Tunisian lomamatka 2008

- Sousse -
- 8. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä lomareissusta vieraaseen maahan.

Lauantai 7.6.2008

Viimeinen loma-aamu Tunisiassa lähti käyntiin ennen seitsemää. Lämpötila 6:56 oli 20 astetta ja eiliset sateet olivat muisto vain. Aamu oli aurinkoinen ja taivaalla oli vain muutamia poutapilviä. Voi rehellisesti sanoa, että yksi mitä en jää tältä reissulta kaipaamaan, oli hotellihuoneen sänky. Se ei sopinut minun selälle ollenkaan, kuten ei myöskään tyyny, mutta se oli pieni paha itse sänkyyn verrattuna.


Rannan kunnostustyöt käynnissä
Rannan kunnostustyöt käynnissä

Aamiainen oli jälleen kerran tuttua vaatimatonta tasoa. Toinen asia jota en jää kaipaamaan, oli aamiaisella tarjottu kahvi. Tänä viimeisenä aamuna se maistui siltä, kun kahvipöntössä olisi liotettu tupakantumppeja koko yön. Makuelämys kylläkin, mutta ei taatusti nautinto. Nippa nappa sen joi, kun ei ollut parempaakaan tarjolla, mutta santsikuppi jäi ottamatta. Jos joku on vielä minua nirsompi kahvin suhteen tai haluaa taatusti hyvää kahvia, kannattaa tuoda mukana omat kahvit. Niitä voi sitten keitellä tämän huoneistohotellin keittiössä ihan omaan tahtiin. Itse en ole kahveja mukana kuskaillut, lähinnä kait laiskuuden takia, heh.

Eilen oli tullut vettä niin kovasti, että rannalta olivat lähteneet hiekat karkuun. Hyvin aktiivisia nämä paikalliset, sillä siellä oli aamusta asti miehiä lapioiden kanssa peittelemässä sadeveden aiheuttamia tuhoja. Seurasin sitä tovin ja totesin homman olevan aika hitaasti etenevää, mutta toki työllistävää. Toisaalta tuollainen käsityö ja sinnikkyys ovat ihailtavaa.


Näkymä viimeisen päivän huoneistosta
Näkymä viimeisen päivän huoneistosta

Meillä ei ollut tälle päivälle yhtään mitään ohjelmaa, ei edes ostettavaa, kun poika päätti säästää loput rahat Suomessa tuhlattavaksi. Ainoastaan yksi pieni rumpu hänen piti ehdottomasti saada hotellin yhteydessä olevasta kaupasta. Aamupäivä meni lähinnä pingiksen pelaamisen merkeissä ja matkalaukkuja pakkaillessa.

Palatessamme pingispöydän ääreltä respan setä kysyi huoneemme numeron ja antoi sen jälkeen meille uuden huoneiston avaimen ja kehotti suorittamaan huoneistojen vaihdon heti. Onneksi laukut olivat lähes täysin pakattuja, joten emme pitkään vanhenneet vanhassa huoneessa. Uusi huoneisto oli pienempi kahden hengen, kun vanha oli ollut kolmen hengen. Näkymä uudessa oli kadulle hotellin yläpuolelle, mikä oli aikamoinen lasku viikon ajan totuttuun merinäköalaan. Uusi huoneisto oli numeroltaan 205.


Tien toisella puolen oleva supermarketti
Tien toisella puolen oleva supermarketti

Olihan meillä vielä yksi ostos tehtävä, nimittäin pojan kaksi tuliaista. Hän kävi ostamassa kaksi pulloa energiajuomaa tuliaisiksi, ihan sen takia, ettei niitä juomia saa suomessa lasipulloissa. Niitä sai vinosti hotellin kohdalla olevasta pienestä supermarketista.


Pizzeria Paradise ruokapaikka
Pizzeria Paradise ruokapaikka

Mietiskelimme viimeisen päivän ruokailua ja laskimme loppuja rahojamme. Lisää rahaa en viitsisi enää vaihtaa, enkä sen vuoksi halunnut ruokailemaan mihinkään sika kalliiseen paikkaan. Sovimme, että mennään vetämään pizzat nassuun, ne kun ovat suhteellisen edullisia täällä. Olin nähnyt aikaisemmin rantakadun päässä pizzerian mainoksen, joten suuntasimme askeleemme sitä kohti.

Se vaikutti suositulta paikalta, sillä paikalla oli useita muita ruokailijoita. Tarjoilija ohjasi meidät pöytään ja kertoi saatavilla olevan myös muuta kuin pizzaa. Vanhalle lihansyöjälle kävi heikosti, kun tarjoilija käänsi meille saksankielisestä menusta liharuokia ja suositteli heidän mixed grill annostaan. Olin myyty, joten pizzan syöminen jäi pojan harteille. Tuo mixed grill annos oli taatusti elämäni isoin sen nimen alla kulkeva liharuoka. Liha ei ollut tikuissa, kuten se usein on, vaan sitä oli läjässä kuin pihvejä konsanaan. Normaalien vakiolihojen lisäksi siinä oli iso maksapihvi ja paikallisia lammasmakkaroita, jotka olivat todella suussa sulavia. Lihan lisäksi lautasella oli kahdenlaisia perunoita ja riisihernesekoitus. Pizza, mixed grill, Cokis ja olut maksoivat kohtuulliset 28 TND. Tuota annosta ja paikkaa voi jo suositella muillekin, toisin kuin joitain muita paikkoja. Myös palvelu pelasi ensiluokkaisesti.

Noin 25 minuuttia ennen bussin lähtöä otimme matkalaukkumme väliaikaisesta majapaikastamme ja ajoimme hissillä alakertaan. Palautin sekä huoneen että tallelokeron avaimen respaan ja jäimme muiden suomalaisten kanssa odottelemaan lentokenttäkuljetuksen saapumista. Bussi tulikin lähes minuutilleen aikataulussa ja nousimme lähes täpötäyteen autoon. Hotellimme oli viimeinen josta auto otti porukkaa kyytiin, joten pääsimme suunnistamaan suoraan Monastirin lentokenttää kohti.


Monastirin lentokenttä
Monastirin lentokenttä

Lentokentällä bussi jätti meidät suoraan lähtöselvitystiskien kohdalle. Saimme pojan kanssa laukkumme autosta nopeasti, joten olimme lähtöselvitystiskillä ensimmäisten joukossa. Se meni nopeasti ja kivuttomasti. Matkaliput kourassa kurvasimme vasemmalle kädelle ja sieltä liukuportaita pitkin yläkertaan. Yläkerrassa oli ensin vastassa pankkien tiskejä. Meillä oli vielä jonkin verran dinaareita, jotka kävin vaihtamassa euroiksi lähimmällä vapaalla tiskillä. He ottivat vaihdossa myös kaikki loput kolikkomme, mikä yllätti ainakin minut, yleensä kun kolikoita ei kukaan ota vaihdossa. Lisäksi he ottivat hotellista saamani valuutanvaihtokuittini.

Rahanvaihdon jälkeen oli vuorossa passintarkastus, joka oli aika hidasta touhua. Meidän jonossa sattui olemaan paikallisia ja jostain syystä heidän passintarkastus sujui erittäin hitaasti. Nähtävästi joillain oli ongelmia jonkun suhteen, sillä välillä meidän passintarkastaja juoksenteli paikallisen matkustajan perässä ja eräs matkustaja tuotiin siihen lisäselvitystä varten. Meidän kohdalla passintarkastus meni nopeasti.

Passintarkastuksen jälkeen oli vielä turvatarkastus, jossa ei ollut oikeastaan yhtään jonoa. Erikoista tuossa oli se, että vaikka turvaportti ei piipannut, turvatarkastaja tutki minut käsilaitteella. En tiedä, lieneekö portissa ollut jotain vikaa vai miksi moinen käsilaitteella viuhtominen.

Lopulta olimme odotushallissa. Kentällä oli myös useita myymälöitä ja kävimme parissa kolmessa hintoja tutkailemassa. Katselin uteliaisuuttani konjakkien hintoja ja totesin matkan alussa Helsinki – Vantaa lentokentältä ostamani konjakin olleen halvempaa mitä täällä. Emme ostaneet mitään, kun ei jaksanut alkaa raahata mitään litran pulloa Suomeen tai oikeastaan mitään muutakaan. Lentokentällä oli kaksi tuntia aikaa kulutettavana, joten aikaa ostoksille kyllä olisi ollut vaikka kuinka.

Olimme tuurilla valinneet istumapaikoiksemme juuri lähtöporttimme kohdalla olevat tuolit, joten saatoimme istua niissä koko odotusajan. Pääsimme koneeseen vain muutamia minuutteja aikataulusta myöhässä. Lentokone oli kiitoradan päässä aika tasan 23:00 ja kotimatka saattoi alkaa.

Lentomatka sujui 3 euron hintaista Ilta-Sanoma aviisia tavaillen ja leffaa katsellen. Lennon aikana tarjottu ruishampurilainen oli oikein maittava. Laskeuduimme Helsinki – Vantaa lentokentälle noin kolmen aikaan, eli vartin aikataulusta myöhässä. Passintarkastus sujui tuttuun tapaan ripeästi, mutta matkalaukkuja saimme odotella jonkin aikaa.

Toiseksi viimeinen etappi oli kävellä laukkujen kanssa putkea pitkin kotimaanterminaaliin, jossa suoritin pakollisen rahansiirron pysäköintiautomaattiin. Automaatti ilmoitti pysäköinnin hinnaksi 55 euroa, jonka kilttinä poikana myös maksoin, enkä suinkaan alkanut solvata ja potkia mokomaa lomalaisten ryöstäjää.

Auto oli tutulla paikalla P3 pysäköintitalon kolmannessa kerroksessa ja ehjä, joten matkatavarat autoon ja keula kohti kotia. Kotona olimme aika tasan 4:00 aamuyöllä ja peti kutsui heti, zzz…



- edellinen päivä - loppusanat -


© Rauno Vääräniemi