Turkin lomamatka 2007

- Alanya-
- 3. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Maanantai 28.5.2007
Uuteen loma-aamuun herääminen tapahtui kellon mukaan 20 minuuttia yli seitsemän, mikä oli osaltaan sen ansiota, että olin matkalla kaksin 12-vuotiaan kanssa. Poika halusi iltaisin suhteellisen aikaisin nukkumaan, joten oma rytmi pysyi suhteellisen samana. Aamulla lämpömittari näytti 24 astetta plussaa. Aamiaisella maistelin jotain, mitä en ota toista kertaa. Se oli sen takia ”jotain”, koska en tiedä mitä se oli.

Huoneen ilmastointia räplätessäni totesin sen olevan todella huonossa paikassa. Se puhalsi suoraan leveämpää sänkyä kohti. Öisin emme pitäneet sitä päällä lainkaan, vaan ainoastaan välillä iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Tälle päivälle oli sovittu tapaaminen mattoliikkeessä ja heidän noutopalvelun piti tulla kymmeneltä. Kyyti tuli aika täsmällisesti, eli vain muutaman minuutin yli kymmenen. Kävelimme kadun yli pieneen tila-autoon, jonka takapenkillä istuskeli vanhempi norjalaispariskunta. Jostain syystä he olivat käymässä toista kertaa samassa liikkeessä, vaikka eivät olleet kuulemma aikeissa ostaa mitään.

Mattoliike oli aivan sataman tuntumassa. Liikkeessä mattoja esittelevä kaveri oli todella asiallinen. Kertoi heti, ettei heillä ole mitään ”ostopakkoa”. Hän tarjosi virvokkeita ja maistelin ensimmäistä kertaa turkkilaista kahvia. Jos rehellisiä ollaan, niin otan kyllä jatkossa ihan meikäläistä kahvia. Pojan valitsema omenatee sen sijaan sai kehuja juojalta ja tarjoajan suun muikeaan hymyyn. Mattokauppias esitteli aika liudan erilaisia mattoja eri osista Turkkia ja eri lailla valmistettuja. Hän kertoili myös ”takuusta” mikä ei oikeastaan ole takuu, vaan paljon enemmän. Mitään käytännön tietoa minulla ei ole, että miten hyvin nuo lupaukset pitävät paikkansa.

Sain tilaisuuden lopuksi ”voittamani” matonrepaleen, joka oli kuin olisi sirkuksesta pöllitty. Ihan kiva muisto sinänsä, mutta ainakin allekirjoittaneella sellaisen käyttömahdollisuudet ovat vähäiset. Tuosta liikkeestä jäi erittäin positiivinen kuva, mikä varmaan oli tarkoituskin. Etukäteen hieman pelotti, että nyt siellä myydään ”väkisin” joku matto, joka kotiin tuotuna lentää tiehensä avoimesta ikkunasta ja vain pöly jäljelle jää. Mattoliike olisi vienyt meidät takaisin hotellille, kuten norjalaiset halusivat, mutta ilmoitimme lähtevämme tutustumaan jalan kaupunkiin.


Ravintolarekvisiittaa Alanyassa
Ravintolarekvisiittaa Alanyassa

Etsimme aika tovin yhtä liikettä, jossa poika oli eilen kaupunkikierroksella nähnyt skeittilaudan. Se oli nähtävästi jotain rekvisiittaa, mutta poika halusi mennä varmistamaan jos siellä vaikka myytäisiin niitä pyörillä olevia lautoja. Emme löytäneet liikettä vaikka miten haimme. Pysähdyimme virvokkeelle kuvan baariin, jossa keltaisen jenkkiraudan keula loistaa kilpaa auringon kanssa. 0,33 litran olut ja 0,5 litran cola maksoi 11 liiraa. Kalja oli 4 liiraa ja cola 7 liiraa. Kävelystä rasittuneiden jalkojen vuoksi otimme sataman taksitolpalta taksin. Kuljettajamme joutui käymään pitkän keskustelun toisen suharin kanssa, ennen kuin selvisi missä kohtaa hotellimme on, vaikka näytin hänelle nimen ja osoitteen. Hotellimme sijaitsi aivan pääkadun varressa n. 1,8 kilometriä keskustasta. Kyyti satamasta hotellille maksoi 6,40 liiraa.

Lounaan jälkeen kävin itse ensimmäisen ja viimeisen kerran internetkoneella, kun piti lähettää muutama sähköposti. Koneelta oli todella vaikea päästä moniin osoitteisiin muuten kuin googlen kautta. Lisäksi turkinkielinen ohjelmisto ja ilmoitukset olivat ainakin minulle täyttä turkkia, eli ohi meni ja korkealta.


Näkymä uima-altaalle illalla
Näkymä uima-altaalle illalla

Alkuilta meni pingistä pelaillen. Jossain vaiheessa poika valitteli pääkipua ja poistui huoneeseen. Seurasin itse perässä hieman myöhemmin. Pääkipu oli hellittänyt ennen klo 18:00 sen verran, että kerkesimme vielä ilmaiselle jäätelölle, jota jaettiin hotellilla joka päivä 17:00 – 18:00 välisenä aikana.

Ennen iltaruokailua meidän piti käydä nuoren herran mukaan hakemassa lähimarketista sipsejä ja jotain tietynlaista juotavaa sekä namia. Hotellin ohjeissa oli, ettei huoneisiin saa viedä mitään omia juomia tai ruokia. Myönnetään, olimme siinä suhteessa suuria väärintekijöitä. Hotellissa ei kuitenkaan kertaakaan tutkittu reppua, vaikka se oli välillä täynnä ties mitä nuoren herran ostoksia. Olihan siellä myös yleensä juomapullot molemmille, kun kuumissa olosuhteissa tuli käveltyä aika monia kilometrejä.

Harmittavasti pojan olo paheni niin, ettei iltaruokailusta tullut hänen kohdalla oikein mitään. Ruoka tuli ylös ja loppuilta meni vuoteessa. Itse ruokailin kyllä normaalisti. Paikallista juomanlaskijaa ei voinut moittia kitsaaksi, sillä sain tällä kertaa jälkiruokakonjakiksi puoli cola-lasillista paikallista konjakkia. Loppuilta meni hotellihuoneessa poikaa hoivatessa ja hänen kanssaan korttia pelatessa ja televisiota katsellessa.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi