Tunisian lomamatka 2008

- Sousse -
- 1. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Lauantai 31.5.2008

Lähteminen on kivaa, varsinkin kun lähtöaika sattuu olemaan iltapäivän tunneilla. Olimme nyt hyvissä ajoin liikenteessä, eli lähdimme kotoa 14:30 kieppeillä. Tungimme matkalaukut automme takakonttiin ja suuntasin sen keulan kohti lentoasemaa ja Lentoparkkia.

Perillä Lentoparkin kohdalla meitä odotti epämieluisa yllätys, nimittäin muutkin olivat tajunneet sen hyvyyden ja täyttäneet paikan ääriä myöten. Varasuunnitelma oli kypsynyt päässä tällaista takapakkia odotellen, joten emme menneet paniikkiin ja alkaneet riehua, vaan auton keula kohti P3-pysäköintitaloa. Siellä oli kolmannessa kerroksessa jo hyvin tilaa.

Auto parkkiin ylös, hissillä alas tunneliin ja sieltä nousimme kotimaanterminaalin puolelle. Kävelymatkaa ulkomaanterminaaliin toki tuli, mutta koko matkan sai kävellä katon alla. Toinen yllätys odotti ulkomaanterminaalissa, jossa oli aivan tolkuttoman paljon porukkaa jonottamassa lähtöselvitykseen. Koulujen päättymispäivä vaikutti aikamoiselta painajaiselta lentoasemalla!

Meille ei todellakaan jäänyt ylimääräistä aikaa kaikkien pakollisten jonottamisien sekä tax-freemyymälässä käynnin jälkeen. Myymälästä oli aivan pakko käydä ostamassa puteli perinteistä matkalääkettä, eli konjakkia. Puolikkaan pullosta saa juuri viikoksi pienet aamu- ja iltahömpsyt itselle. Satuimme myymälään pahimmilleen japanilaisturistilauman perässä. Meinasivat jalat väsyä, kun jonotimme kassalle heidän perässä, kun he maksoivat muumiostoksiaan mahdollisimman pitkän kaavan kautta.


Kotimaa nyt taakse jää...
Kotimaa nyt taakse jää…

Lentokoneeseen mentiin alakerran lähtöportin kautta, eli jouduimme käyttämään bussia koneeseen pääsyyn. Lähtö viivästyi noin kaksikymmentä minuuttia. Loma oli juuri alkanut, joten mitä pienistä myöhästymisistä.

Lentokoneessa saimme eteemme maahantulo- ja maastapoistumiskaavakkeet. Saimme henkilökunnalta hyvät ohjeet sen täyttämistä varten, joten kielitaidottomallekaan sen täyttäminen ei tuota vaikeuksia.

Perillä Monastirissa pääsimme ulos koneen molemmista päistä ja jälleen bussimatka terminaalirakennukseen. Ensimmäisenä oli passintarkastus, johon jouduimme jonottamaan jonkin aikaa. Vaikka jonot eivät olleet pitkiä, oli tarkastustahti aika verkkainen. Tuon jälkeen oli varmaan maailman ylimaallisin käsimatkatavaroiden läpivalaisu sekä turvaportti. Seuraavaksi matkalaukkuhihnan luo, jossa toinen laukuistamme sattui juuri ilmestymään eteemme. Toinenkin laukku tuli, mutta sitä piti hetki odotella.

Laukkujen kanssa suuntasimme aulaa kohti matkaopasta etsimään. Meillä oli pieniä vaikeuksia löytää oikea henkilö, sillä kansio ei ollut näkösällä hänen keskustellessa jonkun matkustajan kanssa. Löysimme oppaan kuitenkin helposti hetken pyörittyämme ja saimme ohjeet mennä ulkona olevan toisen oppaan luo. Häneltä saimme nimellämme varustetun kirjekuoren ja ohjeen mennä oikean bussin luo.


Abou Nawas Nejma hotelli
Abou Nawas Nejma hotelli

Matkalla hotellille opas kertoili käytännön asioista, niin hotelliin kirjautumisesta kuin muistakin jutuista. Olimme noin 22:00 paikallista aikaa hotellilla. Meidän hotelli oli ensimmäinen johon bussi jätti porukkaa, joten vältyimme pakolliselta hotellikierrokselta. Opas kävi hotellin aulassa kertomassa käytännön järjestelyistä hotelliin kirjautumisen suhteen. Saimme myös tietää tallelokeron olevan ilmainen. Meitä suomalaisia tuli samalla kertaa hotelliin vain kolme porukkaa.

Saimme respasta huoneen avaimen ja sisäänkirjautumiskaavakkeet. Saisimme täytellä ne kaikessa rauhassa illan ja yön aikana ja palauttaa vasta seuraavana päivänä respaan. Laukkupoika oli nähtävästi jo unten mailla, sillä lupailuista huolimatta kukaan ei tullut kantamaan laukkujamme. Raahasimme ne lopulta itse kolmanteen kerrokseen. Saimme tietysti huoneen siitä siivestä jossa ei ollut hissiä.


Hotellihuone
Hotellihuone

Huoneessa emme kovin pitkään vanhentuneet, kunhan katsoimme sen läpi ja tarkastimme parvekkeelta avautuvan näköalan. Meillä alkoi olla jano ja koska paikallista rahaa ei ollut dinaariakaan, palasimme respaan kysymään rahanvaihdosta. Aika yllättävää, mutta rahan vaihto onnistui kivutta kellon lähestyessä puolta yhtätoista. Paikalliset rahat taskussa poistuimme ulkoilmaan etsimään lähintä supermarkettia. Sellainen pieni, vähän nakkikioskia suurempi löytyi viistosti kadun toiselta puolen. Kävimme ostamassa sieltä 1,5 litran limun ja 1,5 litran veden 2 Tunisian dinaarin (TND) hintaan.

Pojan mennessä jo nukkumaan, jäin itse pähkäilemään hotellikorttien täyttämistä, mikä ei ollutkaan aivan yksinkertainen juttu. Matkatoimiston tervetulopaketin mukana olivat hotellikortin täyttöohjeet, mutta ohjeilla ei ollut oikeastaan juurikaan yhteistä meidän hotellikortin kanssa. Termit olivat aivan toiset kuin meidän täytettäväksi saamissa korteissa. Korteissa ei ollut luonnollisesti englannin kieltä, sehän olisi ollut jo liiankin helppoa. Aikani asiaa ihmeteltyä keksin tutkia sattuuko elektronisen sanakirjan kielistä yksikään olemaan sama mitä kieliä hotellikortissa oli. Kävi tuuri, sillä hotellikortti ja sanakirja puhuivat molemmat italiaa. Jes, väsynein silmin täyttelin kortit yöllä Italia – Suomi käännöksiä tihrustellen. Kaikkea ei sanakirjakaan tiennyt ja jätin ne kylmästi täyttämättä.

Laitoin yöllä lämpömittarin parvekkeelle olettamaani varjoisaan paikkaan. Varttia vaille kaksitoista yöllä lämpömittari kertoi lämpötilan olevan 24 astetta celsiusta.


- etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi