Tunisian lomamatka 2008

- Sousse -
- 5. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Keskiviikko 4.6.2008

Jälleen kerran tuli nukuttua aika pitkään, suurin piirtein puoli kahdeksaan asti. Lämpötila kahdeksalta oli 24 astetta. Tarkastin heti aamulla pojan vatsataudin tilanteen. Ruikkutauti oli täysin ohi, joten saatoimme molemmat huokaista helpotuksesta. Yö meni jollain tapaa levottomasti. Sänky oli niin kova, että minun oli yöllä pakko ottaa särkylääke selkäkipujen vuoksi. Sen turvin sitten nukuinkin vähän pitempään.

Poika vaihtoi aamiaisen jälkeen rahaa respassa. Hän sai ensimmäistä kertaa 30 dinaarin setelin, jollaista emme olleet aikaisemmin edes nähneet. En jaksanut lähteä heti aamusta pingiksen peluuseen, joten poika lähti sinne yksin, toiveissa löytää joku pelikaveri.


Soussen rantaa
Soussen rantaa

Noin kymmenen kieppeillä lähdimme hotellista kävelemään pitkin rantakatua. Tuolloin lämpömittari näytti jo 26 astetta. Matkalla ostimme 1,5 litran vesipullon 1 dinaarin hintaan. Olihan se ison supermarketin hintoihin nähden kallis, mutta en jaksanut alkaa metsästää mistään halvempaa vaihtoehtoa, koska ei tuokaan euroissa kallis ollut.

Kävelimme rantakadun päähän ja sieltä niemenkärkeen maisemia katselemaan. Juuri niemen kärjessä jouduimme paikallisen koijarin uhriksi. Tämä hyvin tummahipiäinen mies tuli muovikassi kourassa jutustelemaan niitä näitä, kysellen normaalit mistä ollaan ja millainen sää on Suomessa. Ennen kuin kumpikaan kerkesi tajuta, oli hemmo sujauttanut molemmille kouraan täydet ja avaamattomat Cokispullot. Suurin piirtein tunisialaisen salaman nopeudella hän myös avasi ne pullot ja kehotti juomaan. Tässä vaiheessa kerkesi jo oma ajatus mukaan ja tajusin miehen höynäyttäneen pari hönöä turistia oikein kunnolla. Kysyin hintaa ja kuulin juoman maksavan yhden dinaarin pullolta. Eipä siinä auttanut muu kuin juoda juomat, jotka tulivat kyllä ihan tarpeeseen, ja maksaa pyydetty hinta. Pantit piti luonnollisesti myös palauttaa herralle. Sain vielä ottaa hänestä ja pojasta yhteiskuvan, miten reilua!


Soussen keskustan sivukatu
Soussen keskustan sivukatu

Valokuvan otettuani kolahemmo hävisi jonnekin ja me jatkoimme rantaa pitkin. Jonkin matkan päästä ranta päättyi ja suuntasimme askeleemme lähimmälle kadulle. Rannan lähellä olevat sivukadut osoittautuivat elektroniikkaliikkeitä täynnä oleviksi kaduiksi. Olipa jossain kohtaa jopa tietokonekauppa. Tuli mieleen, että minkähän hintaisia tyhjät levyt olisivat olleet? En käynyt katsomassa, sillä hankin ne mieluimmin jostain luotettavammasta paikasta.


Sataman risteilyalus
Sataman risteilyalus

Päädyimme sivukatuja pitkin satamaan ja kävimme katsomassa nyt lähemmin siellä laiturissa olevaa hienoa risteilyalusta. Kovasti ne yrittivät meitäkin saada laivalleen, mutta emme taipuneet moiseen ilakointiin tällä kertaa.

Jatkoimme matkaa ylös Medinan porttien sisäpuolelle. Keskustassa jalan kulkeminen oli toisinaan aika hidasta, kun autoja tuli yhtenä virtana. Sen verran oli vielä itsesuojeluvaistoa jäljellä, ettemme kovin herkästi rynnänneet liikenteeseen autojen sekaan, kuten monet paikalliset tekivät. Sen opin tuolla, että sopivasti paikallisia peesaten kadun ylittäminen sujuu kivuttomammin. Lisäksi eivät ehkä aja niin herkästi omien maamiesten päälle, hah

.

Olin jo aikaisemmin kiinnittänyt Medinassa huomiota yhden kauppiaan huuteluun yhden dinaarin rannekorusta. Satuimme nyt tuohon paikkaan ja päätin jututtaa miestä. Se yhden dinaarin koru osoittautui aivan surkean näköiseksi rimpulaksi, mutta yllätys, yllätys, hänellä oli tarjolla myös hopeista rannekorua, tosin kalliimpaan hintaan. Siihen saisi myös samaan hintaan haluamansa nimen sekä arabiaksi että suomeksi. Korun pyyntihinta oli 28 dinaaria ja päädyimme lopulta 10 dinaarin hintaan. Tiedä sitten minkä verran tuossa on hopeaa, mutta ihan siistin näköinen se oli ja sellainen mitä olin ajatellutkin, joten olin tyytyväinen kauppaan.

Paluumatkalla hotellille näimme hevosonnettomuuden, kun juuri meidän kohdalla kadulla kärryjä vetänyt hevonen kaatui. Mitään näkyvää syytä tuolle kaatumiselle ei todellakaan ollut, sillä katu oli aivan tasainen ja ehjä tuolla kohtaa. Paikalle pölähti hetkessä iso porukka paikallisia auttamaan hevosmiestä. Aika nopeasti hevonen oli sen verran irti vetolaitteista, että se saatiin ylös. Hevonen näytti vahingoittumattomalta, ainakin se hypähteli vähän siinä toisen hevosen vierellä, päästyään taas jaloilleen.


Hannibal Park huvipuisto
Hannibal Park huvipuisto

Noin kahden kieppeillä iltapäivällä menimme rantakadun varteen taksia metsästämään. Se oli todella helppoa, sillä useimmat taksit vilkauttivat valojaan nähdessään turisteja seisomassa kadun varrella. Vapaa taksi pysähtyi kohdallemme varmaan alle minuutissa ja kerroin hänelle meidän haluavan Port El Kantaouihin. Kuski kehotti istumaan autoon ja lähdimme matkaan. Kiinnitin heti huomiota, ettei taksamittari ollut päällä ja pyysin häntä laittamaan sen päälle. Se onnistui ja pääsin seuraamaan mitä mittari meille raksutti. Matkaa tuonne on Soussesta noin 8 kilometriä. Perillä taksamittari näytti 3,770 TND. Annoin kuskille tasan vitosen, sillä halpaa se kyyti siltikin oli meille suomalaisiin taksihintoihin tottuneille.

Perillä kävelimme ensin Hannibal Park huvipuiston läpi. Siellä ei ollut mitään muuta toimintaa vielä käynnissä kuin joutsen-polkuveneet, jotka eivät meitä innostaneet millään tapaa. Se oli ihan kivan näköinen paikka kaiken kaikkiaan. Käveltyämme huvipuiston läpi, kuljimme muutamien kauppakojujen ohi ja sen jälkeen ympyrän ulkokehällä olevien ravintoloiden ohi. Niissä oli aika hiljaista, mutta muutama tarjoilija huuteli perään ja yksi ehätti jopa esittelemään ruokalistaa. Päähän jäi ajatus, että sinne voisi mennä jopa ruokailemaan vähän myöhemmin.


Port El Kantaoui
Port El Kantaoui

Jatkoimme matkaa kohti varsinaista satamaa, sillä pitihän sekin käydä uteliaalla turistilla ikuistamassa mieleen ja kameran muistikortille. Satamassa oli lisää kauppiaita ja kaikenlaisia veneitä. Tarjolla olisi ollut jopa sukellusveneretki, joka kieltämättä itseä olisi vähän himottanut. Matkakumppani oli vaan niin sairas tuon meren suhteen, että merenalainen seikkailu jäi jälleen kerran vain kaukaiseksi haaveeksi. Kävelimme sataman ympäri ihan niin pitkälle kuin siltä puolen satamaa pääsi ja kuvasin sataman portin.


Hyvä lounasravintola
Hyvä lounasravintola

Kävin kysymässä sataman laivaravintolasta, että saako heiltä ruokaa? Ei saanut, sillä keittiö avautui kuulemma vasta kuudelta. Emme lannistuneet tuosta vaan palailimme takaisinpäin, kohti vähän etempänä rannasta olevia ravintoloita. Poika yritti tehdä matkalla kauppaa jalkapallosta, mutta koska se ei ollut kovin mieluisa malli, ei kauppoja tullut.

Päästyämme takaisin ravintoloiden luo totesin, ettei siinä ravintolassa, jossa tarjoilija oli ruokalistaa esitellyt, ollut yhtään asiakasta. Sen sijaan nenääni otti oikein herkullinen grillatun lihan tuoksu ja lähdimme seuraamaan sitä. Nenäni johdatti meidät La Nafoura nimisen ravintolan eteen. Sen naistarjoilija huomasi nälkäiset katseemme ja johdatteli meidät pöytään. Varmistin tosin ensin, että sieltä todella saa jotain muuta kuin pizzaa ja lämpimiä voileipiä.

Kyllähän sieltä sai, joten tilasin itselle tarjoilijan suositteleman lihavartaan lisukkeilla ja poika tilasi pizzan ja large kokiksen. Lihavartaan mukana tuli riisiä, vihanneksia ja ranskalaiset. Ruoka oli todella hyvää ja olut kerrankin iso tuoppi, eikä mikään sormustimellinen, kuten se usein oli ruokailun yhteydessä. Lisäksi olut oli oluen makuista, eikä sellaista outoa litkua, jota olin muutaman kerran aikaisemmin saanut. Vai oliko suuni jo tottunut siihen litkuun?

Tällä kertaa ravintola yllätti myös muuten, nimittäin saimme ihan oikean paperisen laskun syödyistä ruoista ja juoduista juomista. Ateriakokonaisuus isojen juomien kera teki kohtuulliset 34,5 TND, mikä oli jo lompakkoystävällinen hinta aikaisempiin verrattuna.

Ravintolasta poistuimme huvipuiston halki Sousseen päin menevälle tielle, tarkoituksena ottaa taksi lennosta. Kohdalle pysähtyi taksi kun viittoilin sitä. Koska tien yli pääseminen kesti hetken, änkesi kaksi tuhtia eukkoa tien toisella puolen taksin luo ja he nappasivat auton nenämme edestä. Emme harmistuneet tuosta juurikaan, vaan aloimme kävellä hiljaa Soussea kohti. Kohta samainen taksi ajoi kohdalle ja soitteli torvea, kuskin huutaessa, että Medinaanko olette menossa? Viittoilin autoa jatkamaan matkaa, sillä kimppakyyti nor… ei kun neitojen kanssa ei houkutellut.

Vain hetki tuon jälkeen kohdallemme pysähtyi taksi, joka ilmoitti kyydin hinnaksi 5 dinaaria. Suostuin tuohon, koska olin menomatkalla antanut saman verran kyydistä. Matkalla totesin taksien ajavan aika reippaasti, sillä meitä kyydinnyt taksi veteli välillä satasta. Perillä hotellilla totesin taksamittarin raksuttaneen näyttöön yli neljä dinaaria, joten vitonen oli käypä korvaus kyydistä.


Siivoojan tekemää taidetta
Siivoojan tekemää taidetta

Ennen hotellille paluuta poika kävi ostamassa isosta supermarketista himoitsemansa jalkapallon 18 TND hintaan. Nyt se oli kuulemma sellainen kuin sen pitääkin olla. Palattuamme huoneeseen totesimme siivoojan olleen todella taiteellisella päällä huoneessamme. Vilttimme oli muuttunut kalaksi hänen käsittelyssään, todella hienoa!

Illan mittaan kävimme ottamassa vielä mittaa toisistamme pingispöydän äärellä. Pelkäänpä, että kohta se en ole enää minä, joka on meidän perheen kingi pingiksessä.


- edellinen päivä - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi