Turkin lomamatka 2007

- Alanya-
- 4. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Tiistai 29.5.2007
Aikaisen nukkumaanmenon vuoksi olin jälleen hereillä ennen seitsemää. Ulkolämpötila oli kahdeksan kieppeillä n. 22 astetta, eli vähän viileäpää tällä kertaa. Sää oli täysin pilvinen. Poika ilmoitti aamulla olon olevan hyvä ja meni jopa vapaaehtoisesti suihkuun. Aamiaisella totuus olosta paljastui ja hän joutui poistumaan sieltä kesken. Palatessamme huoneeseen ulkona satoi vettä, joka tosin oli erittäin lyhytaikaista. Se olikin ainoa kerta viikon aikana, kun havaitsin satavan vettä. Kymmenen aikaan lämpötila oli noussut 25 asteeseen. Tapasimme kymmeneltä oppaan aulassa ja saimme takaisin tälle päivälle maksetun retken hinnan. Retki oli peruuntunut, sillä sille ei ollut tarpeeksi osallistujia. Oli kuulemma niin vähän porukkaa, että suurin osa retkistä jäi tekemättä meidän lomaviikon aikana. Toisaalta, pojan kipeä olo olisi estänyt meitä lähtemästä bussiretkelle. Kuulimme oppaalta markkinoista ja päätimme käydä siellä, kun poika ilmoitti olonsa olevan sellainen, että käveleminen onnistuisi. Onneksi ilma oli pilvinen.


Markkinoilla
Markkinoilla

Kävelimme hotelilta markkina-alueelle, jonne pääsi hotellin vieressä olevaa poikkikatua pitkin. Siellä oli telttakatosten alla niin paljon porukkaa, että erittäin hiostava ilma sai meidät kävelemään sen läpi mahdollisimman nopeasti. Poika löysi sieltä jotkut käärmeenmunamagneetit 5 liiralla, jotka pitivät jännää ääntä. Koska nuoren herran kunto kesti, päätimme kävellä markkina-alueelta sivukatuja pitkin keskustaan. Menimme siellä ATM:ään, eli Alanya Tekstil Markettiin. Sieltä sai t-paitoja 9 liiralla ja isoja rantapyyhkeitä 10 liiralla. Miesten housuja näytti olevan ainakin 25 ja 35 liiran hintaan. Siellä oli vaatteita kolmessa kerroksessa. Tein sen jälkeen vähän omia tuliaisostoksia eräässä myyntipisteessä bazaarialueella.

Tämän jälkeen otimme jälleen mittarin ja hurautimme samalta sataman taksitolpalta hotelille 6,18 liiran mittarihintaan. Hotellissa poika oksensi, mutta ei halunnut vielä lääkäriin, jota hänelle ehdotin. Lupasin vielä katsoa tilannetta maksimissaan seuraavaan aamuun. Tällä kertaa kannatti kuunnella häntä, sillä olo alkoi parantua eikä lääkäriä tarvittu. Oireiden mukaan kyseessä oli nähtävästi lievä auringonpistos, kuten viisaammat meitä informoivat. Oliko tässä käynyt niin, että uusi lippis oli saanut pojan pään kiehahtamaan?


Kleopatra-ranta
Kleopatra-ranta

Iltapäivällä lähdimme tutkailemaan mitä meidän lähiranta tarjoaa. Siellä oli aika hiljaista pilvisen sään vuoksi. Tutkailimme rantaa ja siellä olevia kuntoiluhärveleitä, joita piti myös hieman kokeilla, tosin ilman mitään suorituspaineita. Päätimme suunnistaa siitä sivukatua pitkin keskustaa kohti. Matkalla piipahdimme virvokkeille erääseen ravintolaan, jonka tarjoilija valitteli asiakkaiden vähyyttä. Hän oli oikein showmies, eli juttua piisasi ohikulkeville turisteille. Naisille hän huuteli, että teidän aviomies istuu jo täällä ja viittoili minua kohti. Herra oli todella puhelias ja istuikin pöydässämme pitkän tovin keskustelemassa. Hän osasi muutaman sanan suomea ja laulaa: ”Aurinko paistaa, ja vettä sataa, taitaa tulla kesä” laulunpätkän. Sitä taitoa hän esitteli useamman kerran leveästi naureskellen. Juomamme normaali cola ja 0,5 olut maksoi yhteensä 6 liiraa, mikä oli aika kohtuullinen hinta tuolla.

Ravintolan jälkeen eksyimme yhteen kauppaan, jossa innokas myyjä möi meille kaksi t-paitaa. Olisihan hän myynyt vaikka koko kaupan, mutta kun eivät rahat riittäneet. Hintaneuvottelu oli mielenkiintoinen. Olisi pitänyt istuutua alas juomaan omenateetä ja neuvottelemaan hintaa. Kiitin kohteliaasti ja kieltäydyin siitä. Lähtöhinta kahdella t-paidalla oli 165 liiraa, jonka myyjä armollisesti pudotti ”meille” 110 liiraan. En meinannut saada suuta kiinni noin halvan tarjouksen edessä, joten hinta putosi vielä 99 liiraan. Ilmoitin hänelle maksavani niistä 40 liiraa, enkä latiakaan enempää. Sen jälkeen saimme kuulla miten hyvää laatua se on ja miten paljon tuollainen merkkipaita maksaa. Tähän voisi sanoa, että merkkiauto se on Ladakin, joten se siitä hänen paitansa merkistä. Pysyin kuitenkin tarjoamassani hinnassa ja se kannatti. Olimme tosin jo kymmenen metrin päässä liikkeen ulkopuolella, kun peräämme huudettiin meidän saavan paidat 40 liiralla. Tässä kohtaa myyjä meni ihan mykäksi. Hän antoi vain paidat ja otti rahat – täysin hiljaisena.


Eräs kohtuuhintainen kauppa
Eräs kohtuuhintainen kauppa

Tämän jälkeen poika huomasi kuvan kaupassa himoitsemiaan skeittimerkkivaatteita. Menimme sinne sisälle tutkimaan hintoja. T-paidat maksoivat tuossa kaupassa 15 liiraa kappale, mikä oli kohtuullinen hinta. Liikkeen useissa tuotteissa oli hinnat esillä, eikä myyjä ollut houkuttelemassa ketään sinne sisälle. Mukaan taisi lähteä useampi t-paita, kun sellaisia himoittuja ei ihan missä tahansa kojussa ollutkaan myytävänä. Totesimme tässä liikkeessä, että edelliset kaksi t-paitaa olivat tainneet sittenkin maksaa meille hieman ylimääräistä, vaikka tinkaaminen meni aika tiukaksi. Oikean hintatason selvittäminen ei ole mitenkään helppoa, joten väkisin tulee välillä maksettua oppirahoja korkojen kera. Pitäähän toki myyjien elää, varsinkin niiden jotka niitä provikkapalkalla myyvät, mutta eipä meilläkään ole ylimääräistä syytää joka kauppiaalle.


Alanyan satama
Alanyan satama

Paitakaupoilta suunnistimme satamaan ja kävimme tutustumassa sen yleiseen vessaan, jossa sai keventää oloaan 0,5 liiran hinnalla. Vessaa osoittavat kyltit oli kaikesta päätellen viskelty paikoilleen vesipiipun polttamisen jälkeen, niin epätoivoista niiden mukaan paikan löytäminen ja ennen kaikkea mutkaista. Löytyi se kuitenkin, joten kyllä niistä kylteistä jotain apua oli matkamiehille.

Otimme jälleen kerran taksin, sillä kyyti satamasta hotellille oli kohtuuhintainen, eli 6,18 liiraa. Hotellilla oli mahdollisuus pelata maksullista biljardia 3 euroa /h. Pelasimme illalla tunnin sitä ja jouduin toteamaan, että taito oli ruostunut olemattomiin tai pallot pienentyneet sitten edellisen pelin jälkeen. Illalla katselimme televisiosta turkinkielisen version Ice Age elokuvasta, joka oli yhdellä tavalla kokemus. Meistä ei ollut vieläkään yöbilettäjiksi, sillä menimme nukkumaan yhdentoista kieppeillä.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi