Bulgarian lomamatka kesäkuussa 2004

- Burgas - Sunny Beach - Nessebar - Ropotamojoki - Sozopol -
- 1. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Tiistai 1.6.2004
Lähtö kotoa tapahtui hyvissä ajoin, jotta kerkeäisimme viedä auton Helsinki – Vantaa lentokentän läheisyydessä olevaan Lentoparkkiin. Hommat toimivat siellä tuttuun tapaan sujuvasti ja lyhyen odottelun jälkeen olimme bussissa matkalla kohti ulkomaanterminaalia. Lentoasemalla meni muuten loistavasti, mutta vyöni solki aiheutti minulle henkilökohtaisen turvatarkastuksen. Onneksi emme olleet Amerikassa, joten matka jatkui kohtalaisen pian odottelemaan lentokoneeseen pääsyä. Koneessa saimme kuulla sen turvatarkastuksen olevan kesken ja lähtö viivästyi 40 minuuttia. Lento sujui leffaa katsellen ja yrttihärkää syöden. Ilmatie Bulgariaan oli kohtalaisen tasainen, paria ilmakuoppaa lukuun ottamatta.


Burgasin lentokenttä kiitoradalta päin kuvattuna
Burgasin lentokenttä kiitoradalta päin kuvattuna.

Perillä Burgasin lentokentällä odotti passintarkastus ja mahtavat jonot. Olimme riemuissamme, kun matkatavaramme tuli matkalaukkuhihnaa pitkin todella nopeasti. Siinä vaiheessa kävi mielessä, että täällä maassa tosiaan homma toimii ankeista puitteista huolimatta. Lähdimme tavaroinemme etsimään oikeaa linja-autoa, joka löytyi helposti valtaisan linja-autopaljouden keskeltä. Ihan tosi, siellä oli aika monta linja-autoa.


Burgasin lentokenttä
Burgasin lentokenttä parkkipaikalta päin.

Odottelimme ja odottelimme muita Finnairin koneella tulleita matkustajia, mutta meidän bussille ei näyttänyt tulevan ketään. Aikamme tilannetta ihmeteltyä alkoi paikalle saapua saksalaisia turisteja. Sitten bussille tuli eräs suomalainen mies pelkän olkalaukun kanssa. Hän kertoi suomalaisten matkalaukkujen tulon loppuneen kuin seinään. Syy tähän oli se, että nähtävästi parempina asiakkaina saksalaiset saivat omat matkatavaransa väliin. Odottelustamme tuli pitkä, ennen kuin sakut saatiin pois lentokentältä matkatavaroineen. Se siitä hienosta palvelusta, käväisi tässä vaiheessa mielessä. Onneksi ilta oli lämmin, eikä lomalaisilla ole tunnetusti kiire minnekään, vai onko? Kone laskeutui lentokentälle klo 19:00 ja me pääsimme lähtemään linja-autolla noin 20:30. Bussimatka hotellille sujui käsikirjoituksen mukaan. Tiet olivat mitä olivat, mutta onneksi sillä asialla ei tarvinnut vaivata päätä.

Muutaman pysähdyksen ja erittäin ahtaiden katujen jälkeen olimme hotelli Alban edessä, joka näytti ulkoa päin todella hienolta ja pramealta. Sisään kirjautuminen sujui nopeasti, sillä meitä Albaan jääjiä oli vain muutama porukka. Vuokrasimme tallelokeron, josta pyydettiin 5 levaa per päivä. Passit jäivät hotellin respaan. Saisimme ne seuraavana päivänä takaisin. Jätimme laukut alakertaan, sillä ne luvattiin toimittaa meille huoneeseen. Vartin päästä ovella olikin laukkupoika laukkujemme kanssa. Pieni muodollinen käteisen siirto hänen kouraansa ja me kaikki olimme tyytyväisiä tilanteeseen.


Hotelli Alban huone
Hotelli Alban huone.

Huoneemme sijaitsi toisessa kerroksessa, eli matka sinne oli helppo tehdä portaita pitkin, vaikka myös hissi oli käytettävissä. Huone oli siisti ja meille kolmelle aivan riittävän kokoinen. Parvekkeen näköala sen sijaan ei ollut parhaimmasta mahdollista päästä, mikä oli pienoinen miinus. Parveke oli kattotasanteella, jonka kulmasta näki juuri ja juuri hotellin uima-altaalle.

Kävimme pikaisesti pientä naposteltavaa hotellin kaupasta, joka oli pääsisäänkäynnin oikealla puolen paitakaupan vieressä. Koska olin kuullut Bulgarialaisesta Pliska brandysta, myös pullo sitä kuului ostoslistalle – ihan vain lääkinnällisten juttujen takia, kröhöm. Palattuamme kaupasta, totesimme hotellissa olevan mahdollisuuden käyttää internetiä, hintaan 5 levaa / tunti. Kauppareissun jälkeen muut valittelivat nälkää, joten kurvasimme ulos etsimään ruokapaikkaa. Pojan huomattua Mäkkäri nurkalla, ei muuta paikkaa enää tarvinnut metsästää, vaan Big Mac ateria ja Happy Meal vaihtoivat omistajaa noin 14 levan hintaan. Minä jätin syömättä, koska lentokoneessa tuli syötyä muidenkin perheenjäsenten ruokia, nirsoja kun ovat. Ruokailun jälkeen oli vuorossa paljon zetoja, zzzzzz.


- etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi