Bulgarian lomamatka kesäkuussa 2004

- Burgas - Sunny Beach - Nessebar - Ropotamojoki - Sozopol -
- 5. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Lauantai 5.6.2004
Aamu oli vaihteeksi kostea. Yöllä oli satanut vettä ja parvekkeella kuivamassa olleet pyykit olivat märät. Pilvipeite oheni onneksi ja klo 9:45 lämpömittari näytti jo 19 astetta. Hotellin aamiainen noudatteli tuttua linjaa, eli pieniä muutoksia edellisiin aamuihin. Päiväohjelma noudatteli myös tuttua linjaa shoppailun ja kävelyn merkeissä. Rannalla makaaminen on meidän perheelle tuntematon käsite. Tänään saimme kohtalaisesti vettä, jonka vuoksi olimme jopa hotellilla pitämässä sadetta.

Iltapäivällä päätimme lähteä etsimään jostain ruokapaikkaa. Onneksi sade näytti tauonneen, vaikka ilma vaikutti muuten aika epävakaiselta. Olimme tutkailleen ravintolatarjontaa ja mielessä kävi käydä katsomassa, saako vuorenrinteellä olevasta Hanska Shatra ravintolasta iltapäivällä ruokaa? Alban nurkalla päivysti sopivasti yksi keltainen Mersu-taksi, joten suuntasimme sen luokse hintaa kyselemään. Kaveri oli nähtävästi saanut vaikutteita suomalaisten Mersu-taksien hinnoista, sillä hän pyysi matkasta 15 levaa. Tarjosin pienempää summaa, mutta se ei kuskia kiinnostanut.

Koska emme päässeet hinnasta yksimielisyyteen, päätimme lähteä etsimään toista taksia Sunny Beachin läpi menevän tien varrelta. Kovin pitkälle meidän ei tarvinnut kävellä, kun tulimme paikkaan, jossa oli vaikka kuinka paljon vapaita takseja. Ajovuorojen jakajana toimi tuhti täti, joka kuunteli matkatoiveemme ja ilmoitti kyydin hinnaksi 10 levaa. Hyväksyimme sen ja kohta istuimme Volkswagen Venton takapenkillä. Kuljettaja kertoili taksien olevan aina jokaisen oma auto ja heidän olevan kotoisin ympäri Bulgariaa. He käyvät ajamassa siellä taksia turistiaikana. Kun kerroimme olevamme menossa syömään ravintolaan, hän epäili olisiko se vielä edes avoinna. Taas kerran tuli todistettua hyvä bulgarialainen palvelutaso, sillä taksikuski lupasi varmistaa paikan olevan auki ja siellä saatavan ruokaa. Meidän onneksemme paikka oli auki ja siellä oli jopa muitakin ruokailijoita, vaikka paikka on lähinnä illanviettoon erikoistunut ravintola. Silloin siellä on kuulemma paljon porukkaa.


Hanska Shatra ravintola.
Hanska Shatra ravintola.

Näkymä Sunny Beachille.
Näkymä Sunny Beachille.

Taksikuski kyseli paluumatkasta ja kerroimme kävelevämme sieltä alas. Tämän kuultuaan hän kävi oikein näyttämässä mistä polku lähtee alas. Ei voi muuta sanoa, kuin että mahtavaa palvelua. Taksi poistui ja me astuimme sisään ravintolaan. Palvelu pelasi ihan kohtalaisen nopeasti, ja saimme tilattua haluamamme ruoat. Ruoka oli muuten hyvää, mutta jostain syystä kaikki tilaamamme annokset oli suolattu todella kovasti. Myös hinta oli kaikkea muuta kuin kukkaroystävällinen. Meidän kolmen ateriat maksoivat tässä paikassa kaikista eniten, eli piirun alle 50 levaa. Eihän tuo Suomessa olisi kova hinta, mutta tuolla se oli.


Hanska Shatra alhaalta päin kuvattuna.
Hanska Shatra alhaalta päin kuvattuna.

Rakennustyömaanäkymä
Rakennustyömaanäkymä

Ruokailun jälkeen lähdimme hieman kosteaan ilmaan. Vettä ripsi sen verran vähän, ettemme edes harkinneet taksin tilaamista paluumatkalle. Lähdimme kävelemään taksikuskin neuvomaa polkua pitkin kohti alhaalla odottavaa Sunny Beachia. Tupsahdimme matkalla keskelle paikallisten mustalaisten leiriä, jossa oli mustalaisten lisäksi kaksi karhua. Mustalaisnainen huuteli ja kyseli valokuvaan haluamista. Ei, emme todellakaan halunneet jäädä keskellä ”ei mitään” mustalaisten leiriin karhun kanssa valokuvattavaksi, joten kieltäydyimme kohteliaasti ja kiihdytimme vauhtia. Heidän leiri oli vähän vanha Mylly ravintolan yläpuolella. Myllyn kohdalta pääsimme jatkamaan matkaa normaalia tietä pitkin.

Sunny Beachin pohjoisosa oli vain vielä tuolloin kovin keskeneräinen, ja jouduimme puikkelehtimaan rakennustyömaiden läpi päästäksemme rantabulevardille. Myöskään jalkakäytävät eivät olleet valmiita, joten patikoinnista osa piti suorittaa ajoradalla, mikä ei ollut kovin miellyttävä kokemus paikallisen ajotavan takia. Rannalle päästyämme saimmekin vettä niskaan oikein kunnolla. Mikäs sen parempi syy mennä ottamaan yksi olut, joten menimme lähimpään ravintolaan istumaan pahimman sateen ajaksi.

Illalla sateen tauottua lähdimme hotellista vielä pienelle kierrokselle taidemaalareiden kansoittaman kadun varteen. Meillä oli tarkoitus vain katsella niitä, mutta eräs maalari sai puhuttua meidät ympäri lupaamalla pojasta mustavalkoisen muotokuvan vartissa. No joo, eipä se vartti riittänyt alkuunkaan, vaan hapanilmeinen poikamme joutui kärvistelemään siinä huomattavasti pitempään. Kuvalle tuli hintaa 30 levaa. Miksikään kovin näköiseksi sitä ei voi sanoa, jos ihan rehellisiä ollaan. Kannattaa olla tarkkoja kenellä kuvansa maalauttaa, noin niin kuin jatkoa ajatellen.


Muotokuvan tekijä työssään.
Muotokuvan tekijä työssään.

Iltatunnelmia hotelli Alban nurkalta.
Iltatunnelmia hotelli Alban nurkalta.

Kävimme vielä illan mittaan katsomassa erästä toista hotellia, johon eräs tuttavamme oli tulossa muutaman viikon päästä. Ilta meni tuttuun tapaan, kun kävimme rannalla haistelemassa tuulia ja syömässä hyviksi havaitut pannarit.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi