Bulgarian lomamatka kesäkuussa 2004

Keskiviikko 2.6.2004
Ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä tuli herättyä sika aikaisin, nimittäin klo 6:30. Kuulostaa varmaan aika sairaalta lomailemiselta. Yö tuli nukuttua aika huonosti. Huone oli yöllä kohtalaisen hiljainen. Jotkut naapurit mekastivat yöllä ja huoneeseen kuului vaimea musiikin jumputus. Herkkäunisena työnsin korvatulpat korviin yhden aikaan yöllä. Aamulämpötila oli Nokian kännykässä olevan lämpömittarin mukaan 15 astetta. Myöhemmin samana päivänä mittasin 25 asteen lämpötilan. Aamusuihku jäi välistä, sillä hanasta tuli vain kylmää ja sikakylmää vettä.

Hotellin aamiainen oli mielestämme riittoisa, joskin pojan kommenttien mukaan siellä ei ollut kovinkaan paljon syötävää??? Tarjolla oli mm. leipää, sämpylöitä, leikkeleitä, Bulgarian jogurttia, kahvia, mehuja, teetä, makkaroita, kahdenlaista munakasta, hedelmiä ja leivoksia.

Aamiaisen jälkeen oli vuorossa tervetulotilaisuus rannalla olevassa ravintola Tropicanassa. Tilaisuuden tarjoamisina oli mehua ja valkoviiniä. Varasimme samalla perjantaille retken Sozopoliin ja Ropotamojoelle. Retken maksu hoidettiin samalla kertaa oppaalle. Kuulimme tilaisuudessa, että myös muilla Alban asukkailla oli ollut ongelmia veden suhteen. Opas lupasi kertoa asiasta eteenpäin.

Tilaisuuden jälkeen kävimme hotellilla, sillä mustat farkut olivat sanalla sanoen jo liikaa siinä lämpötilassa. Vannoutunut pitkien farkkujen käyttäjä joutui vaihtamaan jalkaan shortsit, mikä oli aika kova paikka näin harjoittelematta. Yritimme lähettää tekstiviestejä, mutta ne eivät onnistuneet jostain syystä. Myös matkapuhelinverkko oli varattuna aika usein. Hotellissa piipahtamisen jälkeen kävimme shoppailemassa basaarialueella. Feikkituotteita oli tarjolla vaikka kuinka paljon, kuin Mustamäen torilla sen parhaimpina aikoina. Myyjät olivat ystävällisiä ja osa puhui jopa muutaman sanan suomea. Rannekellot maksoivat 5 – 15 levaa. Halvin vodkapaukku mainoskyltin mukaan 0,5 levaa. Basaarialueen hinnat olivat jonkun verran halvempia mitä hotellin läheisyydessä. Ensimmäisenä päivänä kävimme ruokailemassa ”meksikolaisessa” Mama Citas ravintolassa.

Annokset ravintolassa olivat maistuvia, mutta hieman pieniä ainakin omaan makuuni. Jouduimme odottelemaan niitä aika pitkään. Tarjoilija pahoitteli viipymistä ja kävi juttelemassa parikin kertaa kanssamme. Halusi tietää muutamia sanoja suomeksi, jota siinä sitten opetettiin hänelle. Kolmen hengen aterioille tuli hintaa juomineen noin 30 levaa. Juomiset koostuivat lähes aina kahdesta limusta ja yhdestä oluttuopista. Näiden hintojen päälle annettiin aina jonkin verran tippiä, hieman paikasta, palvelusta ja ruoasta riippuen.

Päivä jatkui normaaliin lomatyyliimme kiertelemällä kävellen eri paikoissa. Avovaimo on erittäin innostunut shoppailija ja poika näyttää seuraavan perässä tuossa harrastuksessa. Itse puolestaan en viitsi turistialueilta juuri mitään ostella, kun harvemmin sieltä on mitään aivan pakko ostaa. Ravintoloiden sisäänheittäjät olivat hauskoja tyyppejä, eräskin huusi selvällä suomen kielellä: ” Hyvä hyvä Kimi Räikkönen, paska Shumacheri.” Tilanne oli niin koominen, ettei sille voinut muuta kuin nauraa. Ei, emme menneet siihen juottolaan, koska pojan kansa reissatessamme käymme erittäin harvoin ravintolassa juomismielessä.

Kansa, eli tässä tapauksessa poika vaati sirkushuveja, joten suuntasimme askeleet hotelli Alban takana olevalle sähköautoradalle. Siellä aikansa huristeltuaan poika päätti käydä testaamassa vielä viereisen pomppulinnan liukumäen. Se ei ollut kuitenkaan millään tapaan kovin innostava, joten poistuimme paikalta aika nopeasti. Klo 21:00 näytti lämpötila olevan vielä 21 astetta, joten päivä oli kaiken kaikkiaan miellyttävän lämmin.