Tšekin lomamatka 2010

- Praha -
- 2. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Maanantai 29.3

Hyvää huomenta Praha kello 6:30! Herätys oli aikainen, kuten yleensäkin lomareissuilla, mitä jotkut pitävät jopa sairautena, heh. Herättyäni koetin saada television päälle, siinä onnistumatta. Illalla se oli toiminut vielä moitteetta, mutta nyt ei. Hetken kaukosäädintä ja television nappeja paineltuani sain näkymään yhden kanavan. Mitään muuta ei voinut tehdä kun katsoa vain yhtä kanavaa ja ruudun keskellä olevaa kellon logoa. Otin jopa virrat pois töllöstä, mutta asia ei muuttunut miksikään, joten aamutelevision katsominen jäi haaveeksi. Testasin kaukosäätimen toiminnan videokameran avulla ja kyllä se nappeja painamalla lähetti ainakin jotain.

Eikä tämä ollut vielä tässä. Lähdin reippaana poikana suihkuun ammeeseen. Vetelin suihkuverhon eteen ja trallallaa, suihkuttelin siellä aikani. Astuessani pois ammeesta kummastelin lainehtivaa lattiaa, kele! Olin näemmä suihkutellut vedet ammeen ja suihkuverhon raosta lattialle, pah! Meni kuivaushommaksi tällä kertaa.


Hotellin alakerran aamiaisravintola
Hotellin alakerran aamiaisravintola

Aamutoimien jälkeen oli vuorossa aamun paras hetki, eli jonkun toisen laittama runsas aamiainen. Ajoimme hissillä alakertaan ja päädyimme täysin tyhjään aamiaisravintolaan. Oli hyvä tilaisuus ottaa sieltä muutama kuva, häiritsemättä ketään toisia ruokailijoita. Siellä oli tarjolla nakkeja, paistettuja munia, munakokkelia, erilaisia juusto- ja makkaraleikkeleitä, leipää, sämpylöitä, munkkeja, jogurttia, muroja sekä kahvia, teetä ja mehuja. Aloitettuamme ruokailun tuli tarjoilija nimilistan kanssa ja kysyi huoneen numeron. Sen lisäksi meidän kummankin piti kuitata nimikirjoituksella oman nimen kohdalle, että olemme nauttineet aamiaisen. Tuo oli ensimmäinen kerta kun joudun kuittaamaan aamiaisen hotellissa. Listan mukaan hotellissa asui muitakin suomalaisia kuin me ja se toinen samaan aikaan tullut pariskunta.


Powder Gate
Powder Gate

Lähtiessämme aamulla hotellilta, kerroin respalle television ongelmista ja hän lupasi ottaa asian hoidettavaksi. Illalla väsyneenä olisi ihan kiva katsella muuta kuin yhtä kanavaa, varsinkin kun sen ääni oli niin pienellä, ettei tällainen puukorva edes kuullut sitä kunnolla.

Menimme hotellin pääovesta kadulle ja lähdimme opaskartan opastamana suunnistamaan kohti Kaarlensiltaa. Tottahan toki kävi jälleen niin, että kartasta suuntia katsoessani en muistanut kaikkea kävellessä ja teimme ylimääräisen lenkin heti aamutuimaan. Sää oli sateinen, mutta onneksi vettä ei tullut kaatamalla, vaan ripsien.

Aikaisesta ajankohdasta johtuen porukkaa oli liikkeellä aika vähän, mitä nyt työmatkalaisia jonkun verran aseman tietämillä. Liikkeet ja kojut olivat vielä kiinni. Aikamme kierreltyä päädyimme Vltavan rannalle. Joen rannalta bongasimme helposti kuulun Kaarlensillan, joka näytti kyllä aika räjähtäneeltä tapaukselta. Sillan pielessä oli vielä hiljaista, koska joka ikinen myyntipaikka oli vielä kiinni.


Remontissa oleva Kaarlensilta
Remontissa oleva Kaarlensilta

Kiersimme sillan päätyyn, jossa jouduimme tovin odottelemaan, että avolavainen remonttimiesten auto pääsee pois sillalta. Sillalla tehtiin jotain remonttia ja se oli osan matkaa vain puolittain käytössä. Tässä vaiheessa jo ensimmäiset kaupustelijat virittelivät myyntipisteitään sillalle. Me jatkoimme matkaa sillan yli. Lähtiessämme nousemaan kohti Prahan linnaa, poikkesimme eräässä matkamuistomyymälässä lämmittelemässä. Aamun sää oli aika kolea, ihan sormia paleli. Myymälässä tuli tehtyä samalla tuliaisostos, koska kohdalle sattui sopiva tuote. Matka jatkui ja poikkesimme avoinna olevan Mäkkärin vessassa, joka oli yrittäjävetoisena maksullinen (5 CZK).


Prahan linnan kulmilla
Prahan linnan kulmilla

Ylämäki jatkui ja askel lyheni. Tässä vaiheessa emme olleet läheskään ainoita linnalle päin menijöitä, vaan mäessä puuskutti muitakin. No, yllättävän helposti sinne kiipesi ja ilman suurempia hengästymisiä. Ylhäältä oli aika hyvät näkymät kattojen yli Prahan keskustaan. Myös Petrinin kukkulan näköalatorni näkyi hyvin.

Meillä oli ensin tarkoitus ostaa liput ja lähteä kiertelemään linnaa. Kiersimme vähän ulkoaluetta ja totesimme, että onpas aikamoisen iso paikka ja kiertämiseen saa varata koko päivän. Suuntasimme lipputoimistoon tutkailemaan lippujen hintoja. Aikamme pähkäiltyämme, tulimme siihen tulokseen, että meille riittää käynti Pyhän Vituksen katedraalissa. Lipunmyynnistä selvisi, että sinne pääsee ilmaiseksi, joka miellytti meitä suuresti. Päätimme jättää muiden paikkojen kiertämisen toisille turisteille ja suuntasimme katedraalille.


Pyhän Vituksen katedraali
Pyhän Vituksen katedraali

Olimme todella hyvään aikaan liikkeellä, sillä katedraalille ei ollut juurikaan jonoa. Jouduimme seisomaan portailla viitisen minuuttia, kun kävijöitä päästettiin sisälle vain tietty määrä kerrallaan. Olihan se aika vaikuttava paikka, varsinkin kun sitä oli entisöity todella pitkään. Sinänsä tuo oli aika nopeasti kierretty. Aika monilla näytti olevan mukana ääniopasteet, joiden avulla paikasta saisi varmasti paljon enemmän irti.

Katedraalin ihmettelyn jälkeen päätimme poiketa alueella olevassa kaupassa, jonka olimme huomanneet katedraalille kävellessämme. Ostimme kaupasta postikortit (á 10 CZK) hintaan, vaikka arvelin niiden olevan kohtalaisen hyvin hinnoiteltuja. Vertailun vuoksi halvimmat postikortit löytyivät kirjakaupoissa (4 CZK). Postimerkkejä emme kaupasta saaneet, vaan ne piti ostaa katedraalia vastapäätä olevasta postikonttorista. Täti postin tiskillä arvasi heti mitä olemme vailla ja möi meille merkit 17 CZK kappalehintaan. Istuimme postissa pöydän ääreen ja kirjoittelimme kortit saman tien. Tuo oli hyvä päätös, sillä kortit olivat tulleet Suomeen ennen meidän paluuta, kerrankin näin päin. Laitoimme kortit siis postiin maanantaina ja osa oli saanut ne Suomessa jo keskiviikkona, eli nopeaa toimintaa!


Kohti Petrinin kukkulaa
Kohti Petrinin kukkulaa

Kirjoitusoperaation jälkeen kiertelimme vielä alueella jonkin aikaa. Väkeä lappasi paikalle niin ovista kuin ikkunoistakin, heh, jos moista sanontaa voi käyttää. Yllättävän nopeasti kun päivä alkoi lähestyä puolta, kansa kansoitti paikat. Ennen poistumistamme kävelimme vielä katedraalin sivuitse ja jono sinne oli mieletön. Eli, kannattaa lähteä reissuun heti aamusta kun paikka aukeaa. Aukioloajat saa parhaiten tietoon Prahan linnan nettisivuilta, siellä on muutakin infoa paikasta. Alueen portista emme päässeetkään heti ulos, sillä käynnissä oli vahdinvaihto. Vaihdon jälkeen ulkoa päin rynni sisälle sellainen ihmismassa, että pysyttelimme suosiolla hetken sivussa.

Seuraavaksi päätimme lähteä käymään Petrinin kukkulalla. Ja ei, karttaa emme vilkaisseet, vaan luotimme tuuriin ja lähdimme kiipeämään tietä ylöspäin. Olin varma, että kyllä sinne jotenkin linnalta pääsee. Aikamme ylöspäin talsittuamme tulimme muurin kulmaukseen, jossa oli pieni kyltti ”Petrin”. Oletimme olevamme oikealla tiellä ja lähdimme nousemaan sen vierustaa menevää tietä. Hiljaista oli, olimme tovin aikaa ainoat kulkijat. Vasta lähellä huippua tapasimme muita ihmisiä.


Petrinin kukkulan näköalatorni ja kahvila
Petrinin kukkulan näköalatorni ja kahvila

Lopulta pääsimme näköalatornin juurelle. Siellä oli jo jonkun verran porukkaa ja osa näytti kiipeävän portaita kohti tornin huippua. Meitä eivät ylimääräiset portaat houkutelleet, joten en tullut katsoneeksi mitä sinne kiipeäminen maksoi. Mielestäni kukkulalta näki alas ihan tarpeeksi hyvin ilman tornia, varsinkin kun lehti ei ollut vielä puussa. Kahvilassa sen sijaan tuli piipahdettua, sillä ”vuorelle” nouseminen oli alkanut janottaa. Nautimme cappuccinon (60 CZK) ja 0,5 litran hanaoluen (35 CZK) kahvilan hälyssä, josta paikalle tullut nuoriso piti huolen. Tornin alakerrasta olisi voinut myös ostaa jotain pientä, mutta tarkemmin emme tarjontaa tutkailleet.


Funicular rautatie
Funicular rautatie

Tornin jälkeen ihmettelimme hetken ulkona. Lähistöllä olevaan peililabyrinttiin oli pieni nuorisojoukko jonottamassa. Nähtävästi tuonne pääsi vain tietty määrä porukkaa kerrallaan. Peilit eivät sytyttäneet, joten päätimme katsella tien alaspäin ja kohti sellaista paikkaa jossa saa hiljennettyä nälkäisen vatsan. Mielessä kävi Funikulaari, eli pienoisjuna, jolla pääsee huipulle ja takaisin. Katsoin kartastamme paikankin, mutta päätimme olla urheita ja vie…, siis kävellä alaspäin. Jonkin aikaa käveltyämme näimme kyseisen junan, joka ei ainakaan meidän viipyilevän alas menon aikana liikahtanut.


Näkymä Petrinin kukkulalta
Näkymä Petrinin kukkulalta

Kukkulalta näki alas kaupunkiin ihan kivasti. Myöhemmin tosin puiden lehdet rajoittavat näköaloja jonkin verran. Tuo kukkula on varmasti kesäaikaan kaunis paikka, nyt aikaisessa keväässä hieman ankean oloinen. Kävelimme muurin vartta kohti Kaarlensillan viereistä siltaa, sillä emme halunneet ylittää jokea samaa siltaa käyttäen. Tässä oli myös sellainen taka-ajatus, että hieman etäämpänä Kaarlensillasta voisi lounas olla halvempi.

Matkalla alas kävelimme ensin muurin päähän sellaiseen kohtaan, josta emme päässeet turvallisesti alas. Törmäsin kyseisessä paikassa sammakkoyhdyskuntaan. Eivät olleet ninjasammakoita, joten pääsin jatkamaan matkaani. Laskeutuessamme kukkulan kävelyteitä pitkin totesimme matkan olevan aika pitkä. Ylöspäin nouseminen toista kautta oli ollut oikeastaan jopa helpompaa, kun autotie tuli aika lailla suoraan ylös. Viimein olimme alhaalla, josta bongasimme turisti-infon. Kävimme tiedustelemassa sieltä Skoda-museota, mutta se olisi ollut toisessa kaupungissa, joten jätimme moisessa paikassa käynnin todellisille Skodailijoille.


Stara Praha ravintola ja lounas
Stara Praha ravintola ja lounas

Jatkoimme matkaa ruokapaikkoja silmäillen. Pizzamestat ohitimme ja yritimme löytää jotain normaaliin lounaaseen liittyvää. Lähdimme sillalle päin ja silmiimme osui tien toisella puolen olevan ravintolan kyltti, jossa oli maininta lounaasta. Liikenteen takia jouduimme tekemään pienen lenkin, jotta pääsimme ravintolan luo. Astelimme sisälle ja tarjoilija ohjasi meidät pöytään. Saimme ruokalistat eteemme, mutta eihän niissä ollut mitään mainintaa lounaasta. Kysyimme ulkona kyltissä mainituista lounaista ja tarjoilija näytti ne ruokalistasta ja kertoi niistä. Päädyimme tilaamaan yhden vaihtoehdon, sillä se kuulosti syötävältä.

Juomat saimme nopeasti ja lounaaseen kuulunut sipulikeitto tuli myös todella nopsaan. Keitto oli hyvä, vaikka sipulikeitto ei suurta herkkuani olekaan. Keiton jälkeen saimme eteemme varsinaisen lounaan, jossa oli possunlihaa kinkulla ja juustolla höystettynä sekä perunamuusia. Ihan oli normilounas, ei voinut valittaa yhtään. Laskun maksun aikaan ei myöskään tullut mieleen valittaa, sillä itse lounas maksoi 79 CZK (3,30 €). Olut maksoi 35 CZK ja mineraalivesi 30 CZK. Koko ateriointi tuli maksamaan 223 CZK (9,31 €) ja tämä siis kahdelta hengeltä. Ei ollenkaan paha millään mittarilla mitattuna. Toki varmaan jostain saa vielä halvempaa ruokaa myös Prahassa, mutta omasta mielestä tuo oli jo halpa.


Havelska markkinakatu
Havelska markkinakatu

Massut täynnä oli mukava jatkaa päivää, nyt kuuli jopa omat ajatukset. Ylitimme sillan ja päädyimme vanhankaupungin nurkille Havelska markkinakadulle, jossa oli hyörinä päällä. Kadulla oli kojuja, joissa myytiin sekä syötävää että rihkamaa ja käsitöitä. Kadun molemmin puolin oli pieniä matkamuistomyymälöitä, joista kävimme ostamassa mm. astronomisen kellon kirjahyllyyn, tosin ilman apostoleita. Kauppa oli hinnoitellut kellon 1 korunan halvemmaksi mitä kojumyyjät. Tiedä sitten olisiko kojuista saanut tinkimällä alennusta. Mitään muuta ei tullut ostettua, kun tyhjänpäivästä rihkamaa on turha ostaa. Joku pieni matkamuisto kotiin riittää mainiosti.


Staroprazska galerie kahvila
Staroprazska galerie kahvila

Emme olleet nauttineet lounaan yhteydessä kahvia, joten nyt alkoi tehdä sellaista mieli. Menimme ensimmäiseen kohdalle sattuneeseen kahvilaan, joka oli taidekahvila Staroprazska galerie. Tavallisen kahvin saaminen vaikutti olevan vaikeaa, joten otimme listalta Irish coffeen ja Algirian coffeen. Noille kahdelle kahville tuli hintaa yhteensä 114 CZK (4,76 €). Kahvilan seinillä oli myynnissä olevia tauluja, mutta täysin ymmärtämättöminä taiteesta jätimme ostokset tekemättä. Paikka oli siitä hyvä, että siellä oli hyvin tilaa eikä meteli häirinnyt. Tauon jälkeen jalkauduimme jälleen kaupungille, kiertelemään sen katuja. Onneksi sää oli parantunut aamuisesta ja sateesta oli muistona vain muutamia lätäköitä.


Grilliruokaa torilla
Grilliruokaa torilla

Aikamme talsittuamme päädyimme ostoskeskus Kotvan kulmille. Kotvaan emme jaksaneet lähteä, vaan piipahdimme kadulta alas Albert-supermarkettiin. Tosin ennen sinne menoa kävin ostamassa samassa yhteydessä olevasta eläinkaupasta koirille tuliaisnameja, pitihän karvakuonojenkin saada jotain tuliaisia.

Albertti oli iso kauppa ja siellä oli hyvät olutvalikoimat ja kohtalaisen edullista. Halvin ostamani 0,5 litran tumma olut maksoi tuolla 14,50 CZK (0,61 €). Ostimme tuolta kaikenlaista pientä mutusteltavaa ja juotavaa iltaa varten. Kauppa oli kahdessa kerroksessa ja valikoima oli hyvä. Hinnat olivat myös halvemmat mitä lähimmässä pikkukaupassa.

Palattuamme illalla hotellille, totesin television toimivan jälleen kuten pitääkin. Se oli kääntynyt seinällä vinoon, joten joku oli käynyt huoneessa asti sitä korjaamassa. Heräsi pieni epäilys, että television ja seinän välissä oleva boksi oli resetoitu, kun signaali televisiolle näytti tulevan ip-verkon kautta.


- edellinen päivä - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi