Turkin lomamatka 2007

- Alanya-
- 2. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Sunnuntai 27.5.2007
Kuulostaa varmaa sairaalta, mutta minulla oli varalta puhelimen herätyskello herättämässä. Tämä sen takia, että meillä oli tervetulotilaisuus 10:50 ja sitä ennen piti keritä aamiaiselle. Eipä siihen heräämisen mitään kelloa tarvinnut, sillä heräsin jo ennen kahdeksaa. Lyhyt yö oli ollut hieman levoton, osaltaan perhanan kovan sängyn takia ja osaltaan hotellin surkean äänieristyksen ansiosta. Naapureiden vessassa käynnit kuuluivat todella selvästi. Joku yritti saada pieremällä pyttyä halki, ainakin noin äänistä päätellen. Turvasin vähät uneni kuten ennenkin, eli käyttämällä silikonisia korvatulppia. Kahdeksan jälkeen lämpötila näytti miellyttävät 26 astetta parvekkeellamme varjoisessa paikassa. Mittasin myös jatkossa kaikki lämpötilat täysin samasta paikasta.


Hotelli Grand Zaman Gardenin allasalue
Hotelli Grand Zaman Gardenin allasalue

Tarkastin aamulla huoneessa olevan jääkaapin sisällön ja siellä oli kuin olikin oppaassa mainitut juomat, eli 1,5 litran pullo tavallista vettä ja kaksi pikkupulloa hapollista kivennäisvettä. Hotellin aamiainen oli ihan kohtalainen. Tarjolla oli monenlaisia sämpylöitä, kananmunia, muroja, juustoja ja makkaroita. Myös kurkkua ja tomaattia oli tarjolla ja luonnollisesti erilaisia mehuja ja kahvia. Aamiaisen jälkeen tutkimme hotellin molemmat allasalueet ja kävimme ihmettelemässä alakerrassa olevia saunatiloja. Siellä olisi ollut kuulemma myös kuntosali, mutta sitä emme nähneet. Totesimme myös, ettei hotellissa ollut omaa kauppaa.

Hotellilta suunnistimme etsimään pojalle lippistä, sillä hän ei kuulemma omistanut sellaista, mitä olisi voinut pitää päässään. Ennen lippiskauppoja tosin kävimme etsimässä missä meidän retkipysäkki on, eli paikka josta opas tulisi hakemaan meidät tervetulotilaisuuteen. Pysäkki löytyi, joten lähdimme hakemaan ensimmäistä kokemusta turkkilaisesta kaupankäynnistä.

Perseelleni meinasin lentää, kun kuulin myyjän kertovan lippiksen hinnan, joka oli järkyttävät 33 euroa. Olihan se varmasti kalliimpi kuin ihan tavalliset lippikset, mutta silti taisin haukkoa henkeä hinnan kuullessani kuin ahven kuivalla maalla. Saimme kuulla selityksiä, miten se on erikoinen lippis ja miten jonkin toisenlaisen saisi halvemmalla. Tarjosin siitä 10 euroa, mikä taisi olla vieläkin liikaa, koska saimme sen siihen hintaan aika pienellä tinkaamisella.

Kerkesimme käväistä vielä pikaisesti hotellilla, ennen kuin piti suunnistaa pysäkille opasta odottelemaan. Tilaisuus oli jo yöllä bussissa päätetty siirtää normaalista tuntia myöhemmäksi, jotta kaikki saavat nukkua edes jonkun verran. Tervetulotilaisuuden nimi oli oppaassa lomatreffit.


Lomatreffit ravintola Napolissa
Lomatreffit ravintola Napolissa

Ihan kommelluksitta ei ravintolaan meneminen sujunut, sillä uusi opas oli hieman eksyksissä paikan suhteen. Lopulta pääsimme bussin kyydillä loppumatkan ja pääsimme tilaisuuteen. Paikalla oli tosiaan vain kourallinen lomalaisia. Koskaan en ole ollut näin pienimuotoisessa tilaisuudessa osallistujamäärän suhteen. Oppaat hoitivat osansa kiitettävästi. Varasimme pari retkeä samassa tilaisuudessa. Paikalla oli myös nahkaliikkeen ja mattokaupan edustajat, jotka kehuivat omia liikkeitään ja tuotteitaan. Nahkaliikkeen kaveri jutteli todella hyvää suomea, kun taas mattoliikkeen kaverin kanssa joutui keskustelemaan englanniksi. Mattomies järjesti paikalla arpajaiset, jossa oli kolme ”palkintoa”. Tiedä häntä, hymyilikö vai piruiliko onnetar minulle, sillä onnistuin voittamaan toisena tuollaisen hienon ”palkinnon”. Siinä sitten tilaisuuden jälkeen piti alkaa sopia mattomiehen kanssa, että koska he tulevat noutamaan meidät hotellilta. Sovimme ajankohdaksi seuraavan aamun kello 10:00. Parempi hoitaa tuollaiset ”velvollisuudet” heti pois päiväjärjestyksestä.


Hotelli Grand Zaman Gardenin takapiha
Hotelli Grand Zaman Gardenin takapiha

Koska matkamme hintaa kuului kaikki ateriat ja paikallisen alkoholijuomat klo 10 – 24 välisenä aikana, oli niistä myös nautittava. Olimme ensimmäisellä lounaalla heti sen alettua 12:30. Ruoat olivat mielestäni hyviä, sellaisia kotiruokatyylisiä noutopöydistä haettavia ruokia. Ranskalaisia perunoita oli erittäin harvoin, yleensä tarjolla oli riisiä ja uuniperunoita. Lihapuolesta nousi esiin kana, tosin nautaakin oli tarjolla ja kebablihaa, kuten se Suomessa tunnetaan. Ruokapuolesta voisi mainita sen, että monet ruoat olivat vain maustettu niin tulisesti, ettei esimerkiksi oma poika niitä suostunut syömään. Tarjolla oli myös viherpipertäjien ruokaa, eli salaatteja ym. iso pöydällinen joka ruokailun yhteydessä. Jälkiruoat olivat todella maistuvia, paitsi yksi juustokakku, joka oli sanalla sanoen ”kokemus”. Jälkkärivaihtoehtoja riitti ja riitti ja riitti. Söimme kyllä jälkkäreitä lähes joka kerta ja itse otin lisäksi jälkiruoaksi kahvin ja paikallisen ”konjakin”, kun kerran kuului hintaan.

Koska hotelissa oli internetkone peleineen, piti pojan päästä testaamaan se heti ruokailun jälkeen. Itse menin kirjoittelemaan postikortit, jotka ostimme ennen lippiskauppiaan luona käymistä. Kortteja sai muistaakseni 7 kpl eurolla. Postikorttien myyjä möi myös merkit, joiden hintaa en nyt muista.

Kello 15:00 oli ensimmäinen retkemme, joka oli reilun kolmen tunnin mittainen Alanya tutuksi kaupunkikierros. Ennen sitä kävimme vaihtamassa jonkin verran liiroja, että on molempia valuuttoja tehdä ostoksia. Tähän kohtaan voisi mainita, että välillä liiroilla sai halvemmalla ja välillä euroilla. Kauppojen valuuttamuunnokset ilmoitetun valuutan hinnasta toiseen valuuttaan kun oli melkoista lottopeliä. Lisäksi takseissa maksoin aina liiroilla ja ravintoloissa missä kävimme nauttimassa virvokkeita. Niissä tuli lasku lähes joka kerta vain liiroissa. Muistaakseni joku oli merkinnyt laskuun hinnat molemmilla valuutoilla.


Veneretkellä Alanyan edustalla
Veneretkellä Alanyan edustalla

Retkibussi tuli noutamaan ajallaan ja pääsimme matkaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli satama, josta otimme kaksi venettä, kun eivät suostuneet ottamaan koko porukkaa yhteen veneeseen. Tuo vähän ihmetytti, sillä ne toisen veneen kolme ihmistä olisivat mahtuneet meidän veneeseen. Kipparimme oli aika merikarhun näköinen tapaus. Poikaani nauratti, kun mainitsin, että mies varmaan tuntee jokaisen paikallisen ”ahvenen” nimeltä. Meidän reissun paikallisopas kalasteli koko veneretken ajan, tosin ilman saalista. Retkellä katselimme kukkulalla olevaa linnoitusta ja luolia mereltä käsin. Näimme jyrkällä rinteellä yhden vuohen, joka painovoimaa uhmaten nautiskeli luontoäidin antimista. Luolat nyt eivät kovin kummoisia olleet, kunhan nyt jotain reikiä vuoressa. Yksi oli sen verran iso, että kipparimme ajoi veneen osittain sen sisälle.


Näkymä Kale-kukkulalta
Näkymä Kale-kukkulalta

Veneretken jälkeen nousimme jälleen bussiin, tällä kertaa kiireellä, kun poliisi oli ottanut herneen nenään bussimme pysäköintipaikasta. En tiedä, saiko paikallisopas pampusta, kun mies jäi selvittelemään asiaa, bussikuskin siirtäessä auton parinsadan metrin päähän, jossa odottelimme paikallisopasta. Kukkulalle piti maksaa pääsymaksu, joka kuului retken hintaan. Ylhäällä oli kivikasoja, raunioita ja huikaisevat näkymät Alanyaan molemmille puolin. Sattui vielä sopivasti, että moskeijasta kajahti rukouskutsun kuulutus. Tapasimme ylhäällä myös reissumme ensimmäisen kilpikonnan. Lähtiessämme kukkulalta, kävimme ensimmäistä kertaa testaamassa paikallisen yleisen vessan, jossa sai suorittaa ”hädän” 0,5 liiraa eli 50 kurusta vastaan.


Keskustan Bazaarialue
Keskustan Bazaarialue

Kukkulalta bussi vei meidät keskustan dolmusaseman luona olevalle bazaarialueelle. Kävelimme sieltä pääkadun yli sataman puoleiselle bazaarialueelle. Kävimme parin myyntipaikan luona joissa opas esitteli joitain paikallisia tuotteita myyjien avustuksella. Kierros oli aika pikainen silmäys alueeseen ja tuotteisiin.

Takaisin hotellilla olimme kuuden jälkeen, jolloin lämpötila näytti mukavat 25,5 astetta varjossa. Kävimme hotellilla testaamassa ensimmäistä kertaa ilmaisen pingiksen ja sen jälkeen allasbaarin tarjoilupuolen. Hienosti toimi, olutta ja colaa sai ilmaiseksi pyytämällä, ou jeh! Päivällisellä oli tarjolla myös grillattua ruokaa, jota valmistettiin ruokaravintolan ulkopuolella. Siellä olivatkin ne reissun parhaimmat pöperöt, joita hitaimmat saivat jopa jonottaa. Tuollakin päti se, että nopeat syövät hitaimpien eväät, heh. Kaitpa niitä riitti kaikille, mutta nopeiden ei tarvinnut odotella ruokien valmistumista, koska niitä oli yleensä jo aika paljon valmiina päivällisen alkaessa.

Kävin vielä illalla maistelemassa paikallista Rakia, jota jotkut olivat mainostaneet hyväksi juomaksi. Olihan se varmaan jollekin hyvää, mutta minä en siitä aniksen makuisesta tärpätistä pitänyt yhtään. Tuon yhden lasillisen perusteella oli helppo tehdä lupaus pysytellä oluessa ja paikallisessa konjakissa, joita olin jo maistellut. Eihän se paikallinen ”konjakki” mitään ihmeellistä ollut, mutta ihan juotavaa brandya kuitenkin. Katselin sellaisen hintaa kaupassa, ja 0,7 litran pullo näytti maksavan yhdessä marketissa 31 liiraa. En tutkinut noita alkoholien hintoja tarkemmin, sillä en tuonut mitään juomia tuliaisena.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi