Bulgarian lomamatka kesäkuussa 2004

- Burgas - Sunny Beach - Nessebar - Ropotamojoki - Sozopol -
- 6. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Sunnuntai 6.6.2004
Kun illalla menee aikaisin nukkumaan, tulee myös herättyä aikaisin. Tänään ponkaisimme ylös vuoteista kahdeksan aikaan. Taivas oli täysin pilvinen, joskin pilvisyys alkoi ohentua puoli yhdeksän aikoihin ja lämpötila näytti 17 astetta. Aurinko paistoi melkein koko iltapäivän ja lämpötila oli 18:30 noin 24 astetta. Huoneen puhelin soi tänä aamuna ensimmäistä kertaa, mikä pisti ensin miettimään, että joku soittaa väärään numeroon. Soittaja oli hotellin respa, joka kertoi meille olevan siellä joku tärkeä tiedotus, koskien paluulentoa. Lähdimme kuulemaan mitä se niin tärkeä oikein on. Olihan siellä, siis oppaan jättämää Nessebarin materiaalia, jota hän oli luvannut toimittaa ja viesti siitä, että jo käyty retki oli laskutettu tervetulotilaisuudessa väärin. Olimme jo maksaneet matkan oikean summan ennen retkibussin lähtöä, joten viesti oli vanhentunut. Se oli maannut nähtävästi jossain jemmassa pari päivää.

Teimme samalla kertaa hotellihuoneen jatkoaikavarauksen lähtöpäivällemme. Koska perhe halusi levätä vielä ennen matkaa, niin jouduin pulittamaan huoneesta vähän yli 90 levaa lähtöpäivältä. Normaalisti hotellihuoneen luovutus on klo 12:00, mutta nyt saimme pitää sen maksua vastaan klo 17:00 asti. Bussin oli määrä tulla hotellille niihin aikoihin.


Sunny Beachin minijuna.
Sunny Beachin minijuna.

Aikaisemmin suunniteltu minijuna-ajelu jäi jostain syystä suorittamatta, joten toteutimme sen tänään. Juna oli sopivasti hotellimme edessä, niin istuimme kyytiin ja nautimme kumipyörien kolkkeesta. Ajoimme sillä Sunny Beachin toiseen päähän, jossa juna teki u-käännöksen. Jäimme siitä pois ja lähdimme tutustumaan sikäläisiin ostosmahdollisuuksiin. Huomasimme sen, että krääsävalikoima vaihteli aika paljon. Ostavatkohan ne tuotteita eri tukusta? Taisin tällä kertaa ostaa jotain pientä matkamuistoksi, mutta muuten keskityin vain muun perheen shoppailun seuraamiseen ja olemiseen.


Ruokaa ja rihkamaa, sitä riittää.
Ruokaa ja rihkamaa, sitä riittää.

Täältä olisi voinut ostaa myös lemmikin.
Täältä olisi voinut ostaa myös lemmikin.

Kävelyreissustamme tuli tällä kertaa hieman aiottua pitempi, allekirjoittaneen seottua suunnasta pahemman kerran. No kerrankos sitä sattuu, kun ilman karttaa kävelee vieraassa paikassa, yritin selitellä muulle perheelle. Paluumatkalla avovaimo huomasi kangaskaupan ja suuntasi nokkansa sinne tutkimaan hintoja ja kankaiden laatuja. Minua ei yllättänyt mitenkään tieto, että siellä oli upeita ja ennen kaikkea niin halpoja kankaita. Poika kulutti aikaa katsellen lemmikkieläinkaupan eloisia elukoita niin ulkoa kuin kaupan sisältäkin päin. Tarjolla olisi ollut niin koiria kuin kissojakin ja muistini mukaan marsuja. Paikalle sattui myös suomalainen isä tyttönsä kanssa. Heillä oli kuulemma pakko tulla joka päivä katsomaan niitä eläimiä.

Myöhemmin iltapäivällä tuli jokapäiväisen pakon, eli ruokailun aika. Olimme nähneet oppaamme ruokailevan eräässä ravintolassa, joten päätimme mennä kokeilemaan sitä. Eiväthän oppaat syö huonoissa ruokapaikoissa, eiväthän? Ruokapaikkoja oli tarjolla niin paljon, että tuokin riitti syyksi valita juuri se kyseinen paikka. Maistelin ensimmäistä kertaa kavarma lihapataa, joka osoittautui todella maukkaaksi, siis todella! Muu perhe mätti naamariinsa tuttuun tapaa kanafilettä ja pizzaa. Mitä sitä suotta tutustumaan uusiin makuihin, niihinhän voi vaikka tykästyä, heh. Tämänkertaiselle ruokailulle tuli hintaa juomien kanssa 33 levaa, mitä pidin ihan kohtuullisena.

Olimme tehneet jo aikaisemmin tuttavuutta Alban kanssa samassa rakennuksessa olevan paitakauppiaan kanssa. Hän oli tuttuun tapaan kovin ystävällinen. Olisi tarjonnut jopa tupakkaa ja olutta, mutta koska en polta eikä liiallinen oluen litkiminen kiinnostanut, kieltäydyin kohteliaasti. Myös viereinen kampaamo tuli testattua, sillä avovaimo halusi ottaa itselleen muutaman värikkään hiuslisäkkeen tai mitä ne pienet irtoletit sitten ikinä ovatkaan nimeltään. Avopuolison istuessa kampaamossa, poika opetti paitakauppiaalle suomalaisia sanoja, ja kaikilla osapuolilla tuntui olevan kovin hauskaa. Ainakin paidassa olevan suden kuva tuli selväksi suomalaiselta nimeltä.

Tänään se sitten tapahtui, nimittäin lisämatkalaukun osto. Meidän kahden aikuisen matkalaukut olivat nähtävästi jo käyneet pieneksi ostosten takia, joten myös poika sai oman perässä vedettävän matkalaukun. Pitäisiköhän seuraavalle matkalle ottaa mukaan vain Alepan muovikassit?

Illalla oli vuorossa tuttuun tapaan rannalla kävelyä ja Sunny Beachin menon ihmettelyä pannukakkujen kera. Tänään pääsi myös käärmemies yllättämään pojan, sujauttamalla puoliksi väkisin hänen kaulaansa kolme käärmettä. Maksaahan tuostakin piti, siis siitä kuvasta jonka käärmemiehen kaveri otti Polaroid-kamerallaan. Hintaa en tosin muista enää. Käärmeiden jälkeen oli vuorossa pomppulinnasessio.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -