Tšekin lomamatka 2010

- Praha -
- 1. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Sunnuntai 28.3

Oli aika uusien kokemusten, joten roudasimme puoli kolmen aikaa iltapäivällä matkalaukut pihalla odottavan patonkimaan tuotteen takakonttiin. Ennen matkaa kävin vääntöä taksin / oman auton käyttämisestä lentokentälle menemisestä. Päädyin jälleen omaan autoon, joka löysi tällä kertaa parkkipaikan lentoaseman P3-pysäköintitalon katolta. Tämä sen vuoksi, että siellä sai auton aivan hissinoven viereen. Laiska minä kun ei viitsi kävellä toiselta puolen parkkihallia hissille.

Olimme kentällä hyvissä ajoin, mikä on yleensä tapamme. Lentokentällä ei ollut ruuhkaa missään, joten pääsin aika nopeasti lentokentän myymälään hakemaan perinteisen yskänlääkepullon matkayskää hillitsemään (köh). Kentällä nautimme vielä viimeiset suomikahvit pullan kera. Lähtöportti oli 21a, joka tarkoitti sitä, että hurautimme bussilla lentokoneen vierelle.

Lentokoneessa huomasin harmikseni, että paikkamme oli siiven kohdalla. Jälleen kerran minua huvitti siivessä oleva teksti, joka kieltää kävelemästä kyseisen alueen ulkopuolella. Noh, aika moni sitä tuijottanut kyllä tietää mitä sillä tarkoitetaan. Lentomatkalla saimme kinkkupastaa, joka oli yllättävän maittavaa. Tarjolla oli myös alkoholipitoista juotavaa, joista olut maksoi 4 € ja väkevät 5 € kappaleelta.


Prahan lentokentällä
Prahan lentokentällä

Lentoaika Prahaan oli onneksi lyhyt, vain kahden tunnin luokkaa. Kone lähti ajallaan ja oli myös ajallaan perillä. Perillä emme tarvinneet bussia, vaan pääsimme putken päähän. Opasteita seuraten löysimme oikean matkalaukkuhihnan. Laukut tulivatkin todella nopeasti, tosin meidän laukut tulivat viimeisten joukossa. Koneessa ei ollut kovin paljon porukkaa, joten matkalaukkuhihnan äärellä oli jopa väljää.

Matkalaukkujen kanssa suuntasimme askeleemme tullin läpi vastaanottoaulaan, jossa alkoi heti oman nimisen nimikyltin metsästäminen. Olimme ennen matkaa varanneet Prague Airport Transfers nimiseltä firmalta kyydityksen. Kyyti ja muuta informaatiota löytyy netistä osoitteesta: http://www.pragueairport.co.uk/prahan-lentoasema.htm. Kyyti välille lentokenttä - hotelli - lentokenttä maksoi 44 €. Ei ehkä halvin vaihtoehto, mutta vaivaton ja toimiva.

Löysimme hetken katseltuamme kylttimerestä oikean nimen ja kävelimme pitkän nuoren miehen luo. Hän otti vaimon laukun ja seurasimme kuskiamme Skoda Superbin luo. Kuski nosteli matkalaukut takakonttiin ja me istahdimme takapenkille nauttimaan kyydistä. Saimme alkajaiseksi kyydin hintaan kuuluvan Prahan kartan, joka riitti ainakin meille koko reissun ajaksi. Kuski varmisti hotellin ja matka saattoi alkaa. Matka varaamallemme Bila Labut hotellille kesti noin puoli tuntia. Hotellilla maksoimme kyydin ja saimme paluumatkaa varten kuljetusvoucherin. Se oli suomenkielinen ja siinä oli nimeni, varausnumero, hotelli, henkilömäärä, paluukuljetuksen päivämäärä ja kellonaika sekä hinta ja maksutapa. Me maksoimme euroilla, tosin ainoastaan setelit kävivät. Saimme vaihtorahan euroina. Kuski lähti saman tien jatkamaan matkaa ja me astelimme sisälle Bila Labut hotelliin.

Respassa lykkäsin puolestaan hotellivoucherin tiskille. Matkamme oli tällä kertaa Arean kautta ja hotelli oli maksettu etukäteen. Respan tyttö katseli hetken aikaa eri papereita ja lykkäsi kohta meidän eteen toisen lapun ja alkoi selittää. Heillä oli kuulemma teknisiä ongelmia; kuumaa vettä ei tullut. Tämän vuoksi meidät majoitettaisiin lähistöllä olevaan toiseen neljän tähden hotelliin. Hän otti voucherimme ja antoi meille toisen lapun, jossa kävi ilmi majoittautumisaikamme ja se, että majoitus oli maksettu. Paikalle sattui myös toinen suomalaispariskunta, jolle kävi täsmälleen sama juttu.


Designhotel Elephantin toinen sisäänkäynti
Designhotel Elephantin toinen sisäänkäynti

Seuraavaksi saimme hotellin henkilökuntaan kuuluvan miehen oppaaksi, joka lähti johdattelemaan meitä kohti uutta majoituspaikkaa. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun meikäläisestä haluttiin päästä eroon näin nopeasti, hah! Matka ei ollut pitkä, noin korttelin verran ja vähän päälle. Menimme Casino-kyltin reunustamasta ovesta ja ohitimme aulassa parkissa olevan punaisen Skoda 450 Roadsterin. Portaat ylös ja vielä yhdestä ovesta, niin olimme uuden hotellimme respassa. Siellä homma vaikutti olevan selvä, joten ihan puskasta emme tipahtaneet heidän tiskilleen. Annoimme alkuperäisestä hotellista saamamme paperin ja kirjauduimme sisään. Saimme hotellihuoneemme avaimen ja ohjeet missä huone on. Lisäksi respan nuoriherra kertoi milloin saisimme aamiaista ja missä aamiaisravintola sijaitsee. Sinne pääsi samalla hissillä, kun ajoi aivan alas.


Designhotel Elephantin huone nro 307
Designhotel Elephantin huone nro 307

Ajoimme hissillä kolmanteen kerrokseen ja löysimme käytävältä oikean huoneen oven. Huoneen avain oli perinteisen mallinen, mutta siinä paloi joku led, kun sen laittoi lukkoon ja lukko alkoi surista. Ihan normaalisti kääntämällä sen kyllä avasin, joten led saattoi liittyä johonkin turvajuttuun.


Hotellihuoneen designia
Hotellihuoneen designia

Huoneessa oli iso sänky, sohvakalusto, kolme pöytää, minibaari ja televisio. Huoneemme oli kadun puolelle ja hotellin viereisen kadun toisella puolen meni monikaistaisen tien silta. Liikenteen melu ei kuitenkaan tuntunut haittaavan, ellei pitänyt ikkunoita auki. Vessasta puolestaan löytyi vessanpytyn ja lavuaarin lisäksi bidee ja amme. Siellä oli myös pyyhkeet ja shampoot käyttäjiä odottelemassa. Eteisen kaappeja kolutessa löysimme myös safeboxin, johon ei kuitenkaan ollut avainta.

Etsin hotellihuoneesta jotain informaatiota, koskien hotellia ja sen palveluita. Ei löytynyt, vaikka kolusin kaikki paikat. Ainoa informaatio oli puhelimen luona oleva laminoitu lappunen, josta kävi ilmi hotellin nimi, osoite, soitto-ohjeet, huoneen puhelinnumero ja hätänumerot. Huoneessa ei ollut myöskään mitään muistiinpanovälineitä, ellei minimaalisen sisällön omaavan minibaarin ostolistaa lasketa mukaan. Minibaari oli todella nimensä veroinen. Minibaarissa 0,5 vesi maksoi 40 CZK, joka vastaa matkan aikaisella kurssilla 1,67 €. Olut 0,33 maksoi 70 CZK, Coca Cola 0,33 45 CZK, punaviini 0,187 litran 70 CZK ja pieni sipsipussi 40 CZK.


Lähin pieni ruokakauppa Na Porici kadulla
Lähin pieni ruokakauppa Na Porici kadulla

Ilta alkoi olla meille jo sen verran hyvin pulkassa, että kaipasimme ainoastaan pientä naposteltavaa ja lepoa huomenna odottavaa kävelemistä varten. Päätimme lähteä etsimään jonkun ruokakaupan. Respassa tiedustelimme safeboksista ja sen hinnasta. Se oli kuulemma ilmainen ja saimme siihen avaimen. Lähin ruokakauppa Zabka löytyi Bila Labut hotellin ja nykyisen hotellin puolesta välin.

Oli aivan pakko ostaa sieltä pari pulloa tummaa tšekkiläistä olutta, eihän sinne maidon takia tullut lähdettyä, heh! Nyt oli jo oluen hinta kohdallaan, sillä tummaa tšekkiläistä olutta sai panttimaksu mukaan lukien 18,90 CZK (0,79€) hintaan. Vertailun vuoksi minibaaria isompi sipsipussi maksoi kaupassa 22,30 CZK, eli melkein puoleen hintaan.

Ostokset olivat tyhjässä kaupassa nopeasti tehty ja palasimme takaisin hotellille punaisen Skodan ohitse. Ilta meni tulevan päivän ohjelmaa suunnitellessa ja televisiota katsellen. Televisiosta näkyi aika paljon kanavia, sekä tšekkiläisiä että kansainvälisiä. Töllö olisi saanut olla isompi, mutta menettelihän se noin lyhytaikaista käyttöä ajatellen tuonkin kokoisena.


- etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi