Tšekin lomamatka 2010

- Praha -
- 5. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Torstai 1.4


Designhotel Elephantin infolappu
Designhotel Elephantin infolappu

Heräsimme viimeiseen matkapäivään kuudelta. Lehto lähtisi vasta 11:30, mutta olimme varanneet kyydin kahdeksaksi alkuperäisen hotellin eteen. Aamiaisen suhteen aikataulumme teki tepposet, sillä hotellilla aamiainen tarjoiltiin vasta puoli kahdeksalta, mikä on mielestäni aika myöhäinen ajankohta. Olimme eilen Albertissa käydessämme huomioineet tämän ja ostaneet vähän aamiaistarvikkeita huoneeseen, ettei ihan tyhjin vatsoin tarvitse lähteä kylmään maailmaan. Noin puoli kahdeksalta lähdimme kirjautumaan ulos hotellista. Respassa kaikki meni muuten hyvin, mutta nuori naishenkilö väitti meidän ostaneen yhden oluen minibaarista? Ei, emme olleet sortuneet ylihintaiseen ja alikokoiseen korvikkeeseen. Hetken papereita selattuaan hän kuitenkin ilmoitti, että homma on kunnossa eikä olutta tarvinnut maksaa.


Näkymä Bila Labut hotellin edestä
Näkymä Bila Labut hotellin edestä

Poistuimme respasta rakennuksen läpi samaa kautta mitä sinne olimme tulleetkin. Matkalla hyvästelimme punaisen avo-Skodan, joka jäi odottelemaan uusia turisteja. Päivästä vaikutti tulevan aurinkoinen, mitä sääennustus oli luvannutkin. Kiskoimme matkalaukkumme Bila Labut hotellin eteen, jonne kyytimme oli alun perin tilattu. Juuri montaa minuuttia meidän ei tarvinnut odotella, sillä noin 7:40 hotellin eteen pysähtyi Passatti. Autosta nousi nuori mies, joka tervehti englanniksi ja kysyi minua nimeltä.


Näkymiä auton ikkunasta
Näkymiä auton ikkunasta

Kuskin varmistettua lentokentän terminaalin, lähdimme matkaan Passatin takapenkillä istuen. Matka suuntautui ensin Vltava-joen rannalle ja siitä kohti Prahan linnaa. En osaa sanoa oliko reitti suorin vai kiersimmekö ruuhkat kun reittimme kävi aika korkealla. Lentokentältä tullessa emme ajaneet samaa reittiä, vaan tulimme ilman vuoristokierrosta. Ei meitä pieni kiertely haitannut, päinvastoin. Oli ihan kiva katsella maisemia, kun ainakaan sillä reitillä ei ruuhka haitannut matkantekoa.


Perillä terminaali kakkosessa
Perillä terminaali kakkosessa

Matka sujui jouheasti kuskin hoidellessa samalla jotain asioita puhelimellaan. Päästyämme isommalle lentokentän suuntaan menevälle tielle kohtasimme isot ruuhkat, tosin kaupungin suuntaan. Lentokentän suuntaan oli tietöitä ja yksi kaista pois käytöstä, mutta sekään ei aiheuttanut ruuhkaa. Olimme varanneet reilusti aikaa, sillä koskaan ei tiedä millaiset ruuhkat missäkin on, jos ei ole aikaisemmin käynyt. Perillä lentokentällä kuski osti automaatista pysäköintilipun. Jättäessään meidät terminaali kakkosen eteen, hän pyysi voucherin, jonka annoimme hänelle. Matkaan oli mennyt aikaa 35 minuuttia.


Prahan lentokentän lähtöhalli
Prahan lentokentän lähtöhalli

Lentokentällä tauluja tiirailtuamme totesimme, ettei lennollemme ole määritelty vielä check-in tiskejä, joten lähdimme etsimään aamukahveja. Olin lukenut jostain, että lentokentällä oli Mäkkäri, joten aloimme katsella sen kylttejä. Päästyämme kakkosterminaalin toiseen päähän huomasimme Mäkkärin opasteet. Se oli ykkösterminaalin suunnassa 90 metriä, joten laskeuduimme hissillä kerroksen alaspäin ja lähdimme ykkösterminaalia kohti. Sieltähän se löytyi käytävän vasemmalta puolen. Tiskillä meitä sattui palvelemaan vanhempi täti, joka ei puhunut sanaakaan englantia, selitti vain omalla kielellään jotain. Saimme kuitenkin tilattua mitä halusimme. Ostamani kahvi ja croissantti maksoi yhteensä 60 CZK (2,51 €).


Matkalaukkujen kelmutusta
Matkalaukkujen kelmutusta

Aamukahvien jälkeen palailimme kakkosterminaaliin. Vieläkään lennollemme ei ollut merkattu check-in tiskejä, joten jäimme istumaan penkille näyttötaulujen viereen. Siinä samalla meille valkeni yksi asia. Olimme Suomessa lentoa odottaessamme ihmetelleet erään aasialaismatkustajan kelmutettua matkalaukkua. Se oli ihan itse kötöstetyn näköinen. Täällä koimme valaistuksen, kun katselimme istumapaikkamme lähellä olevaa palvelupistettä, jossa kaksi henkilöä kelmutti pyöriviä alustoja hyväksi käyttäen matkustajien matkalaukkuja. Pieni maksu siitä meni, mutta asiakkaat vaikuttivat tyytyväisiltä. Kyseinen aikaisemmin näkemämme aasialaismies oli varmaan käyttänyt vastaavaa palvelua, säästänyt kelmun ja kelmuttanut sillä itse jatkossa. Ei, emme käyttäneet kyseistä palvelua, heh.

Noin kaksi tuntia ennen koneen lähtöä check-in aukesi ja pääsimme toisina tiskille. Seuraavaksi suuntasimme turvatarkastukseen. Ennen sitä oli passin- ja matkalipun tarkastuspiste. Tämä meni nopeasti, mutta turvatarkastus tökki pahasti, vaikka porukkaa oli joka jonossa vain parikymmentä ennen meitä. Jostain käsittämättömästä syystä lähes kaikki meidän edellä olleet alkoivat vasta läpivalaisulaitteen luona käskystä riisua takkejaan ja tyhjennellä taskujaan. Ihanko tosissaanko nämä ihmiset olivat kaikki ensimmäistä kertaa menossa lentokoneeseen? Lisäksi läpivalaisulaitteen hihna oli niin lyhyt, että sille sopi asioimaan vain yksi asiakas kerrallaan. Aikaa meillä oli, joten tuo nyppi vain periaatteellisella tasolla.


Lähtöportti Prahan lentoasemalla
Lähtöportti Prahan lentoasemalla

Kohdaltamme turvatarkastus meni ilman ongelmia. Suuntasimme sieltä suoraan lähtöportin luo. Sen lähettyvillä oli muutama myymälä, joissa kävimme katselemassa ja tuhlaamassa vielä jäljellä olevia rahoja. Ennen lentomme lähtöä portilla C2 oli jonkinlainen huumekoirien koulutustapahtuma kahdella koiralla. Olivat vähän nuoria ja innokkaita haukkuja vielä. Oli mukava seurata miten ne toimivat ohjaajan opastuksella.


Kohta perillä!
Kohta perillä!

Lentomme lähti noin kymmenisen minuuttia myöhässä, sillä edellinen saksalaiskone lähti portilta myöhässä. Nähtävästi sen vuoksi check-in tiskin tieto tuli paljon myöhemmin mitä muille lähteville lennoille. Koneessa oli yllättävän vähän matkustajia, menomatkaa huomattavasti vähemmän. Osa menomatkalla nähdyistä suomalaisista oli myös nyt koneessa. Lennon aikana myöhästynyt lähtö kurottiin kiinni ja perillä Suomessa oltiin aikataulun mukaisesti.

Kotimaan kamaralla kaikki sujui täysin normaalisti. Saimme matkalaukkumme pienen odottamisen jälkeen. Kiskoimme ne ykkösterminaaliin, jossa pulitin pysäköintiautomaatille vaaditut 54 euroa! Tämän jälkeen ajelimme hissillä P3-pysäköintitalon katolle ja starttasin viikon kattonäkymistä nauttineen patonkivankkurin. Hurautimme kaupan kautta kotiin. Jälleen oli yksi matka tehtynä ja yksi uusi maa käytynä.


- edellinen päivä - Loppusanat -


© Rauno Vääräniemi