Tunisian lomamatka 2008

- Sousse -
- 3. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Maanantai 2.6.2008

Ohhoh, nythän sitä tuli nukuttua oikein kunnolla! Nousin sängystä kahdeksalta, joka on meikäläisen lomailemisessa jo lähes ennennäkemätöntä. Tarkastin heti parvekkeen lämpömittarin ja se näytti lähes arktisia lukemia, eli elohopea oli tipahtanut 21 asteen kohdalle. Lieneeköhän se ollut jo jäässä, heh!


Hotellin aamiaisravintola
Hotellin aamiaisravintola

Olimme tällä kertaa aamiaisella vasta puoli yhdeksän aikaan ja sen kyllä huomasi väkimäärässä. Ruokapöydät olivat lähes täynnä aamiaisen mutustelijoita. Tarjonta oli vieläkin vähäisempää mitä eilen, jopa lautasia piti etsiä kulkukissojen kanssa. Saimme kuitenkin mätettyä vatsoihimme jotain, ettei ihan nälissään tarvinnut paikalta poistua.

Kello 10:30 kieppeillä lämpömittari näytti jo 24 astetta plussaa. Pilvet olivat väistyneet, mutta tuuli oli yhä melkoisen kova. Meitä ei tuuli haitannut, sillä lomaamme ei kuulu rannalla makaaminen eikä auringonotto. Aurinkoa kyllä saa ihan tarpeeksi ulkoillessa muuten ja jos ei saa, niin entä sitten?


Hevosajelulla, hiihaa, hiihaa…
Hevosajelulla, hiihaa, hiihaa…

Teimme tänään sen mistä eilen oli ollut jo puhetta, eli menimme hevosajelulle. Hevosia oli parkissa kahden - kolmensadan metrin päässä hotellistamme. Astelimme ensimmäisen hevoskärryn luo, jonka eteen oli valjastettu kaksi valkoista hevosta. Poika halusi nimenomaan mennä valkoisten hevosten vetämissä vaunuissa. Kysyin kuskilta mitä ajelu maksaa ja hinnaksi tuli 25 TND. Kuulosti vähän tyyriiltä ja aloin tinkiä tuosta alaspäin. Loppujen lopuksi maksoin ajelusta 20 TND, mikä ei mielestäni ollut vieläkään kovin halpaa taksikyyteihin verrattuna. No, kokemus on kokemus eikä kaikkea tarvitse saadakaan ilmaiseksi.

Hevostelumatka alkoi rantakadun päästä hevosparkista ja suuntautui ensin pohjoista, eli meidän omaa hotellia kohti. Rantakadun erkaantuessa rannasta, käännyimme takaisin keskustaa kohti ja taas kohta mentiin hotellimme ohi kaviot kopsien. Ohitimme hevosparkin ja jatkoimme matkaa Soussen keskustaa kohti. Ajoimme keskustan liikenneympyröiden kautta Medinan muurin vierustalle ja matka jatkui Medinan ja sataman välistä katua pitkin.


Hevosasema, ihahaa, ihahaa
Hevosasema, ihahaa, ihahaa

Emme kiertäneet Medinaa, vaan kiepautimme vasemmalle, ohittaen hevoskyltillä varustetun huoltoaseman. Käännyimme nyt takaisin keskustaa kohti. Etenimme sataman viereistä katua ja katselimme samalla laiturissa olevaa hienoa laivaa. Myös laivamatka olisi voinut olla kiva, mutta poika ei valitettavasti oikein pidä merimatkoista noin pienillä paateilla. Matkamme jatkui keskustan liikenneympyröiden ja liikennekaaoksen läpi takaisin lähtöpaikallemme. Perillä kuski ehdotti, että hän voisi ottaa meistä vielä kuvan. Kieltäydyin, sillä ensinnäkin olin räpsinyt meistä ja maisemista ihan tarpeeksi kuvia ja toiseksi, siitä olisi pitänyt varmaan maksaa taas jotain.

Hevosajelun jälkeen palasimme jalkaisin keskustaan ja menimme Soula Centreen tekemään tuliaisostoksia. Siellä oli tuotteilla kiinteät hinnat ja taatusti tarpeeksi myyjiä. Hetkenkin kun liian pitkään ihmetteli jotain, oli joku myyjä kyselemässä miten voi auttaa. Soula Centrestä löytyi vaikka mitä jääkaappimagneetin ja mattojen väliltä. Hinnat nyt olivat mitä olivat, en niiden edullisuudesta voi sanoa oikein mitään. Joidenkin tuotteiden kohdalla totesin, että kiinteähintaisista pikkukaupoista niitä saa halvemmalla ja basaarikauppiailta voi tinkimällä saada vieläkin edullisemmin. Tuolta tuli kuitenkin ostoksia tehtyä, koska kaupankäynti on suoraviivaista valmiiden hintojen ansiosta.


Hotellin lähellä oleva iso Supermarketti
Hotellin lähellä oleva iso Supermarketti

Paluumatkalla hotellille piipahdimme jo tutuksi tulleeseen isoon supermarkettiin. Tällä kertaa piti ihan pakosta, köh, ostaa pullo valkkaria. Otin toiseksi halvimman putelin ja maksoin siitä 4,220 TND. Hintatietoja vielä sen verran, että 24 cl tölkki paikallista Celtia olutta maksoi 0,930 TND.

Iltapäivällä siivooja tuli huoneeseen meidän ollessa siellä lepuuttamassa, joten poistuimme hotellin allasalueelle. Huomasimme siellä, ettei kukaan ole pelaamassa pingistä. Poika meni respaan kysymään mistä mailat ja pallon saa ja mitä pelaaminen maksaa. Respasta sai pelivälineet ja tunti peliaikaa maksoi yhden dinaarin. Olimme viimeksi pelanneet pingistä vuosi takaperin Turkissa, joten nyt oli jo korkea aika verestää muistoja tuon pelin äärellä.

Päivä oli lämmennyt ihan kiitettäviin lukemiin, sillä 20 yli kolmen oli mittarin mukaan lämmintä jo 25 astetta, joka oli aamuiseen nähden jo vallan mukava lukema. Huoneessa piipahtaessa mutustelin eilen ostamiani täytekeksejä ja totesin Tunisialaisen huumorin olleen pääosassa keksejä pakatessa, sillä vain joka neljännessä keksiparissa oli välissä paketin lupaamaa täytettä. Käyvät varmaan kaupaksi ilman täytettäkin, joten miksi vaivautua kallista täytettä pakettiin tunkemaan, höh!

Kävimme tänään ruokailemassa hotellin yläpuoleisen kadun varrella olevassa ravintolassa. Vetelimme nassuun grillipihvin ja lampaankyljykset lisukkeineen ja juomineen. Ateriakokonaisuus maksoi 44 TND, joka oli kyllä mielestäni himpun kova hinta paikallisen tulotason huomioon ottaen. Taisi tarjoilija pistää osan summasta omaan taskuun. Ruoka oli kyllä hyvää, sitä ei voinut moittia millään tapaa.


Medina muuri
Medina muuri

Vatsat täysinä lyllersimme keskustaan tutkailemaan Medinan basaarien tarjontaa. Kiertelimme ja kaartelimme siellä aikamme. Jossain vaiheessa limun litkiminen aiheutti kiperän tilanteen pojalle ja piti etsiä jostain vessa. Sellainen löytyi eräästä pienestä kuppilasta, jonka asiakaskunta koostui paikallisista miehistä. Pojan tullessa takaisin vessasta, hän totesi, että siellä oli vain pelkkä reikä lattiassa!


Kauppakatu Medinassa
Kauppakatu Medinassa

Kävimme vielä parissa farkkuliikkeessä, kun nuorelle herralle olisi pitänyt löytää tarpeeksi lököttävät farkut. Niitä ei vaan ollut niin pieniä kokoja, joten jäimme ilman housuja. Farkkujen myyjät olivat yllättäen todella passiivisia. Yhdessäkin basaarissa nuori myyjä lirkutteli vain paikallisten tyttöjen kanssa, vaikka olimme hyvän tovin liikkeessä. Osalla on nähtävästi rahaa muutenkin tarpeeksi, ettei tarvitse myydä mitään turisteille.

Paluumatkalle hotellille otimme taksin. Kysyin kuskilta hintaa etukäteen ja hän pyysi siitä 4 dinaaria. Opas oli puhunut jostain kahdesta dinaarista, mutta suostuin tuohon neljään. Ruuhka oli nyt aivan tajuton ja saimme istua taksissa melkoisen pitkään.

Kävimme vielä illan mittaan oman hotellin baarissa nauttimassa cocktailit. Poika otti alkoholittoman version ja minä Abou Nawas cocktailin. Alkoholiton maksoi 3,3 TND ja alkoholilla varustettu puolestaan 6,5 TND. Molemmat cocktailit olivat todella hyviä, tuli uteliaisuuden vuoksi maistettua molempia. Hotellin baari oli aina lähes tyhjä, mikä vähän ihmetytti. Ehkä sen hinnat ovat yläkantissa tai sitten jossain on huomattavasti parempia paikkoja.

Illalla yhdeksän kieppeillä lämpömittari näytti 23 astetta.


- edellinen päivä - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi