Bulgarian lomamatka kesäkuussa 2004

- Burgas - Sunny Beach - Nessebar - Ropotamojoki - Sozopol -
- 3. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Torstai 3.6.2004
En tiedä mikä hiton himo tuohon lämpötilojen tarkkailemiseen tuli, mutta tässä taas torstaiaamuinen lämpötila klo 8:40, joka oli 15 astetta celsiusta ja vielä plussaa, ellei joku tajunnut. Päivälämpötila jäi tänään hieman eilisestä, ollen 24 astetta kello neljäntoista aikaan iltapäivällä.

Aamiainen oli aika pitkälti eilisen sisältöinen, mitä nyt pieniä muutoksia. Otin itseä niskasta kiinni ja päätin syödä joka aamu paikallista jogurttia, vaikka maku ei ollutkaan ihan miun maun mukkaan, kuten joku toiselta murrealueelta kotoisin voisi asian ilmaista.

Olimme eilen hankkineet ja täyttäneet postikortit. Ostimme niihin postimerkit postitoimiston vierestä ja tiputimme ne postitoimiston postilaatikkoon. Tämän jälkeen suuntasimme askeleemme kohti Nessebarin bussin pysäkkiä. Tarkoituksenamme oli käydä katsomassa tuota monien kehumaa paikkaa omin silmin. Bussi oli todella halpa, kahdelta aikuiselta rahastaja peri yhteensä 1 levan. Poika pääsi jostain ihmeen syystä ilmaiseksi. Tarjosimme hänestäkin rahaa, mutta rahastaja ei huolinut. Bussi oli nivelbussi ja siellä touhusi peräti kaksi rahastajaa. Väkeä autossa oli ihan Helsingin työmatkojen malliin, eli kaikki istuimet ja käytäväpaikat täynnä.


Nessebar
Nessebarin "sisäänkäynti".

Nessebar
Nessebarin katunäkymä.

Nessebar oli ihan siistinnäköinen paikka, jossa oli raunioita ja paljon vanhoja rakennuksia. Porukkaa oli myös sen verran, ettei tarvinnut olla yksin. Hinnat olivat jonkin verran kalliimpia mitä Sunny Beachin basaarialueella. Nautiskelimme oluen ja kahdet limut eräässä kahvilassa 5 levalla. Täällä kohtasimme ensimmäistä kertaa kadulla liikkuvat rahanvaihtajat. Kieltäydyimme kohteliaasti moisesta tarjouksesta. Rahanvaihtajat uskoivat kerta sanomisesta, jatkaen matkaa kohti mahdollisia muita asiakkaita. Myös joitain kerjäläisiä näkyi katukuvassa. Kauppiaat olivat täälläkin ystävällisiä. Kanarian saarten jälkeen nämä ystävälliset kauppiaat tuntuivat jollain tapaa aivan omituiselta. Sieltä kun ei jäänyt millään tapaa hyviä muistoja kauppiaista.

Ennen paluumatkaa poika osti vielä jäätelön bussin päätepysäkin luona olevasta kojusta. Ostimme aina paketoitua jäätelöä, emmekä missään tapauksessa irtojäätelöä. Päätimme ottaa kokeeksi taksin, sillä tietojemme mukaan sillä ajaminen ei vie konkurssiin, toisin kuin Suomessa. Tiedä sitten oliko hinta kallis vai halpa, mutta tinkimisestä huolimatta se maksoi Nessebarista hotelli Alban eteen 12 levaa. Saakohan tuolla hinnalla suomalaista taksia edes käyntiin tolpalta? Autona oli vanha Opel Omega. Näimme matkalla poliisitunnuksilla varustetun Peugeot 306 farmarin. Taksikuski kertoi poliiseilla olevan paljon Peugeoteja ja Opeleita. 10 vuotta sitten poliisiautot olivat olleet kaikki venäläisiä.

Kävimme hotellissa lepuuttamassa kipeytyneitä jalkoja. Kerättyämme uusia voimia hetken, lähdimme taas kiertelemään putiikkeja ja etsimään ruokapaikkaa. Meille oli mainostettu Djanny Bistro nimistä ruokapaikkaa basaarialueella. Olimme bonganneet tuon paikan jo eilen, joten suuntasimme sinne maistelemaan paikan antimia.


Djanny Bistro ruokapaikka.
Djanny Bistro ruokapaikka.

Olen merkinnyt muistiinpanoihin ruokapaikan nimen Jahnny Bistro nimellä, mutta paikan edessä oleva kyltti kertoo toisen kirjoitusasun. Joka tapauksessa paikan tunnistaa helposti noista isoista savupiipuista. Siellä oli aina paljon ruokailijoita, mitä ihan jokaisesta ruokapaikasta ei voinut sanoa. Ruokailijoiden määrästä huolimatta meitä palveltiin heti käveltyämme sisälle. Saimme haluamamme varjoisan ruokailupaikan ja teimme tilaukset. Tilasimme pihvin sipuleilla, pizzan ja kanapihvin sekä parit limut ja ison oluen. Rehellisesti sanottuna ruoka maistui, mutta mikään kovin mainittava makuelämys se ei ollut. Laskun saatuamme olimme lentää perseelleen, sillä hieman alle 18 levan hinta tästä kokonaisuudesta oli jotain tyrmistyttävää – siis nimenomaan sen halpuuden vuoksi. Euroiksi muutettuna hinta oli noin 9 euroa kolmen hengen ruokailulta. Hinta – laatusuhde oli näin ollen hyvä.

Ruokailun jälkeen kuuluu levätä, joten palasimme hotellille ottamaan pienet levot. Tässä kohtaa tuli mieleen, että kannatti tosiaan ottaa hotelli mahdollisimman keskeiseltä paikalta. Menimme myöhemmin erään hennatatuoijan luokse ja poika sekä avovaimo ottivat molemmat itselleen hennatatuoinnit käsiinsä. Ellei joku tiedä mikä se on, niin kyseessä on kulumalla / pesemällä pois lähtevä ”tatuointi”.


Hennatatuoija työssään.
Hennatatuoija työssään.

Minä en moisista perusta, joten käytin ajan hyödyksi ja nautiskelin yhden oluen tatuointipaikan vieressä olevan ravintolan terassilla. Näin pääsin myös istumaan, sillä kahden henkilön tatuointi kesti jonkin aikaa ja jalat olivat muusina kävelemisestä. Tatuoijalla oli kuvia vaikka kuinka paljon, josta sai valita haluamansalaisen, tosin hieman paikasta riippuen. Tatuoinnin hinta oli 15 levaa per henkilö, joka oli mielestäni ihan kohtalainen. Hinta on kuitenkin suhteellinen käsite, sillä pojan tatuointi kesti vain seuraavaan päivään. Osa siitä oli seuraavana aamuna pojan poskessa. Tapasimme tatuoijan seuraavana päivänä ja hän näki mitä sille oli tapahtunut. Hän ehdotti heti, että se tehdään uusiksi veloituksetta. Kiittelimme kovasti ja kieltäydyimme kohteliaasti, sillä olisiko se uusikaan pysynyt sen pitempään kädessä? Lisäksi naaman hinkkaaminen ei ollut pojan mielestä kovin nautinnollista touhua. Jälleen kerran totesimme palveluammatissa työskentelevien ihmisten olevan Bulgariassa todella ystävällisiä.

Illalla alkoi tuntua siltä, että mahaan mahtuisi jotain pientä iltapalaa. Olimme kuulleet paikallisten pannukakkujen olevan herkullisia, joten suuntasimme kukkaiskadun alapäässä olevan pannukakkupaikan luo ja tilasimme moiset herkut koko perheelle. Pannukakku hunajalla maksoi 1,5 levaa per kappale ja oli todella hyvää. Pannukakkuihin sai valita vaikka minkälaisia täytteitä, ja hinta riippui siitä mitä täytettä otti.

Jotta pannukakku tiivistyisi kunnolla vatsaan, poika sai päähänsä mennä kokeilemaan ravintola Tropicanan luona olevaa lasten pomppulinnaa. Viisitoista minuuttia siellä riehumista maksoi 4 levaa, joka myös riitti tällä kertaa. Paikalla oli muutamia muita lapsia, tosin ei samaa kieltä puhuvia. Kävimme vielä kävelemässä illan päälle rantabulevardia, jossa liikkui todella paljon ihmisiä.


Pomppulinna.
Pomppulinna

Eräs rantakadun ravintola.
Eräs rantakadun ravintola.

- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi