Tunisian lomamatka 2008

- Sousse -
- 4. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Tiistai 3.6.2008


Aamuaurinko
Aamuaurinko

Tänään tuli heräiltyä vähän kuuden jälkeen. Aamuaurinko paistoi nätisti ja siitä piti jälleen ottaa muutama kuva. Puoli seitsemältä lämpötila oli 20 astetta. Tänään vuorossa olevan eläinpuistoretken vuoksi piti patistaa poika ylös vuoteesta normaalia aikaisemmin. Bussin lähtöaika oli 7:40 ja siihen mennessä oli aamiaisen oltava syöty.

Bussi tuli paikalla vähän myöhässä, mutta eipä tuo pahemmin haitannut. Hotellista lähti mukaan eräs suomalainen pariskunta. Noukimme matkalla lisää porukkaa kyytiin ja loppujen lopuksi meitä oli autossa peräti 33 hengen ryhmä.


Friguia Park eläinpuisto
Friguia Park eläinpuisto

Bussi kaartoi eläinpuiston eteen vähän yhdeksän jälkeen. Eläinpuisto oli rakennuksia myöten kivannäköinen paikka. Olimme liikkeellä niin aikaisin, ettei paikalla ollut ketään muita vierailijoita. Tuo oli vain hyväksi, sillä saimme kaikessa rauhassa katsella eläimellistä menoa ja kuunnella oppaan selvityksiä eläimistä.


Kirahvi lounaalla
Kirahvi lounaalla

Eläinpuisto on erikoistunut afrikkalaisiin uhanalaisiin eläimiin. Nähtävää oli aika paljon ja eläimiä todella myös näkyi. Näimme siellä monenlaisia eläimiä, kuten kirahveja, norsuja, strutseja, leijonia, marsuja, hyeenoita, apinoita, krokotiilejä yms.


Eläinpuiston kävelytie
Eläinpuiston kävelytie

Eläinpuistossa oli helppo ja turvallinen liikkua kävelyteitä pitkin. Isoja petoeläimiä saattoi katsella turvallisesti yläpuolelta, eli ei ollut pelkoa siitä, että joku tulee näykkäisemään puntista lounaan toivossa. Siellä oli tarjolla myös kameli-, aasi- ja hevosratsastusta. Poika olisi halunnut mennä opastetun kierroksen jälkeen ratsastamaan kamelilla, mutta meillä oli sen verran vähän aikaa, ettei se onnistunut. Satuimme nimittäin juuri kameliratsastuspaikalle, kun porukka vaihtui ja osa jäi vielä odottamaan vuoroaan. Teimme muutoksen suunnitelmaan ja nuoriherra kokeili miltä aasilla ratsastaminen tuntuu. Onnistuihan se, molemmat, sekä aasi että ratsastaja, selvisivät ilman näkyviä traumoja. Ratsastaminen oli vain kaksi kierrosta katoksen alla olevalla radalla ja maksoi kokonaisen yhden dinaarin.


Merileijonanäytös
Merileijonanäytös

Olimme palailemassa jo bussille, kun huomasimme merileijonan altaan luona valtavasti porukkaa. Kyltin mukaan siellä oli alkamassa näytös, jota jäimme katselemaan. Merileijona teki siellä temppuja ohjaajan opastamana, kuten haki pullon vedestä ja seurasi keppiä. Keppitemppu meni kyllä ainakin minulta yli ymmärryksen, sillä en ymmärtänyt paikallista kieltä puhuvan naisjuontajan puheesta yhtään mitään. Lopuksi merileijonan piti taputtaa, mutta se jäi vähän yritykseksi. Paikallista porukkaa näytös innosti kovasti ja he huusivat aivan tolkuttomasti välillä.

Näytöksen jälkeen tutkimme kahden matkamuistomyymälän tarjonnan, mutta emme ostaneet niistä yhtään mitään. Myymälöiden tarjonta oli tasan tarkkaan sellaista, ettei ostaminen tullut edes mieleen. Sen sijaan ostimme eläinpuiston portin lähellä olevasta kioskista jäätelöt. Tuutti ja Magnumin kaltainen puikko maksoi yhteensä 3,8 TND.


Herglan pikkukaupunki
Herglan pikkukaupunki

Paluumatkalla bussi pysähtyi pienessä Herglan kaupungissa. Se oli oikein valokuvauksellinen paikka, varsinkin kuin sää suosi meitä. Mitään sen suurempaa näkemistä siellä ei ollut, eikä tosin ollut paljon aikaakaan, mutta paikallisessa kaupassa ehdimme silti poiketa juomaostoksilla. Olisi siellä ollut myös kahvila, mutta sen tuotteet jäivät maistelematta.

Bussi lähti Soussea kohti aikataulussa ja me olimme oman hotellin edessä vartin yli yhden iltapäivällä. Tarkastin tuolloin lämpötilan omalta parvekkeelta ja se oli 24 astetta. Koska matkalla ei ollut syöty mitään, oli meillä vielä tänään edessä ruokapaikan etsiminen.


The Saloon ravintola
The Saloon ravintola

Olimme jo sunnuntaina kävelleet erään ulkoisesti hyvin vaikuttavan näköisen ravintolan ohi ja päättäneet käydä siellä viikon varrella syömässä. Ravintola oli nimeltään The Saloon. Olin bussista huomannut, että sen keittiö oli jo auki, joten suuntasimme nenämme sitä kohti. Meidän hotellilta oli ihan kiva kävelymatka tuohon ravintolaan, joten mitään taksia moiseen matkaan emme tarvinneet. Päästyämme paikalle, totesimme, ettemme olleet edes ainoita asiakkaita, kuten niin monesti tuppasi aikaisin iltapäivällä ravintoloissa olemaan.

Tilasimme saluunassa molemmille pihvit ranskalaisilla ja sooseilla sekä juomaksi kola ja olut. Lysti maksoi tuossa lännenmiljöössä yhteensä 52 TND, eli mitään ihan halpaa ei tuokaan ruokaileminen ollut. Sinällään en pitänyt hintaa kalliina, sillä olihan miljöö aika erikoinen ja ruoka taatusti maistuvaa ja palvelu hyvää.

Ruokailun jälkeen kävimme tekemässä vähän ostoksia. Poika osti kameliaiheisen Tunisia-paidan 6,9 TND hintaan ja itse sijoitin 5 TND paikallista musiikkia sisältävään cd-levyyn. Tuosta saa hyvin taustamusan valokuvista tehtyyn dvd-levyyn. Ostin myös koirallemme tapettavaksi paikallisen pehmokamelin 5 TND hintaan. Noita kameleita oli joka paikassa ihan yhden dinaarin hinnasta alkaen, mutta ne halvimmat olivat todella huonoja laadultaan.

Ennen hotellille paluuta piti käydä vielä tutussa isossa supermarketissa. Kun ei tule biletettyä iltaisin, niin väkisinkin tulee sorruttua pieneen napostelemiseen hotellihuoneessa, mikä nyt on lomalla varmaan ihan sallittavaa tai jopa suositeltavaa, vai? No, pieni pussi erittäin hyviä juustopalleroita (juustosnack) maksoi 1,2 TND ja paketti vohveleita 0,385 TND.

Poika oli kovin innostunut pingiksestä, joten sitä tuli pelattua vielä illanpäälle tunti. Myös henkilökunta otti mielellään osaa pingiksen pelaamiseen, mitä ei Turkissa tapahtunut. Olin hetken yksin pelivälineiden kanssa ja heti oli yksi vanhempi henkilökuntaan kuuluva mies tarjoutumassa peliseuraksi. Hotellin henkilökunta oli todella aktiivista ja palvelualtista porukkaa.

Illalla tapahtui matkailijan painajainen, eli poika ilmoitti vatsan olevan ruikulla. Ei muuta kuin pari Imodiumia nassuun ja katsomaan mitä tuleman pitää. Elleivät oireet lopu, pitää miettiä muita ratkaisuja asiaan. Poika kävi vähän lääkkeiden ottamisen jälkeen nukkumaan ja minä ristin kädet, toivoen parasta ja parantumista.



- edellinen päivä - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi