Turkin lomamatka 2007

- Alanya-
- 8. päivä -

Matkakertomus / matkapäiväkirja eräästä kesälomareissusta vieraaseen maahan.

Lauantai 2.6.2007
Viimeisenä reissuaamuna tuli herättyä ensimmäisen kerran jo kuuden kieppeillä. Onneksi uni armahti vielä ja torkuin kahdeksan nurkille. Ulkolämpötila aamulla puoli yhdeksän kieppeillä oli 26 astetta. Ei tarvinnut palella viimeisenäkään lomapäivänä. Puoli kymmeneltä lämpötila näytti asteen verran enemmän.

Olimme sopineet toisen perheen kanssa, että käymme tänään heidän kanssaan katsomassa Heikin baaria, kun eivät olleet vielä sinne asti kerinneet. Kymmenen aikoihin keräsimme pojat mukaan ja lähdimme astelemaan baaria kohti.


Skandinaavinen kauppakatu
Skandinaavinen kauppakatu

Reitti Heikin baariin kävi ”skandinaavisen” kauppakadun läpi. Kauppiaat olivat jo aamusta kovin innokkaista houkuttelemaan asiakkaita myymälöihinsä, mutta pidimme päämme ja suunnistimme baariin virvokkeille.

Heikin baarissa oli jälleen ystävällinen vastaanotto. Saimme tällä kertaa virvokkeiden lisäksi pöytään ison lautasen, jossa oli koristeellisesti laitettuna appelsiinia, banaania ja kirsikoita. Aika hyvää palvelua, sillä kivahan niitä oli syödä juomien nauttimisen ohessa. Hetken siellä istuttuamme joku vaihtoi musiikin suomenkieliseksi, mikä pisti hymyilyttämään. Eihän siinä mitään, kivahan se on kuunnella hyvää suomalaista musiikkia vaikka sitten Turkissa. Mitään pitkää istuntoa meillä ei ollut aikaa siellä pitää, sillä mukanamme olevalla perheellä oli huoneen luovutus puolilta päivin.

Matkalla hotellille iski pojalle jälleen suunnaton ”tarve” ostaa vielä yksi t-paita, kun eräässä liikkeessä oli sellaisia skeittimerkkiaiheisia tarjolla. Nyt joutui jo vääntämään hinnasta aika tiukasti. Tiesimme mitä ne maksavat muualla ja lupasimme vain sen. Aikamoisten selittelyjen, paremman laadun ym. jälkeen myyjät kuitenkin taipuivat lupaamaamme hintaan.


Hotellin uima-allas hissistä kuvattuna
Hotellin uima-allas hissistä kuvattuna

Sen enempiä reissuja emme tänään tehneet, vaan vietimme aikamme hotellin allasbaarissa ja takapihan aktiviteettien parissa. Pingistä tuli pelattua jälleen pitkä tovi pojan kanssa. Neljän kieppeillä palailimme huoneeseen ja aloimme pakata matkalaukkuja. Minulla ei tehnyt tiukkaakaan saada matkalaukku kiinni, mutta eräs toinen melkein hyppi laukkunsa päällä saadakseen kaikki tuliaiset mukaan.

Viiden aikoihin otimme reteesti hissin ja ajoimme matkalaukkujemme kanssa alakertaan luovuttamaan avaimen ja maksamaan laskun. Laskua oli kertynyt tallelokerosta, josta perittiin huima euron päiväkorvaus. Jatkoaika oli jo maksettu, joten sitä ei tarvinnut enää maksaa. Bussin lähtöön oli aikaa puolitoista tuntia, jonka kuluttelimme oleilemalla. Nuoriherra oleili siitä tunnin tehokkaasti nettikoneella pelaillen.


Paluumatkan taukopaikka
Paluumatkan taukopaikka

Bussi tuli suurin piirtein ajallaan ja pääsimme viimein matkaan kohti lentokenttää. Kävimme hakemassa vielä Riviera-hotellin asukkaat ja otimme kyytiin jotain tavaraa yhdestä kaupasta. Matkalla oli tuttu pysähdys noin puolenvälin kieppeillä. Sieltä vähän naposteltavaa ja juotavaa mukaan, niin loppumatka oli pelastettu.

Jo matkalla kuulimme, että Suomesta tuleva kone olisi vartin myöhässä. Taidettiin siinä maalailla piruja seinille vierustoverin kanssa, kun epäilimme, ettei se varmaan tulisi riittämään myöhästymiseksi. Lentokentällä meitä oli ensin ulko-ovella vastassa kaikkien matkatavaroiden läpivalaisu. Se meni pienellä jonottamisella aika kivuttomasti. Seuraavana oli vuorossa ala-aulassa oleva lähtöselvitys ja ruumaan menevien matkatavaroiden jättäminen. Mitään isoa ruuhkaa ei onneksi ollut sielläkään, joten kohta olimme yläkerrassa jonottamassa passintarkastukseen. Siihenkin tuli sopivasti lisävoimia, niin emme vanhenneet kyseisellä rastilla kovinkaan pitkään.


Antalyan lentokenttä
Antalyan lentokenttä

Pojat pääsivät yläkerrassa tutkimaan lelukaupan tarjontaa, meidän aikuisten lähinnä katsellessa kentällä olevaa ihmisvilinää. Kentällä oli useita liikkeitä, joista yksi aika iso myymälä. Koska minulla oli vielä liiroja, päätin käydä tuhlaamassa ne myymälässä. Poika tuli lisäksi apuun, jotta varmasti yhtään liiraa ei jää kotiin vietäväksi. Ostimme jotain karamellia ja kartongin LM röökiä tuliaiseksi. Tupakkakartonki maksoi 13 euroa. Minulla ei ole hajuakaan, mitä se maksoi Alanyassa, joten sen edullisuudesta en osaa sanoa mitään.

Taulujen kertoessa lähtöporttimme olevan auki, suunnistimme sinne ja totesimme joutuvamme vielä kerran pistämään tavarat läpivalaisun läpi ja kävelemään itse metallinilmaisimen läpi. Siihen sai jonottaa aika tovi, kuten myös sen jälkeen itse koneeseen. Aulassa ei ollut enää istumapaikkoja, joten väsyneen lomalaisen väsyneet jalat olivat aika kovilla tuossa kohtaa.

Lennon piti lähteä aikataulun mukaan 22:55, mutta kone pääsi ilmaan vasta 00:10 matkapäiväkirjani mukaan. Sinänsä meillä ei ollut huolta huomisesta, sillä meitä odotti oma auto kentällä eikä seuraavana maanantaina ollut töihin menoa. Kone oli Helsinki – Vantaa lentokentällä 03:25 aamuyöllä. Oma sekä matkaseuramme perheen poika olivat aika tööt kun kävelimme odottelemaan matkatavaroita hihnalta. Onneksi ne tulivat nopsaan, joten pääsimme ilman pitempiä viivästyksiä jatkamaan matkaa kohti Lentoparkin bussin pysäkkiä. Bussi odotteli jo meitä, eli se meni hyvin putkeen. Lentoparkissa kaikki sujui hyvin, mitä nyt se ketaleen alennuskuponki unohtui antaa väsymyksen pukatessa päälle.

Katselin kotona kelloa kun laskin matkatavarat lattialle. Se näytti 04:40, joten kyllähän tuohon matkustamiseen aikaa menee, vaikka ei ihan maailman ääristä palaakaan. Onneksi meidän automatka oli lyhyt, toisin kuin eräillä, jotka lähtivät ajamaan kentältä viiden tunnin rupeamaa. Nyt oli ensimmäinen Turkin reissu tehty, eikä harmita ollenkaan, että sinne tuli lähdettyä.


- edellinen päivä - etusivulle - loppusanat -


© Rauno Vääräniemi