Bulgarian lomamatka kesäkuussa 2004

- Burgas - Sunny Beach - Nessebar - Ropotamojoki - Sozopol -
- 4. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Perjantai 4.6.2004
Tänä aamuna meillä lomalaisilla oli jopa kello herättämässä päivän retken johdosta. Ulkolämpötila oli aamulla klo 7:30 n. 15 astetta. Aamu oli pilvinen. Aamiaisen jälkeen varmistimme, että mukana on tarpeeksi rahaa ja retken matkalippu. Bussin lähtöaika oli 8:55 ravintola Palman edestä kukkaiskadun yläpäässä, paikasta jossa basaarialue alkaa. Opas oli perinyt meiltä matkasta liian vähän, joten maksoimme puuttuvan osan hänelle. Olimme itsekin huomanneet virheen.

Bussi oli onneksi ilmastoitu, oikeastaan jopa liiankin viileä ainakin meille takana istuville. Noukimme vielä muutamasta hotellista matkalaisia kyytiin, ennen kuin pääsimme kunnolla matkaan. Sunny Beachin kadut ovat busseille kovin ahtaita ja välillä tuli tilanteita, että jonkun auton siirtämistä piti vähän odotella. Eipä tulisi itselle mieleen lähteä sinne millään autolla, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Matkamme suuntautui suoraan Ropotamojoelle, joka sijaitsee Sozopolin eteläpuolella. Matkan teko oli ajoittain todella hidasta huonon tien ja tietöiden vuoksi.

Perillä jouduimme odottelemaan jokiretkivuoroamme melkoisen tovin, sillä meidän edellemme oli kerinnyt iso porukka englantilaisia turisteja. Nautimme virvokkeita vuoroa odotellessamme. Tulihan se sitten meidänkin aika päästä veneilemään.


Kilpikonnia Ropotamojoella.
Kilpikonnia Ropotamojoella.

Ropotamojoki.
Ropotamojoki

Lähdimme matkaa kahdella veneellä. Joki oli todella kapea, eikä se kyllä tarjonnut mitään kovin ihmeellisiä elämyksiä. Kilpikonnat olivat oikeastaan koko jokimatkan ainoa nähtävyys. Kuluihan se lomalaisten aina näinkin. Jokiretken jälkeen nousimme linja-autoon ja lähdimme kohti Sozopolin kaupunkia, jossa meille oli luvassa matkan hintaan sisältyvä lounas.


Sozopolin ruokapaikka.
Sozopolin ruokapaikka.

Tarjoilijat valmistivat liekitettyjä vartaita.
Tarjoilijat valmistivat liekitettyjä vartaita.

Bussi ajoi Sozopolin satamaan ja lähdimme siitä kävellen kohti ruokapaikkaa. Matka sinne oli ylämäkeä, mutta kyllähän pienessä nälässä jaksoi kiivetä. Vaikka meitä oli bussilastillinen, niin palvelu pelasi kiitettävällä nopeudella. Söimme oikein maittavan kana-aterian jälkiruokineen. Tämä oli maun suhteen aivan toista, kuin monissa muissa paikoissa matkamme aikana.


Sozopolin katutyömaa.
Sozopolin katutyömaa.

Veneitä Sozopolin satamassa
Veneitä Sozopolin satamassa.

Kaupungissa ei ollut hirveästi nähtävää eikä sen puoleen juuri ostettavaakaan meidän ”asiantuntijan” mielestä. Hinnat olivat jostain syystä 2 levaa kalliimpia mitä Sunny Beachilla. Myös täältä löytyi Nessebarista tuttuja kivikasoja keskeltä kaupunkia. Turisteista ei ollut haittaa, vaan kulkea sai aika vapaasti ilman hirveätä ihmisruuhkaa. Koska aika oli rajallista, niin emme voineet perehtyä kaupunkiin kovin syvällisesti. Vessan metsästäminen ennen bussiin nousemista oli mielenkiintoinen episodi. Meidät johdatettiin erään sisäpihan takaosaan, josta sitten löytyi kuin löytyikin paikallinen yleisövessa rahastajineen.

Seuraava kohteemme paluumatkalla oli Burgasin kaupungissa oleva katedraali. Kyseinen piipahtaminen oli onneksi nopea, sillä ainakaan allekirjoittanutta eivät moiset nähtävyydet kiinnosta sitten pätkääkään.


Burgasin katedraali.
Burgasin katedraali.

Burgasin jälkeen oli vuorossa bussissa istumista ja paluu Sunny Beachille. Pienten ostosten jälkeen olimme valmiita lepäämään hetken hotellihuoneessa. Illalla kauppoja kiertäessä totesin paikallisten viinien olevan todella halpoja, ja ostin kokeeksi valkoviinipullon huimaan 1,90 levan hintaan. Siitä tuli sitten pthyi-viiniä, sillä mukana ei ollut minkäänlaista pullonkorkinavaajaa viinipulloille. Linkkarin terällä kaiverrettu korkki-korkki jättää sattumia juomaan. Ostoslistalle tuli laitettua samalla kunnollinen viinipullonkorkin avaaja. Iltapala koostui jälleen pannukakuista, sillä ne olivat todella mahtavan hyviä.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi