Turkin lomamatka 2007

- Alanya-
- 7. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Perjantai 1.6.2007
Ennen kahdeksaa taas ylös ja tarkastamaan mitä parvekkeelle sijoitettu säähavaintoasema kertoo lämpötilaksi. Mittari oli pinnistellyt itsensä tukevasti 25 asteen kohdalle, joten uskottavahan se oli tuota lukemaa. Tänään oli sitten viimeinen täysi lomapäivä. Heti aamiaisen jälkeen suunnistin respaan tiedustelemaan, saisimmeko pitää huoneen klo 17:00 asti, kuten se hotellioppaan mukaan olisi mahdollisuus pitää. Toki siitä pitäisi maksaa, mutta mikäpä se ilmaista olisi. Neito tiskin takana totesi, että kyllä onnistuu ja 20 euroa, kiitos. Kuulosti hyvältä, joten raha vaihtoi omistajaa ja meillä oli hotellihuone 5 lisätuntia. Saapahan käydä suihkussa omassa huoneessa ja ottaa vaikka päikkärit, mikäli sille tulee tarvetta.


Paikallisen vesipuiston sisäänkäynti
Paikallisen vesipuiston sisäänkäynti

Keskustaa kohtihan sitä piti taas lähteä aikaa kuluttamaan, kun ei tuo rantaelämä ja auringossa iho-ongelmien hankkiminen kuulu harrastuksiin. Yläpuolen kuvassa on kaksi paikkaa, joissa kummassakaan ei tullut käytyä. Ei voi kyllä sanoa, että tuon vesipuiston luona olisi koko viikon aikana ollut minkäänlaista tungosta. Varmaan osa syynä se, että oli syystä tai toisesta erittäin vähän turisteja koko kaupungissa. Ilman meitä olisi muuten ollut vieläkin vähemmän, heh. Poika vaihtoi vielä viimeiset liirat tällä reissulla. Pidimme mukana aina molempia valuuttoja, ihan sen takia, että hinnat olivat ilmoitettu yleensä jommallakummalla ja niiden muunto toiseksi valuutaksi tapahtui kauppiaiden päässä hyvin monella tavalla. Yleensä niin, että kauppias sai lisähyödyn kun pyysi hinnan toisessa valuutassa.


Turkkilainen harjakoira(ko?)
Turkkilainen harjakoira(ko?)

Matkallamme törmäsimme tai oikeastaan näimme vähän sivummalta turkkilaisen harjakoiran. Tulimme siihen tulokseen, sillä musta koiruus oli kovin kiinnostunut katuharjasta. Koirassa oli hyvin paljon samoja piirteitä ja värejä mitä meidän omassa koirassa, tosin tuo oli joko täysin eri rotua tai sitten perinteinen sörkänseisoja ilman papereita.

Tällä kertaa nautimme vilvoittavista virvokkeista bazaarialueella olevassa ravintolassa. Oluelle 0,5 l ja Colalle 0,4 l tuli hintaa yhteensä 8 liiraa. Tällä kertaa ei tarvinnut nauttia juomista ainoina asiakkaina, kuten muutaman kerran oli käynyt. Varsinkin viereisen pöydän hieman iäkkäämmille saksalaisille näytti olut maistuvat hyvin.

Kokeilimme tehdä vielä kenkäkauppoja, mutta ne kaupat menivät puihin kun poika ei löytänyt mieleisestä mallista jalalleen sopivia kenkiä. Myyjä kyllä yritti ja yritti saada ne myytyä hintaa tiputtamalla, mutta kun kenkä ei käy jalkaan, niin se ei käy. Ne olivat jotkut lenkkarit, joista myyjä pyysi aluksi 55 liiraa. Olisimme saaneet ne lopulta 25 liiraan, mutta sinne piti jättää.

Tänään oli melkoisen lämmin päivä, sillä lämpömittari näytti puoli yhden aikaan 27 astetta varjossa. Hyvähän se on että tarkeni, mutta jotensakin alkoi olla jo liian kuuma meikäläisille. Hotellin juomanlaskijalle ei tarvinnut enää sanoa mitään, sillä kun menin hakemaan kahvin, tuli konjakki automaattisesti hymyn kera. Ajatteli varmaan, että taas se hullu suomalainen tulee vinkumaan konjakkia, ja päätti antaa vapaaehtoisesti ilman pyytämistä, heh.

Pojan syöminen oli aika heikkoa jälleen, sillä seisovassa pöydässä ei ollut kuulemma ”mitään” syötäväksi kelpaavaa. Asia ratkaistiin pitkin hampain sillä, että poika kävi ottamassa allasbaarista itselle hampurilaisen. Tekiköhän hän sen tahallaan?


Alanyan oma tippukiviluola
Alanyan oma tippukiviluola

Minulla oli yksi paikka vielä mielessä, jossa piti piipahtaa, kun se ei ollut edes kaukana. Halusin käydä katsomassa paikallista tippukiviluolaa, jota kuulemma lääkärit suosittelevat joillekin hoidoksi. Nihkeä hoitomuoto, sillä olo siellä oli melko nihkeää. Luola ei ollut mitenkään kovin valtava. Siellä oli penkkejä joissa saattoi haistella sen ”parantavaa” ilmaa. Paikalla oli noin kymmenkunta ihmistä. Osa kuvaili luolaa ja osa otti nähtävästi hoitoa penkeillä. Pääsymaksu tuonne oli aikuisilta 4 liiraa ja lapsilta 2 liiraa.

Tätäkään reissua ei tehty ilman ostoksia, kun pojalla oli kuulemma vielä rahaa jäljellä. Etsimme jotain pallopeliä, josta ei ollut mitään muuta tietoa, kuin se on pallopeli. Ei löytynyt, mikä ei varmaan yllätä ketään. Poika löysi sen sijaan jonkun äärimmäisen typerän minibiljardin jossa pallot takertuivat kiinni toisiinsa ja verka oli nimismiehenkiharaa.


Teatteriesitys hotellilla
Teatteriesitys hotellilla

Hotelli järjesti iltaisin ohjelmaa, jota jäimme nyt seuraamaan. Harmi vaan, ettei kamera ollut mukanani alusta saakka. Illan paras esitys oli tätä teatteria ennen ollut Pavarotti-taustanauhapelleily, joka sai yleisön nauramaan aivan hervottomasti. Ei teatterikaan huono ollut, varsinkin kun siihen otettiin näyttelijöitä yleisöstä. Esitykset loppuivat ennen yhtätoista ja suunnistimme pojan kanssa huoneeseemme yhdentoista kieppeillä.


- edellinen päivä - etusivulle - seuraava päivä -


© Rauno Vääräniemi