Tunisian lomamatka 2008

- Sousse -
- 6. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Torstai 5.6.2008

Sataa! Tuo karmea näky piirtyi silmiini kun raottelin huoneen verhoja 7:30 kieppeillä. Lämpötila oli tuolloin 20 astetta. Nyt taisi auringonottajilla potuttaa oikein kunnolla, mietiskelin itsekseni lainehtivaa parveketta katsellessani.


Tummia pilviä Tunisian yllä
Tummia pilviä Tunisian yllä

Kieltämättä vähän meitäkin harmitti tuo sade, sillä mukaan ei tullut pakattua sateensuojaa eikä kastuminen oikein houkutellut. Luotin kuitenkin siihen, että sade väistyy jossain vaiheessa päivää. Viikko alkoi lähestyä sen verran loppupuolta, että kävin tänään aamiaisen jälkeen tiedustelemassa huoneelle jatkoaikaa lähtöpäiväksi. Meidän bussi lähtee lauantaina vasta 18:50, joten huone olisi kiva pitää pitempään. Jatkoaika järjestyi helposti ja se maksoi klo 19:00 asti 20 TND. Maksoin sen pois saman tien. Saimme kuulla, että välttämättä emme saa pitää samaa huoneistoa, vaan tilalle voidaan mahdollisesti antaa pienempi huoneisto. No, ihan sama, pääasia on, että saamme pitää jonkun huoneen loppuun saakka.


Eräs paikallinen supermarketti
Eräs paikallinen supermarketti

Tapasimme aamulla myös oppaan. Ala-aulassa oli paikalla kaikki samalla lennolla tulleet suomalaiset, eli kaiken kaikkiaan kolme eri porukkaa. Mitään asiaa meillä ei ollut oppaalle. Ainoastaan kyselin Karthagon retken onnistumista. Siinä kun oli sellainen vaara, että vähäisen osallistumisen takia koko retki perutaan. Tilanne vaikutti tosin oppaan mukaan hyvältä, sillä mukaan olisi sen hetkisten tietojen valossa lähdössä tarpeellinen määrä porukkaa.

Sade oli tauonnut sen verran, että päätimme lähteä tekemään vähän ostoksia. Lähinnä menimme pojan tarpeiden mukaan, sillä hän halusi käydä ostamassa lisää lippiksiä, koska täällä ei ollut oikein muutakaan ostettavaa krantulle nuorelle miehelle. Lippiskauppa oli The Saloon ravintolan lähellä, joten suunta sinne siis!

Tein myös itse erään hankinnan, eli ostin paikallisen pelikoneen – kameliaiheiset pelikortit! Enpä ole ennen nähnyt kortteja, joiden kuvakortit ovat kameliaiheiset. Nämä pelivälineet maksoivat 4,90 dinaaria.

Pienen shoppailukierroksen jälkeen oli vuorossa jo lähes pakolliseksi muodostunut pingistunti. Pääsin livahtamaan siitä tosin vähän ennemmin pois, kun eräs henkilökuntaan kuuluva tuli tuuraamaan minua. Noin puoli yhden aikaan oli lämpötila kiivennyt jo huimaan 23 asteen lukemaan.


Katakombit
Katakombit

Päivän ohjelmaa miettiessäni tuli mieleen erään toisen suomalaisen kommentit katakombeista. Katselin matkatoimistolta saamaamme karttaa ja siihenhän ne oli merkitty. Päätimme lähteä vilkaisemaan niitä, kun matkakaan ei vaikuta olevan kovin pitkä.

Menimme hotellin eteen kadunvarteen ja pysäytimme yhden taksin. Menin kuskin juttusille kartan kanssa ja pyysin ajamaan katakombeille. Kesti hetken, että hän tajusi minne haluamme, mutta lopulta määränpää oli selvä. Jälleen kerran piti pyytää laittamaan taksamittari päälle. Se tuntui unohtuvan laittaa päälle lähes poikkeuksetta.

Matka alkoi suuntautua vähän toiseen suuntaan kun olin alun perin ajatellut. Hetken päästä auton keula kuitenkin alkoi kääntyä siihen suuntaan missä oletin matkakohteemme olevan. Matkalla kuski nappasi etupenkille kyytiin jonkun tutun miehen, joka oli ainakin minun mielestä aika outoa. Hetken kävi jo mielessä, että niinköhän tässä nyt päästiin eroon kaikesta maallisesta mukana kulkevasta omaisuudesta?

Matka sujui kuitenkin ilman mitään välikohtauksia ja pääsimme turvallisesti katakombien eteen. Kyyti sinne maksoi vähän päälle 2 TND, mutta annoin kuskille vitosen. Kyselin vielä ennen autosta poistumista missä suunnassa Medina sijaitsee, sillä meidän oli tarkoitus kävellä sinne. Kuski neuvoi suunnan ja me poistuimme autosta.

Katakombien luona oli hyvin vaatimaton rakennus. Olin odottanut mielessäni jotain hieman näyttävämpää, joten kesti hetken edes tajuta, että olimme suoraan sen edessä. No, mitäpä julkisivusta, ajattelin ja marssimme sisälle oviaukosta. Sisällä meitä odotti lipunmyyjä ja kaksi tuoleilla istuvaa naista. Liput maksoivat 3 TND per nuppi ja valokuvauslupa vielä yhden dinaarin. Lunastin liput ja kuvausluvan.

Poistuimme lipunmyynnistä varsinaisten katakombien suuntaan. Tunnelin suuaukolla ollessamme meidän perään huusi joku nuorehko mies ja kyseli oppaan tarvista. Kieltäydyin aluksi, mutta poika halusi oppaan ja oli valmis maksamaan sen, joten peruin sanani ja pyysin miehen oppaaksi. Tämä opaslysti maksoi pojalle 4 dinaaria. Toisaalta se oli ihan hyvä juttu, sillä mies osasi kertoilla katakombeista asioita joita emme olisi pelkällä kävelyllä saaneet selville. Pääsimme sen lisäksi kurkistamaan yhteen suljettuna olevaan tunnelinpätkään, jota ei oltu restauroitu. Siitä selvisi hyvin syy, miksi vain pieni osa on turistien kuljettavina.


Paikallista asuinaluetta
Paikallista asuinaluetta

Maanalaisen seikkailun jälkeen suuntasimme kenkiemme kärjet kohti oletetun Median suuntaa. Karttamme oli niin suurpiirteinen, ettei sen apuun voinut paljon luottaa. Luotin taksikuskin suunnan kertomiseen ja hullun tuuriin. Kävelymatkaa oli ihan kohtuullisesti, läpi paikallisten asuinalueen.

Matkalla seuraamme lyöttäytyi joku paikallinen mies, joka ensin kehui miten tärkeitä turistit ovat Tunisialle. Sen jälkeen hän alkoi houkutella meitä johonkin baariin virvokkeita nauttimaan. Tarjous ei oikein houkutellut ja kieltäydyin siitä kohteliaasti. Sen jälkeen mies yritti tunkea jotain rahaa kouraani ja jälleen jouduin kieltäytymään. En suoraan sanottuna tajunnut mitä hän sillä halusi. No, ystävällisyys loppui siihen paikkaan ja seuraavaksi saimme kuulla takaamme vain Fuck You huutoja! Tuosta huomasi, että ei se kaikkien paikallisten ystävällisyys pitkään riitä jos ei heille rahojaan syydä. Meillä, kuten muillakaan turisteilla, ei ole mahdollisuutta käydä jokaisessa matkan varrella olevassa kuppilassa tai ostaa joka putiikista jotain.


Sousse
Sousse

Jossain vaiheessa olin nähnyt museon suuntaviitan, joten tiesin meidän kävelevän oikeaan suuntaan. Lisäksi kun edessä näkyi mäki ja vaaleat muurit, tiesin meidän olevan kohta ihan oikeassa paikassa. Näin olimmekin ja päädyimme tasan siihen kohtaan, jossa olimme kaupunkikävelyllä pitäneet pienen tauon.

Vatsat kurnivat siihen malliin, että kävelimme Medinan läpi siellä Hotelli Medinan rakennuksessa olevaan ravintolaan. Siellä oli yllättäen myös muita ruokailemassa. Meidät opastettiin pöytään ja saimme eteemme ruokalistat. Vieläkään ei tullut maisteltua paikallisia pöperöitä, vaan tilasimme perinteiset grillipihvit cokisen ja oluen siivittäminä. Kunnon pihvin kun hakkaa vain toinen isompi pihvi! Tällä kertaa aterian hinta oli siedettävät 28 TND ja palvelu ensiluokkaista.


TukTuk mopotaksi
TukTuk mopotaksi

Lounastamisen jälkeen kävelimme keskustan taksien lähettyville ja istahdimme puiden viereen miettimään jatkoa ja poistamaan kiveä kengästä. Siinä kävi parikin eri taksikuskia kyselemässä kyytiläisiä. Kieltäydyin niistä, sillä ajatuksena oli kävellä hotellille.

Poika kiinnitti huomion parkissa oleviin mopotakseihin ja kysyi voitaisiinko ajaa sellaisella? Sama asia oli käynyt aikaisemmin viikolla myös omassa mielessä, joten nousimme ylös ja kysyin eräältä kuskilta kyydin hintaa. Kyyti maksoi 2 TND per henki ja päätimme kokeilla moisen kyydin. Saimme kyydin maksettuamme siitä oikein tiketit. Mopotaksin kyytiin istuuduttuamme selvisi myös se, että se oli kimppataksi.

Istuskelimme hetken aikaa kaksin taksissa, kunnes taksikuski sai houkuteltua kyytiin kolme turistinaista. He ahtautuivat TukTukin takapenkille, meidän vallatessa etummaisen penkin. Tämä kyytiläismäärä riitti ja kuski alkoi startata mopoaan käyntiin. Laite ei vain käynnistynytkään, vaikka miten sahasi startilla. Hätä ei ollut kuitenkaan sen näköinen, vaan kaksi muuta mopotaksikuskia työnsi meitä ja mopo saatiin pörisemään mäkistartilla.

Kyyti oli aika huiman tuntuista autojen keskellä. Kokemus oli täysin erilainen mitä hevoskyydillä, mutta hauska sellainen. Kuski jätti meidät rantakadulle hotellimme kohdalle, josta sitten hipsimme takaisin hotellille.

Illalla tuli taas vettä reippaasti, joten mitään iltakävelyä ei tullut suoritettua. Onneksi olivat ne kamelipelikortit, joten pelasimme korttia ja katsoimme televisiota illan. Lisäksi mukanani oli Vuorisen uusin dekkari, joten aika meni kyllä rattoisasti ilman sirkushuvejakin.



- edellinen päivä - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi