lähdössä kohti kotia. Matka lentokentälle sujui hyvin, oppaan kertoillessa vitsejä ja toimintaohjeita lentokentälle.

Perillä lentokentällä odotti todellinen yllätys, siellä ei ollut ollenkaan jonoa lähtöselvityksessä. Olimme meidän bussin porukasta ensimmäiset, joten se oli hetkessä ohi. Myös passintarkastus ja turvatarkastus menivät sujuvasti, mitä nyt turvatarkastusta tekevä mies halusi tutkia laukkuni tarkemmin. Hämminkiä aiheutti laukun taskussa ollut kamera, aurinkolasit, auton avaimet ja kourallinen kolikoita.


Toinen bussillinen matkustajia tulossa koneeseen
Toinen bussillinen matkustajia tulossa koneeseen

Teimme vielä pieniä ostoksia lentokentän myymälässä. Kartonki röökiä 18 levalla ja iso puolen kilon paketti suklaata. Istuimme tappamassa aikaa lentokentän baarissa. Lentoon lähtö ei sujunut aivan aikataulun mukaan, vaan olimme siitä noin vartin myöhässä. Syynä oli lentokentän hidastelu koneeseen kuljetuksen kanssa. Kone oli odottanut valmiina jo hyvän aikaa, mutta kenttähenkilökunta ei saanut meille bussia, joka veisi koneen luo. Katselin tilannetta ja totesin, että syynä taisi olla heidän kahvitunti. Ainakin kuljetuksesta ja lipun tarkastuksesta vastannut henkilökunta istuskeli kaikki oven ulkopuolella kahvia ryystäen ja tupakkaa poltellen. Vaan mitäpä tuosta, meillä ei ollut hätää jatkokuljetusten suhteen.


Aamuksi kotiin
Aamuksi kotiin

Lento sinällään sujui hyvin, syöden ja elokuvaa katsellen. Nauraa käkättelimme pojan kanssa myös ennen leffaa esitetyille piirretyille. Maisemat lentokoneen ikkunasta olivat aivan upeat. Suomen päässä oli todella ripeä passintarkastus, joten siinä ei pitkään kerinnyt vanhentua. Myös matkatavaramme tulivat ensimmäisten joukossa. Maksoimme pysäköinnin ulkomaanterminaalin aulassa ja lippuun tuli aikaleima 00:13. Viikon pysäköinnille tuli hintaa 42 euroa. Meillä oli puolituntia aikaa mennä laukkuinemme P3 pysäköintitaloon, joten turhiin viivyttelyihin ei ollut varaa.

Löysimme oikean reitin, vaikka sitä pitkin hetken silmäillä kotimaanterminaalin puoleisessa päässä. Mentiin ensin oikean oven ohitse. Autot olivat paikoillaan, joten tavarat kyytiin ja etsimään ulospääsyä siitä pysäköintitalohirviöstä. Ajat vain suoraan ulos – voisi olla hyvä vitsi sieltä ulos ajoa opastaessa. Onneksi täällä Suomessa merkataan ulosmenotiet erittäin hyvin. Loppumatka olikin sitten selvää kauraa, mitä nyt kävimme ostamassa aamukahviin maidot ja tiputimme systerin matkalla kotiinsa. Yöllä oli vielä vuorossa koiran hakeminen naapurista, johon se oli tuotu hoitopaikastaan päivällä. Pää oli omassa tyynyssä klo 01:46 herätyskellon mukaan. Toinen Bulgarian reissu oli onnellisesti ohitse.


- edellinen päivä - etusivulle - loppusanat -